Valtioneuvoston yhtenäisyys – kansainvälinen vertaileva tutkimus

Tämä tutkimus tuottaa vertailutietoa Suomen, Ruotsin, Norjan, Viron, Hollannin ja Uuden-Seelannin julkisen politiikan päätöksenteon ja valtioneuvostotasoisen hallintojärjestelmän toimivuudesta. Tutkimus sisältää myös laajan katsauksen Suomen valtioneuvoston, keskushallinnon ja komiteatyön kehittymiseen.

Poliittisen päätöksenteon tarkastelussa hallituksen päätöksenteon kollegiaalisuuden ja pääministerin aseman (de facto ja de jure) osalta Ruotsi, Hollanti ja Uusi-Seelanti muodostavat oman ryhmänsä. Näille maille on yhteistä selkeä työnjako poliittisen johtamisen ja virkamiesjohtamisen välillä, hyvä hallintouudistusten toimeenpanokapasiteetti ja se, että hallinnon kehittäminen perustuu hallituskaudet ylittävälle kehittämisvisiolle.

Suomessa on 2000-luvulla edistetty aiempaa vahvemmin valtioneuvoston yhtenäisyyttä ja kokonais-koordinaatiota valtioneuvoston kanslian toimesta. Ministeriöiden sitoutumista yhteiseen visioon hidastaa kuitenkin poikkihallinnollisen yhteistyön puute strategisten painopisteiden muotoilussa ja soveltamisessa. Valtioneuvoston kanslian vastuulle kuuluvat koordinointimenettelyt ovat joutuneet etsimään paikkaansa valtiovarainministeriön johtamien julkisen talouden koordinointikäytäntöjen rinnalla.

Tämän tutkimuksen keskeisiä johtopäätöksiä ovat: 1) Valtioneuvoston yhtenäisyyttä edistää keskus-hallinnon hallintorakenteiden sijaan se, miten julkisen politiikan ja hallinnon keskeiset toimijat haluavat tehdä yhteistyötä. 2) Selkeä hallinnon kehittämisen visio ja hallinnon kehittämisen kokonaisvastuun määrittäminen luovat jatkuvuutta hallintoreformeihin. 3) Ministeriöiden rakennejoustavuus lisää valtionhallinnon ketteryyttä ja nopeuttaa rakenteellisten muutosten toteutusta. 4) Poikkihallinnolliseen koordinaatioon ja työhön tulee sisällyttää päätöksentekofunktio yhtenäisyyden tukemiseksi.