Blogi: Tieto käyttöön!

Tekemällä oppii – kokeilukulttuuri vauhdittamaan uusien sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluiden kehitystä

Heli Talja Marja Harjumaa Julkaisupäivä 26.9.2016 10.08 Blogit

Digitalisaatio avuksi terveydenhuollon haasteisiin

Puolet kuntien menoista kohdistuu nykyisellään sosiaali- ja terveyssektorille ja yli puolet tästä perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Jotta kustannusten jatkuva kasvu saadaan aisoihin, on jatkossa kiinnitettävä entistä enemmän huomiota sairauksien ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämistyöhön. Suomalaisten terveydentila onkin 2000-luvulla keskimäärin parantunut ja odotettavissa oleva elinikä kasvanut. Väestöryhmien väliset hyvinvointi- ja terveyserot ovat kuitenkin pysyneet ennallaan tai jopa hieman kasvaneet. Kansalaisten eriarvoistuminen on merkittävä haaste.

Aktiivisen, omasta ja läheistensä terveydestä enenevästi vastuuta ottavan kansalaisen tulee jatkossa olla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kehittämisen keskiössä. Teknologiavälitteiset terveyspalvelut tarjoavat tähän monenlaisia etuja. Teknologia voi helpottaa pääsyä terveyspalveluihin, joita voitaisiin tuottaa tehokkaasti, räätälöidysti ja kohdennetusti saaden aikaan parempaa laatua alemmin kustannuksin. Toistaiseksi teknologiaa on käytetty lähinnä sähköisen asioinnin mahdollistajana sen sijaan, että se olisi aidosti tukenut sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveyden edistämistä.

Suomella, joka on Euroopan kärjessä Internetin käytössä, on vielä paljon tehtävää digitaalisuuden hyödyntämisessä sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteiden ratkaisuun. Kehitystä voitaisiin vauhdittaa ottamalla käyttöön uudenlainen kokeilukulttuurin malli, joka huomioi eri toimijat palvelun käyttäjästä palveluntarjoajiin ja kansalliseen tasoon asti. VTT:llä käynnissä olevassa KOHISE-hankkeessa tavoitteenamme on tällaisen mallin kehittäminen.

Kansalainen keskiössä

Terveydenhuollon muutoksessa vastuu omasta hyvinvoinnista siirtyy yhä enemmän ammattilaisilta kansalaisille itselleen. Elintapasairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa jokaisen oma rooli on keskeinen, kun taas terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla on elintapojen ja hoidon ohjaaminen. Koska samat keinot eivät tepsi kaikille, jo nyt monista kroonisesti sairaista kansalaisista on tullut oman terveytensä asiantuntijoita. Tulevaisuudessa terveydentilan selvittämiseen on käytettävissä yhä useampia tietolähteitä ja hoitopäätösten seurauksista saadaan paremmin tietoa. Hoidon toteutuminen riippuu kuitenkin aina täysin potilaasta ja hänen terveyspäätöksistään. Vaikka jo pitkään on tiedetty jaetun päätöksenteon vaikuttavan myönteisesti hoitotuloksiin, ei potilaan näkemyksiä aina oteta huomioon. Terveyspäätökset tulisi tehdä yhdessä: kyse on kansalaisten ja ammattilaisten uudenlaisesta yhteispelistä.

Teknologiavälitteiset terveyspalvelut yleistyvät, ja jo tällä hetkellä on sovelluksia, jotka valmentavat ja ohjaavat sairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa. Myös etämittauksiin on saatavilla valmiita kaupallisia tuotteita. Teknologian kehittämisen uhkana on irrallisuus palveluntuotannon tarpeista ja prosesseista, ellei sitä tehdä osana palveluita, yhdessä terveysammattilaisten kanssa. Onnistuneella teknologian käyttöönotolla on suuri vaikutus asiakaskokemukseen ja mielikuvaan koko uudistuvasta palvelujärjestelmästä. Tähän vaikuttaa myös tuottajaorganisaation henkilöstö terveysinnovaatioiden käyttäjinä.

Palvelujen tuottamisen ja kehittämisen muuttuva kenttä

Terveydenhuollon organisaatioiden toiminta on ollut hyvin hajautunutta ja professioperusteista sekä asiantuntija- ja lääketiedelähtöisesti johdettua. Omahoitoratkaisujen ja muiden terveysinnovaatioiden integrointi hoitoprosesseihin muuttaa koko perinteisen palvelutuotannon tapaa. Myös organisaatioiden tulee uudistua perinpohjaisesti. Huonosti hoidetut muutosprosessit voivat pahimmillaan vaarantaa koko toimintajärjestelmän, jolloin investointi johtaakin kustannusten kasvuun ja hoidon laadun heikkenemiseen.

Teknologian sopivuutta arkipäiväiseen toimintaan määrittelee eri käyttäjäryhmien kokema hyöty ja muu käyttäjäkokemus. Uuden teknologian integrointi olemassa oleviin järjestelmiin ja käyttökoulutuksen pitäminen eivät siksi riitä, vaan innovaatiota tulee arvioida jo osana kehitysprosessia todellisessa käyttöympäristössä, yhdessä todellisten käyttäjien kanssa. Käyttäjät on saatava mukaan jo varhaisessa vaiheessa. Myös organisaatioiden johtamiseen, sääntöihin, välineisiin, rooleihin ja asenteisiin on kiinnitettävä huomiota. Parhaimmillaan kyseessä on innovaatioiden kehittäjien, palvelua tuottavien organisaatioiden ja kansalaisten yhteinen oppimisprosessi, johon myös tuottajaorganisaation strategisesti keskeiset henkilöt osallistuvat.

Käsillä oleva muutos vaikuttaa monin tavoin koko palvelutuotannon kenttään ja eri toimijoiden rooleihin. Suomessa on runsaasti uusia terveysinnovaatioita tarjoavia yrityksiä. Palveluja kehittävät ja tuottavat useat erilaiset toimijat yhdessä tai erikseen. Kuvaan on tullut uudenlaisia yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita, jotka tarjoavat matalan kynnyksen terveyspalveluitaan ketterästi siellä, missä kansalaiset arjessaan liikkuvat kuten kauppakeskuksissa ja apteekeissa. Potilaat ovat entistä tietoisempia tarpeistaan ja oikeuksistaan ja heidät nähdään myös perinteisissä organisaatioissa yhä useammin asiakkaina.

Tarvitaan koordinoitua ketteryyttä

Pienimuotoisetkin kokeilut voivat muuttua organisaatioissa pysyväksi toiminnaksi, jos ne integroituvat olemassa oleviin rakenteisiin niin teknisesti kuin toiminnallisesti. Resursseja ei myöskään kannata tuhlata irrallisiin kokeiluihin pelkän kokeilemisen vuoksi, vaan niiden tulee perustua laajaan visioon tavoitetilasta. Kokeilujen luonteeseen kuuluu, että ne voivat onnistua tai epäonnistua. Myös epäonnistuneet kokeilut voivat tuottaa arvokasta oppimista.  

Innovaatioiden laajamittaista hyödyntämistä on vaikeuttanut toimintakentän hajanaisuus ja se, että toiminta pienissä kunnissa on hyvin eriluonteista kuin suurissa kaupungeissa tai sote-alueilla. Kansallisesta näkökulmasta katsoen on tärkeää saada saadut opit siirrettyä koko toimijakentän käyttöön, oli sitten kyse onnistumisista tai vähemmän toimiviksi osoittautuneista kokeiluista. Näin eri puolilla Suomea tehtyjä kokeiluja voidaan hyödyntää kehitettäessä kansallista infrastruktuuria ja kokeilukulttuuria, jossa uusia innovaatioita synnytetään ja pilotoidaan ketterästi ja kokemuksia levitetään tehokkaasti.

Kansallisen kokeilukulttuurin tueksi tarvitaan palveluarkkitehtuurin ja palvelut sekä yhteisesti sovitut toimintamallit ja pelisäännöt. Tällainen infrastruktuuri tarjoaa yrityksille ja organisaatioille ”raamit” uusien innovatiivisten palveluiden kehittämiseen ja kokeilemiseen. Tarve onkin jo tunnistettu ja siihen on tartuttu.

Kohti integroitua kokeilukulttuuria

Kansalaisten syrjäytymisen ehkäiseminen, terveyden omahallinnan parantaminen ja terveyserojen kaventaminen edellyttävät arjen vaatimuksia uudella tavalla tukevia palveluita, jotka lisäävät kansalaisten sosiaalista osallisuutta ja vastuullisuutta. Digitalisaatio ei saa entisestään lisätä eriarvoisuutta, vaan sen tulee tuoda palveluja lähemmäksi tavallisia ihmisiä asuinpaikasta riippumatta. Palveluiden arvoa tulee mitata eri näkökulmista, niin kansantaloudellisesti, terveydenhuollon ammattilaisten kuin käyttäjien näkökulmastakin.

Digitalisaatio on toistaiseksi nähty lähinnä teknologisena haasteena. Joidenkin arvioiden mukaan sen hyödyntäminen käytännössä tarkoittaa kuitenkin 95-prosenttisesti toiminnallista muutosta. Tämä edellyttää oppimista kaikilta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoilta. Digitaalisten terveysinnovaatioiden käyttöönoton vauhdittamiseksi on yhteiskunnan eri tasoilla kytkettävä käyttäjät ja palvelua sekä teknologiaa tuottavat organisaatiot toisiinsa tehokkaalla ja tuottavalla tavalla.

VTT:llä käynnissä olevassa Valtioneuvoston kanslian rahoittamassa tutkimushankkeessa pyrimme muodostamaan kokeilukulttuuriin siirtymisen tueksi kokonaiskuvan siitä, kuinka sosiaali- ja terveydenhuollon sähköisiä palveluita tulisi kansallisesti kehittää niin, että ne mahdollistavat eri toimijoiden osallisuuden, organisaatioiden toimintaprosessien muutoksen ja toiminnan tehostumisen. Tarkastelemme asiaa teknologian tutkimuksen, käyttäjätutkimuksen, organisaatiotutkimuksen ja palveluinnovaatiotutkimuksen keinoin. Olemme parhaillaan tekemässä haastatteluja alan niin kansallisella tasolla kuin käytännön toimijakentälläkin. Tuloksia julkaistaan blogikirjoituksina syksyn mittaan ja loppuraporttina vuoden lopussa.

Hankkeemme kiteytyy neljään keskeiseen ajatukseen tulevaisuuden sote-toiminnasta:

  • Sähköisten palveluiden avulla tuotetaan laadullisesti parempaa ja itsenäisyyttä tukevaa hoitoa, ja niihin siirtymistä tuetaan toimijoiden välisenä tavoitteellisena oppimisprosessina.
  • Ketterä kokeilukulttuuri takaa ammattilaisten ja kansalaisten hyväksynnän uusille sähköisille palveluille. 
  • Sopivantasoisella valtakunnallisella ohjauksella tuetaan toimivaa ja tehokasta yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyöhön perustuvaa sosiaali- ja terveydenhuollon ekosysteemiä. 
  • Uudet toimijat ja toimintatavat välittävät ja juurruttavat tehokkaasti tietoa yhteiskunnan eri tasoilla ja niiden välillä. 

Kokeilukulttuuri muuttuvassa sosiaali- ja terveydenhuollossa - sähköiset innovaatiot hyötykäyttöön (KOHISE) -hankkeen perustiedot

Teksti: Heli Talja ja Marja Harjumaa, VTT

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita