Vuoroasuminen ja lapsen elatusapu Pohjoismaissa

Vuoroasuminen ja elatusavun määräytyminen Pohjoismaissa

Vuoroasuminen eli asumisjärjestely, jossa lapsi asuu lähes yhtä paljon molemmilla vanhemmillaan, on yleistynyt kaikissa Pohjoismaissa. Joulukuun 2019 alussa voimaan tulleessa uudistetussa laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta lapsen vuoroasuminen on otettu huomioon yhtenä mahdollisena asumisjärjestelynä. Suomessa vuoroasumisella tarkoitetaan, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia ajastaan toisen vanhemman luona. Tämä on vaikuttanut siihen, että lainsäädäntöä on arvioitava uudelleen esimerkiksi perhe-etuuksien, asumistuen ja elatusavun osalta (STM, 2018).

Vuoroasumisen yleistyminen lapsen eron jälkeisenä asumisjärjestelynä on edellyttänyt myös lapsen elatusjärjestelmän uudelleenarviointia. Suomessa elatuslakiin on vahvistettu nykyinen oikeuskäytäntö eli vuoroasuminen ei automaattisesti poista mahdollisuutta vahvistaa elatusapua. Tällä hetkellä lapsen vuoroasuminen otetaan vaihtelevasti huomioon sovittaessa lapsen elatuksesta. Suomessa vanhemmilla on sopimusvapaus lapsen elatukseen liittyvissä kysymyksissä, he voivat oman harkintansa mukaan jakaa vastuuta lapsen elatuksesta vuoroasumistilanteessa. Lapsen vuoroasuminen voidaan huomioida esimerkiksi laajana tapaamisvähennyksenä tai harkita elatusavun suuruutta ottamalla huomioon kummankin vanhemman kustannusvastuut. Elatusavun laskennasta on olemassa oikeusministeriön ohjeistus, mutta ohjeissa ei ole otettu erikseen huomioon vuoroasumistilanteita.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten vuoroasuminen on huomioitu Pohjoismaiden eli Suomen, Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Islannin elatusjärjestelmissä ja minkä verran elatusapua vuoroasumistilanteessa lapselle määrättiin maksettavaksi malliperheissä vuonna 2017. Suomessa laskelmat on tehty käyttäen apuna oikeusministeriön elatusapuohjeistusta.