Olemme parhaillaan tutkimassa säädöskielen ymmärtämistä. Menetelmänä käytämme kyselyä ja käytettävyystutkimuksista tuttua ääneenajattelua. Ääneenajattelun avulla koehenkilöiden lukutapahtumaa seurataan ajantasaisesti. Tavoitteena on malli, jolla säädöstekstien laatua on mahdollista parantaa käyttäjäkokemuksen perusteella jo laatimisvaiheessa.

Käyttökokemuksemme ohjaa, mitä palveluja, ohjelmia ja laitteita suosimme. Käytettävyysajattelu on laajentunut myös osaksi julkisten palvelujen suunnittelua, ja nykyisin harjoitetaan palvelumuotoilun ohella myös oikeusmuotoilua. Avaisiko käytettävyys uudenlaisen näkökulman myös säädösteksteihin? Tarjoavatko testilukijat lainvalmistelijoille hyödyllistä kuluttajatietoa?

Säädöskielen ymmärrettävyyttä voidaan tutkia teksti- tai lukijalähtöisesti. Teksteistä analysoidaan kielenpiirteitä ja ennakoidaan niiden vaikutusta luettavuuteen. Luettavuustutkijat ovat jo selvittäneet, että pitkät sanat ja virkkeet ennustavat tilastollisesti vaikeaa tekstiä, vaikkakin perussyistä on vaihtelevia näkemyksiä. Luettavuustutkimukset ovat tähdänneet helppokäyttöisiin laskentakaavoihin, jotka ennustavat tekstin sopivuutta eri lukijaryhmille. Kaava antaa yleiskuvan mutta ei auta tekstinlaatijaa yksilöimään, miten ja mitä tekstikohtia pitäisi muuttaa.

Lakitekstin lukeminen tutkimuksen kohteena

Tekstejä on tutkittu enemmän kuin lukutapahtumaa, joka on tutkimuskohteena vaikeampi. Mutta olisiko mahdollista päästä kurkistamaan lukijan ymmärrykseen ja katsoa, minkälaisin kognitiivisin toiminnoin hän avaa tekstin merkityksiä? Yksi vaihtoehto on psykologian ja käytettävyystutkimuksen kokeelliset menetelmät, esimerkiksi introspektioon perustuva ääneenajattelu eli protokolla-analyysi. 

Lukeminen virittää aivoissamme useita yhtaikaisia toimintoja. Havaintotieto seuloutuu työmuistiin, aiemmat tiedot aktivoidaan pitkäkestoisesta muistista, työmuisti yhdistää uutta ja vanhaa. Ääneenajattelussa koehenkilö sanallistaa ajantasaisesti työmuistin tiedot. Ääneenajattelu tallennetaan, litteroidaan ja analysoidaan. Lukutapahtuman vaiheita pystytään näin seuraamaan autenttisemmin kuin jälkeenpäin tehdyillä kyselyillä. Lukija yleensä muistaa myöhemmin epätarkasti edestakaiset mielenliikkeet pitkäkestoisen ja työmuistin välillä.

Ääneenajattelu – täsmäase tekstinhuoltoon

Ääneenajattelussa säädöstekstin kommentointi osoittautuu yksityiskohtaiseksi. Lukija ei puhu yleisesti ”vaikeista sanoista” vaan yksilöi pulmat tuloverolakia ja perintökaarta lukiessaan seuraavaan tapaan:

• Minkähän takia puhutaan luovutushinnasta eikä myyntihinnasta?
• Luovutushan tarkoittaa yleensä sitä, et luovutetaan vastikkeetta. Tässähän on kaupanteosta kyse.

• Mikä lienee saanto?
• En todella ymmärrä: ”Hankintameno lasketaan ositussaantoa edeltävästä saannosta.”

• Onko tehoton sama kuin mitätön?
• Mikä oli mitättömyyden ja tehottomuuden ero? En muista, mikä se oli.

Työaikalain lähekkäisiä termejä kommentoidaan esimerkiksi seuraavasti:

• Tässä on paljon näitä lähellä toisiaan olevia termejä: lisätyö, ylityö, joustotyö… Lukeminen tyssää tähän.
•  Jaksotyössä… Voi jeesus. Taas jos tietäs nää sanat.

Termien kommentoinnissa liikutaan usein kielen ja sisällön kaltevalla rajapinnalla:

• Tämmöiset termit kuin hankintameno edellyttää jo, että perillä aihepiiristä.
• Tämän olisi hyvä sisältää konkreettisemmin kulut, esimerkiksi varainsiirtovero.

Pykälien, momenttien ja lauseiden lyhyys saa kiitosta ja pituus kritiikkiä.

• Lyhyet momentit ja lyhyet virkkeet. Se helpottaa.
• Lauseet on pitkiä ja virkkeet on pitkiä – tekstiä lukiessa pitää palata aina taaksepäin.
• Ihan jos pistettäisiin päälause ja sivulause, ei kiilalauseita, tämä voisi olla siedettävämpi.

Yleensä hankalina pidettyjä viittauksia arvioidaan eri näkökulmista.

• Pykälän 2 momentissa viitataan edeltävään momenttiin. Tommoinen viittaus on parempi kuin se, että viitataan jonnekin kauas samaan lakiin tai toiseen lakiin.

Tietoa hakevalle silmäilylle toivottiin enemmän tukea.

• Miksei pykäliä ole jotenkin otsikoitu? Auttaisi todella. Tietää, mikä koskee ja mikä ei.

Myönteisiä kommentteja koehenkilöt antavat useimmin selkeistä yleisperiaatteista ja kattavuudesta.

• Tässä on helppo lause: ”Kukin lapsista saa yhtä suuren osan perinnöstä.”
• Kyllä mua helpotti sitten toisaalta se, että tämä oli aika perusteellista tekstiä.

Yksilöidyt ilmaukset antavat konkreettista tietoa tietyn tekstin tulkinnan tavoista ja pulmista. Pulmakohdat kirjataan raporttiin, jonka pohjalta tekstinlaatijat pohtivat, onko ongelmien korjaaminen helppoa, vaikeata tai ylipäätään mahdollista merkityksen oleellisesti muuttumatta.

Puhe tekstiksi suoraan Teamsissa

Protokolla-analyysia on käytetty psykologisissa ongelmanratkaisukokeissa sekä ohjelmien ja verkkopalvelujen käytettävyystestauksessa. Käännöstieteessä menetelmän avulla on analysoitu kääntäjän työskentelyä, ja itse sovelsin menetelmää väitöstutkimuksessani virkatekstien lukemiseen ja työstämiseen. Menetelmä tarjoaa rikasta aineistoa, mutta sen ongelmana on ollut työllistävyys, koska äänitallenteiden litterointi on käsityönä hidasta. Nyt litterointityökalujen kehitys on tehnyt menetelmästä nopean ja helppokäyttöisemmän. Esimerkiksi Teams-etäkokousohjelmalla saa melko valmiin litteraatin, josta editoi kohtuullisessa ajassa riittävän hyvän koosteen.

Menetelmää käytettäessä koehenkilöiden määräksi riittää vähimmillään 3–6, ja silti saadaan hyvää käytännön työssä hyödynnettävää aineistoa. Testilukijoiksi valitaan todellisten lukijaryhmien edustajia, jotka eivät ole kytköksissä tekstin laadintaan. Tulokset raportoidaan lomakkeilla tekstijaksoittain, eikä testaajilla tarvitse myöhemmässä organisaatiokäytössä välttämättä olla kielitieteilijän koulutusta vaan työnohjaus riittää. Raportin perusteella säädöstekstin laatijat päättävät, muutetaanko tekstin muotoiluja vai jätetäänkö käyttäjäkokemus huomiotta muiden syiden takia. 

Kun aloitimme Säädöskielen ymmärtämisen tutkimuksen, tein #juristitwitter-kyselyn säädöskielen pulmista oikeusoppineille. Erään kokeneen lainkäyttäjän vastauksesta jäi mieleen toteamus: ”Ei ole kaikki oikeudenalat kattavaa tapaa kirjoittaa sujuvaa ja helposti ymmärrettävää lakikieltä.” Ajatus kiteyttää osuvasti sen, mikä tekee ääneenajattelusta oivallisen menetelmän säädöstekstien laadun parantamiseen. Yleisohjeiden sijaan tarvitaan täsmäase, jos tosimielessä halutaan parantaa säädöstekstien käytettävyyttä.   

Teksti: FT Riitta Suominen