Yhden asuinpaikan sijaan yhä useamman ihmisen arki ja vapaa-aikaa jakautuvat usean paikan ja paikkakunnan välille. Korona-aikana monipaikkainen arki on hankaloitunut. Suositukset ja liikkumisrajoitukset ovat askarruttaneet niin eri alueiden asukkaita kuin viranomaisia. On käyty keskustelua siitä, mikä on ei-välttämätöntä ja mikä välttämätöntä tai jopa kriittisen tärkeää monipaikkaisuutta.
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan Monipaikkaisuus -hankkeessa selvitetään, miten monipaikkaisuus näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Hankkeessa kehitetään menetelmiä monipaikkaisuuden alueelliseen arviointiin ja ennakointiin sekä tunnistetaan keskeiset keinot, joilla voidaan edistä kestävää monipaikkaisuutta.
Monipaikkaisuus on osa miljoonien suomalaisten elämää
Selvityksessä on tunnistettu niin työssäkäyntiin, vapaa-aikaan kuin perhesuhteisiinkin liittyvää monipaikkaisuutta. Näiden keskeisiä avainlukuja on koottu monipaikkaisuuskorteille. Seuraavassa on poimittu jotain korona-ajallemme keskeisiä monipaikkaisuuden ilmentymiä.
Työhön liittyvä monipaikkaisuus on lisääntynyt kun ansiotyötä tehdään yhä enemmän työpaikan ohella myös muissa paikoissa. Kannettava tietokone ja älypuhelin kulkevat kätevästi mukana ja etäyhteydet ovat parantuneet. Noin miljoona suomalaista on ollut tänä vuonna etätöissä, ja puoli miljoonaa suomalaista teki säännöllisesti etätöitä jo ennen korona-aikaakin. Poikkeustilan myötä esille on noussut myös eri alojen riippuvaisuus monipaikkaisista ja ulkomailta tulevista kausityöntekijöistä. Esimerkiksi maatalouden kausitöihin työllistyy vuosittain yli 30 000 henkilöä, joista noin puolet tulee ulkomailta. Maatalouden ulkomailta tulevat kausityöläiset ovat koronan myötä osoittautuneet huoltovarmuuden kannalta kriittisiksi, ja parhaat työntekijät haettiin Suomeen tilauslennoilla.
Koronapandemia on muuttanut radikaalisti suomalaisten vapaa-ajan viettoa, kun ulkomaanmatkailua on rajoitettu. Ulkomaanmatkojen sijaan ihmiset ovat suunnanneet kotimaan kesämökeille. Suomessa on yli puoli miljoonaa pääosin maaseudulla sijaitsevaa vapaa-ajan asuntoa, joilla on arvioitu olevan säännöllisiä käyttäjiä jopa yli kaksi miljoonaa. Alkuvuodesta mökkeily sekä muu vapaa-ajan matkailu nähtiin ei-välttämättömänä liikkumisena, jota tulisi rajoittaa, ettei maaseudun terveydenhuolto kuormittuisi ja mahdollisesti virusta kantavat mökkeilijät levittäisi tautia alueille, jossa sitä ei vielä ole. Monille kesämökistä tuli kuitenkin nopeasti mielekäs korona-ajan asuin- ja etätyöskentelyn paikka, jossa on helppo suojautua virukselta ja välttää turhia lähikontakteja. Kesämökkikauppoja tehtiin kesällä ennätysmäärin.
Karanteenisuositusten, liikkumisrajoitusten ja rajojen sulkemisen myötä näkyväksi on tullut myös monenlainen perherakenteisiin liittyvä monipaikkaisuus. Kun vierailuja ikääntyneiden luona on suositeltu välttämään, monet ovat olleet huolissaan etäällä asuvien omaisten pärjäämisestä. Suomessa on arviolta noin 65 000 etäomaista, eli henkilöä, joka päävastuullisesti hoitaa eri paikkakunnalla tai vähintään 50 kilometrin päässä asuvaa omaistaan. Väestön ikääntymisen ja kaupungistumisen myötä monet asuvat yhä kauempana lähiomaisistaan. Rajoituksista hämmentyneitä ovat olleet myös Suomen ulkorajoilla asuvat perheet, jotka ovat olleet epätietoisia siitä voivatko esimerkiksi eroperheiden lapset jatkaa vuoroasumista rajan eri puolilla asuvien vanhempien luona tai miten eri maissa asuvat pariskunnat saavat tavata toisiaan. Erotilanteiden jälkeiset monipaikkaiset asumisen järjestelyt koskettavat yhä useampia perheitä, kaikkiaan noin 150 000 lasta asuu vuorotellen molempien vanhempien luona.
Koronapandemian tuottamaa tietoa voidaan jatkossa käyttää monipaikkaisuuden kestävään hallintaan ja kehittämiseen
Poikkeustilanne on korostanut tarvetta saada entistä nopeammin ja tarkempaa tietoa siitä, missä ihmiset aikaansa todellisuudessa viettävät ja miten he liikkuvat. Monipaikkaisessa yhteiskunnassa pelkkä asuinpaikkaan perustuva tilastointi on osoittautunut kriisin myötä puutteelliseksi, kun ihmiset jakavat aikaansa joustavasti eri asuinpaikkojen kesken niin kotimaassa kuin ulkomailla. Toisaalta poikkeustila tarjoaa ainutlaatuista tietoa monipaikkaisuuden muodoista ja laajuudesta suomalaisessa yhteiskunnassa, kun monia itsestään selvänä pitämiämme monipaikkaisuuden ja liikkumisen muotoja on rajoitettu.
On tärkeää, että nyt syntyvää tietoa poikkeustilan vaikutuksista kerätään ja analysoidaan sekä tallennetaan hyödynnettäväksi tutkimuksessa myöhemmin. VN TEAS Monipaikkaisuus -hankkeessa tullaan jatkossa syventymään muun muassa mobiilipaikannusdatan mahdollisuuksiin monipaikkaisuuden ja ihmisvirtojen liikkeiden seurannassa ja ennakoinnissa.
Pidemmällä aikavälillä korona-aika tulee antamaan ainutlaatuisen mahdollisuuden myös monipaikkaisuuden vaikutusten arviointiin. Paitsi itse monipaikkaisuutta, myös sen taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia pidetään usein itsestäänselvyytenä. Kun ihmisten liikkumista ja monipaikkaisuutta nyt rajoitetaan, voidaan arvioida miten suuressa määrin eri yhteiskunnan sektorit ovat riippuvaisia monipaikkaisuudesta ja miten kestäviä eri monipaikkaisuuden käytännöt ovat. Pandemian jälkihoidossa tulisi varmistaa nopea palautuminen kriisistä, edistää oikeudenmukaista siirtymää kohti kestävää kehitystä ja parantaa edellytyksiä vastata myös tulevaisuudessa esiin nouseviin ääritilanteisiin. On tärkeää, että monipaikkaisuuden merkitys tunnistetaan osana suomalaista yhteiskuntaa ja kehitetään keinoja, joilla monipaikkaisuutta voidaan jatkossa luotettavasti seurata ja kehittää kestävämpään suuntaan.
Teksti: Kati Pitkänen, Anna Strandell & Antti Rehunen, Suomen ympäristökeskus SYKE
Kuvituskuva: Pasi Markkanen
Blogi on osa keväällä 2020 käynnistynyttä VN TEAS Monipaikkaisuus -hanketta, jonka tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva monipaikkaisuuden kehityksestä sekä tunnistaa keskeiset keinot, joilla voidaan edistää kestävää monipaikkaisuutta. Hanketta toteuttavat MDI Oy, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus.
