Pääministeri Sanna Marinin hallituksen ohjelma kiinnittää huomiota valmistelun tietopohjaan sekä sitoutuu syventämään yhteistyötä tiedeyhteisön kanssa. Samalla valmistelijat ministeriöissä ja kaipaavat vahvempaa asiantuntijatukea politiikkavalmisteluun, mutta kipuilevat kiireisten aikataulujen kanssa. Mitä ratkaisuksi yhtälöön?

Vastasimme ympäristöministeriössä kysymykseen lisäämällä matalan kynnyksen yhteistyötä tutkijoiden kanssa niin, että se vastasi räätälöidysti tietyn valmisteluhankkeen tarpeisiin. Vuosina 2020 ja 2021 toteutettiin kourallinen tutkijayhteistyön pilottihankkeita, joissa johtotähtenä oli monitieteisyys ja dialoginen työskentelytapa lainvalmistelu- tai strategiavalmistelun tueksi.

Perustimme tutkijaryhmiä esimerkiksi lainsäädännön vaikutusten ja vaikuttavuuden arviointiin, tukemaan kansalaiskuulemisia sekä strategiatyön tavoitteiden asetantaan.

Tutkijat arvioivat ehdotuksia ja sparrasivat valmistelijoita

Tutkijoiden tukea politiikkavalmisteluun käytettiin monissa muodoissa.

Luonnonsuojelulain kokonaisuudistuksessa kokosimme monitieteisen tutkijaryhmän arvioimaan kriittisesti lain alustavia muutosehdotuksia siitä näkökulmasta, millaisia vaikutuksia niillä on luontoon, ilmastoon, yhteiskuntaan ja talouteen.

Ilmastolain kansalaiskuulemisen verkossa toteutimme yhdessä tutkimushankkeen kanssa. BIBU-hanke sparrasi valmistelijoita taustoittamaan kysymyksiä ja esittämään ne neutraalissa muodossa sekä teki yhteenvetoa aineistosta. Vastavuoroisesti tutkijat saivat laajan kyselyaineiston tutkimuskäyttöä varten.

Kansallisen kemikaaliohjelman valmistelussa käytimme tutkijaryhmää ohjelman uudistamisessa teemojen, tavoitteiden ja niiden reunaehtojen määrittelyssä.

Yhteistyö paransi valmistelun laatua, tutkijoiltakin kiitosta

Vaatii rohkeutta avata omat keskeneräiset suunnitelmat ja valmistelutyö tiedeyhteisön kriittiseen käsittelyyn – montaa valmistelijaa suorastaan hirvitti! Rohkeudesta oli kuitenkin hyötyä, sillä pilottihankkeista kerätyn palautteen mukaan kokemukset olivat voittopuolisesti erittäin myönteisiä.

Valmistelijat kokivat, että tutkijayhteistyö hyödytti suoraan valmistelua ja paransi sen laatua. Monitieteisyys ja jatkuva keskusteluyhteys olivat tärkeitä tekijöitä onnistumisen kannalta.

Keräsimme palautetta yhteistyömuodoista myös tutkijoilta. Lähes kaikki toivottivat uudenlaisen yhteistyön tervetulleeksi ja koki, että heidän asiantuntemustaan kuultiin. Valtaosa piti kokeilua hyödyllisenä myös oman työn kannalta. Osa ei ollut koskaan ollut mukana lainvalmistelu- tai muissa hallinnon prosesseissa, ja koki oppineensa uutta.

Kehitettävääkin löytyi. Tehtävänannossa on oltava tarkkana, ja pohdittava myös millaisiin kysymyksiin työskentelymuoto antaa parhaat eväät – ja missä se ei toimi. Koronavuoden etätyöpajailu vei vuorovaikutuksen parhaat puolet mukanaan, vaikka tähänkin mukauduttiin.

Opit koottiin kaikkien saataville

Ympäristöministeriö keräsi pilottihankkeiden kokemukset yksiin kansiin ja julkaisi keväällä 2021 sisäiseen käyttöön "Valmistelijan oppaan vaikuttavaan tutkijayhteistyöhön". Oppaassa esitellään yhdeksän erilaista tutkijayhteistyön kokeiluja ja niistä saatuja kokemuksia. Lisäksi oppaassa esitetään askel askeleelta tutkijayhteistyön toteuttamisen vaiheet käytännössä. Opas on nyt kaikkien saatavilla: Tutkijayhteistyöllä vahvempaa tietopohjaa valmisteluun. Valmistelijan opas vaikuttavaan tutkijayhteistyöhön.

Useissa kokeiluissa yhteistyökumppanien rooli on ollut tärkeä – sellaisia ovat olleet SOFI-tiedeneuvontahanke, Ympäristötiedon foorumi sekä Strategisen Tutkimuksen Neuvoston rahoittamat tutkimushankkeet. Näiden tahojen panosta ja työtä tutkijayhteistyön tukemiseksi ei voi vähätellä ministeriöiden resurssien ollessa rajalliset. Vaikka useissa hankkeissa tutkijoille maksettiin nimellinen palkkio, resurssit tämänkaltaiseen laajempaan työhön ovat tärkeä kysymys myös tutkijayhteisön ja tutkimusrahoituksen puolella.

Monimutkaiset ongelmat ratkeavat monitieteisellä yhteistyöllä

Moni ministeriö on osoittanut kiinnostusta uudenlaiseen tutkijayhteistyöhön, ja hankkeita on lähdössä käyntiin. Kannustamme laajempaan tutkijayhteistyöhön myös useiden eri ministeriöiden yhteisissä hankkeissa – mitä monimutkaisempi ongelma, sitä enemmän on hyötyä esimerkiksi monitieteisen tutkijaryhmän tuesta työlle. Käytännön ongelmat uudentyyppisen tutkijayhteistyön hankinnassa ja tutkijajoukon nopeassa kokoamisessa saatiin nekin ratkaistua, ja jaamme niistä mielellämme kokemuksia.

Myös valtioneuvoston selvitys- ja tutkimushankkeissa edellytetään usein monitieteistä osaamista ja näkökulmaa. Hyvin toimiva ja säännöllinen vuorovaikutus tutkijoiden ja tiedon hyödyntäjien välillä on olennaista valtioneuvoston työtä tukevien hankkeiden onnistuneessa toteutuksessa. Vuorovaikutus ja avoin yhteiskehittäminen tiedeyhteisön kanssa jo tietotarpeita määritellessä on käytössä joissain hankkeissa ja sitä soisi näkevän enemmänkin. Ympäristöministeriön kokemusten mukaan tämä ollut merkittävä apu tietotarpeiden täsmentämisessä ja rajaamisessa.

Teksti: Kirsi-Marja Lonkila ja Tanja Suni, ympäristöministeriö

Lue lisää: Tutkijayhteistyöllä vahvempaa tietopohjaa valmisteluun. Valmistelijan opas vaikuttavaan tutkijayhteistyöhön.