Hyppää sisältöön

Ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevien rangaistussäännösten soveltamiskäytännön arviointi

Käynnissä

Toteuttajat

Helsingin yliopisto

Rahoitussumma

109 074 €

Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2021–1/2022

Ihmiskauppa on hyvin moitittava henkilöön kohdistuva rikos, jonka rangaistavaksi säätämisen yhteiskunnallinen merkitys on alettu ymmärtää suomalaisessa yhteiskunnassa yllättävän myöhään. On kuvaavaa, että erillisen ihmiskauppa koskevan kriminalisoinnin säätämistä pidettiin vielä 2000-luvun alun Suomessa tarpeettomana, koska esimerkiksi vapaudenriistoa, paritusta ja silloisen ihmisryöstöä koskevien säännösten ajateltiin olevan riittäviä. Nyttemmin lainsäädännöllinen tilanne on kuitenkin toinen. Selvänä voidaan nykyisin myös pitää, että ihmiskauppa loukkaa useita perus- ja ihmisoikeuksia, keskeisimmin henkilökohtaista vapautta, mutta myös esimerkiksi yksityiselämän suojaa, seksuaalista itsemääräämisoikeutta tai fyysistä koskemattomuutta. On myös huomattava, että EU:n perusoikeuskirjan 5(3) artiklan mukaan ihmiskauppa kielletään.

Edellä todettuun nähden on yllättävää, että ihmiskaupasta ja sen lähirikoksista (parituksesta ja kiskonnantapaisesta työsyrjinnästä) ei juuri ole oikeustieteellistä tutkimusta, jossa olisi selvitetty sääntelyn soveltamiskäytäntöä ja sen mahdollisia haasteita. Ihmiskaupasta on myös melko niukasti oikeuskäytäntöä. Suomessa ei näin ole ajantasaista oikeudellista tietoa siitä, millaista ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskeva soveltamiskäytäntö on. Tällä on oletettavasti vaikutusta esimerkiksi ihmiskaupparikoksia koskevan soveltamisja tulkintakäytännön yhdenmukaisuuteen. Tiedon puuttumisella saattaa olla vaikutusta myös siihen, miten ihmiskauppa yleisesti tunnistetaan rikosprosessin alkuvaiheissa ja miten ja minkä rikosnimikkeen alla ihmiskauppaa koskevat asiat etenevät rikosprosessissa.

Ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevan soveltamiskäytännön selvittämisen tärkeys korostuu, kun ihmiskauppa ymmärretään konkreettisesti toisen perus- ja ihmisoikeuksia loukkaavaksi teoksi. Myös ihmiskaupan rangaistavaksi säätämisen taustan liittyminen eurooppalaisiin ja kansainvälisiin velvoitteisiin luo tarpeen ihmiskauppaa koskevan säännöksen ja sen lähirikosten soveltamiskäytännön laaja-alaiselle selvittämiselle.

Hankkeessa selvitetään, miten ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevia säännöksiä on oikeuskäytännössä sovellettu ja mitä edellytyksiä ihmiskaupparikosten ja sen lähirikosten soveltamiselle on oikeuskäytännössä ja laajemmin soveltamiskäytännössä asetettu. Soveltamiskäytännön selvittäminen ymmärretään laaja-alaisesti ja hankkeessa selvitetään, miten ihmiskaupan keskeisiä tunnusmerkistötekijöitä on sovellettu, miten oikeuskäytännössä on määritelty perusmuotoisen ja törkeän ihmiskaupan raja, onko ihmiskauppaa koskevan sääntelyn vuonna 2015 tapahtuneella uudistuksella ollut toivottuja vaikutuksia, mikä on ihmiskaupparikosten suhde sen lähirikoksiin, minkälaisia rangaistuksia ihmiskaupasta ja sen lähirikoksista tuomitaan, miten rikoshyötyä ihmiskaupparikoksissa arvioidaan ja onko ihmiskaupan ja sen lähirikosten suhteen sovellettu liiketoimintakieltoa ja oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevaa sääntelyä.

Toiseksi hankkeessa selvitetään, miten ihmiskauppaa ja sen lähirikoksia koskevat asiat etenevät rikosprosessissa. Keskeisiä kysymyksiä ovat, tunnistetaanko ihmiskauppa ilmiönä rikosprosessissa, onko viranomaisyhteistyössä havaittavissa puutteita tai ongelmakohtia, jotka vaikuttavat ihmiskauppaa koskevien asioiden tunnistamiseen ja/tai etenemiseen rikosprosessissa, ja mikä on ihmiskaupan asianomistajan eli uhrin asema suomalaisessa asiaa koskevassa rikosprosessissa.

Ota yhteyttä: 

professori Sakari Melander, Helsingin yliopisto, p. 050 564 4229, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi

Selvitys ihmiskauppaa koskevien rangaistussäännösten soveltamiskäytännöstä

Yhteyshenkilö ministeriössä