Digitalisaatio ulottuu yhä kokonaisvaltaisempana kaikille yhteiskunnan sektoreille, myös ruokasektorille. Aletaan puhua digitaalisesta palveluyhteiskunnasta. Ruokakin aletaan nähdä palveluna, jolla on ravitsemus-, terveys-, yhteisöllisyys-, mielihyvä- tai jopa kantaaottava ulottuvuus. On visioitu, että ruokapakettiin liitetty lisätty todellisuus kertoo ostopäätöstä tehtäessä ruoan alkuperästä ja siihenastisista vaiheista tavalla joka kiinnostaa juuri kyseistä ostajaa. Kotona ruoanvalmistusta avustaa seikkaperäinen kokkausvideo ateriakokonaisuutta tukien, oli sitten kyse tiukasta dieettiateriasta tai illanistujaisten menusta.
Samalla kun pyritään kehittämään ruokaa palveluna, maailmanlaajuisena haasteena ruokajärjestelmillä on tuottaa 60 % enemmän ruokaa kasvavalle ihmisjoukolle vuoteen 2050 mennessä, käyttäen samalla tehokkaammin niukkoja luonnonvaroja sekä sopeutuen ilmastonmuutokseen. Haasteessa ovat keskiössä paitsi ruoan alkutuottajat myös kuluttajat omilla kulutusvalinnoillaan. Tarvitaan siis fiksu ruokajärjestelmä, joka ulottuu alkutuotannosta kuluttajaan, ja joka mahdollistaa kaikkien toimijoiden ruokatietoisuuden lisäämisen, yksilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen sekä tehokkaan linkittymisen kansainvälisiin ruokatoimijoihin.
Alkutuotannon ja kuluttajan välinen dialogi on tärkeä tekijä kestävien ja ketterien ruokajärjestelmien luomisessa ja ylläpitämisessä. Dialogi tarvitsee kuitenkin aitoa sisältöä, ei pelkästään mielikuvia. Kulloinkin halutun viljely- ja tuotetiedon tuottaminen ja liittäminen alkutuotannon raaka-aineisiin voi olla työlästä ja kallista. Digiteknologioiden laaja hyödyntäminen alkutuotannossa muun muassa tuotantotapojen ja -prosessien automaattisessa dokumentoinnissa ja syntyneen datan analysoinnissa ja jakelussa on avain tällaisen yhteyden mielekkääseen rakentamiseen. Kerätyn datan avulla voidaan paitsi luoda tietoa tuotteesta myös parantaa alkutuotannon prosesseja resurssitehokkaammiksi ja ympäristöystävällisemmiksi.
Maatilojen ja muiden alkutuotannon mikro- ja pienyritysten tuotantojärjestelmät koostuvat mitä erilaisimmista ja hyvin eri tavoin keskenään yhteensopivista osajärjestelmistä. Kustannustehokkaiden ja käyttäjäystävällisten järjestelmäkokonaisuuksien muodostaminen tiedonkeruun ja resurssitehokkuuden lisäämiseksi on ollut tähän saakka vaikeaa. Nyt uudet, avoimiin ratkaisuihin perustuvat Teollisen Internetin teknologiat mahdollistavat erilaisiin tuotanto-olosuhteisiin sovellettavia yleiskäyttöisiä, kustannustehokkaita, digitaalisuutta ja automaatiota hyödyntäviä ratkaisumalleja myös alkutuotannon järjestelmäkokonaisuuksien perustaksi. Nämä teknologiat mahdollistavat ratkaisuja myös alkutuotannon yritysten keskinäiseen verkottumiseen sekä linkittymiseen muihin ruokaverkoston toimijoihin.
Sujuvien datavirtojen aikaansaamiseksi on näköpiirissä kaksi äärimmäistä lähestymistapaa: 1) Suljetut integrointialustat, joihin nojaavat kokonaisen elintarvikeketjun ekosysteemin kaikki toimijat. Alkutuotantoyrityksen rooli muistuttaa tällöin franchise-yrittäjää. 2) Avoimet palveluverkostot, joissa yksittäisellä elintarvikeketjun toimijalla on aina vaihtoehto yhteistyökumppanista. Avoimet palveluverkostot mahdollistavat myös monimuotoisten, tarvittaessa lyhyempien ja ehkä tilapäistenkin toimijaketjujen muodostumisen laadukkaasti.
On huomattava, että data ja sen päälle muodostuvat analytiikkapalvelut voivat muuttaa ruokaketjujen ja -verkostojen toimintatapoja ja valtasuhteita. Etuna nähdään mm. mahdollisuus tasapuolisempaan hyötyjen jakautumiseen toimijaverkostoissa. Uhkana nähdään datojen ja samalla vallan keskittyminen joillekin harvoille, kenties aivan uusille toimijoille. Alkutuotannon digitalisaation edistämisen kannalta datan omistajuus ja jakaminen sekä tietoturva nousevat keskeisiksi kysymyksiksi. Pelkona on, että dataa vuotaa vääriin käsiin tai sitä käytetään liiketoiminnassa datan luovuttajaa itseään vastaan.
Luottamuksen rakentaminen verkostoissa on ensiarvoisen tärkeää. Ruoan alkutuotannon monimuotoisuuden ja ruokajärjestelmien tulevien haasteiden valossa avoimiin palveluverkostoihin ja täysin palveluorientoituneeseen järjestelmäarkkitehtuuriin perustuvat digitaaliset toimintamallit olisivat luonnollisin tie luottamuksen rakentamiseen. Tämä kehitysvaihtoehto on haasteellinen, sillä se edellyttää laajaa yksimielisyyttä ja yhteistyötä eri toimijoiden kesken avointen ja jopa standardoitujen ratkaisujen löytämiseksi ja saattamiseksi käytäntöön. Koska kyseessä on meille kaikille tärkeä ruoka, ja tavoitteena fiksu ruokajärjestelmä, ehkä asia on ponnistelujen arvoinen.
Teksti: Liisa Pesonen, Luonnonvarakeskus
Kuvat: Luonnonvarakeskus
