Kansantalouden keskipitkän aikavälin kasvuedellytysten arviointi

Päättynyt

Toteuttajat

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, Palkansaajien tutkimuslaitos

Rahoitussumma

120 000 €

Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2018–1/2019

Oikein ajoitettu ja mitoitettu finanssipolitiikka vaatii hyvää näkemystä sekä kansantalouden suhdannetilanteesta, että sen pidempiaikaisesta tuotantopotentiaalista. Finanssipolitiikan tavoitteena on tasoittaa suhdanteita lisäämällä taloudellista aktiviteettia laskusuhdanteissa ja luomalla uutta elvytysvaraa noususuhdanteissa. Toisaalta finanssipolitiikan on huolehdittava myös julkisen talouden rakenteellisesta tasapainosta, mikä riippuu kansantalouden tuotantopotentiaalin kehittymisestä pidemmällä aikavälillä. 

Erilaisten talouden yllätysten suhdanneluonteisuutta ja pitkän aikavälin tuotantopotentiaalia on kuitenkin vaikea käytännössä havaita. Päätöksentekijät ja finanssipolitiikan säännöt tukeutuvat kansantaloudelle tilastollisesti arvioituihin potentiaalitasoihin sekä suhdannetilannetta kuvaavaan tuotantokuiluun, joka on potentiaalin ja toteutuneen tuotannon erotus. Sekä aidon epävarmuuden että mallinvalinnan vaikeuden vuoksi arviot usein muuttuvat huomattavasti yli ajan.

Potentiaalisen tuotannon mittaamiseen liittyvä epävarmuus heikentää mahdollisuuksia tehdä vastasyklistä finanssipolitiikkaa ja siten kasvattaa suhdanteiden hyvinvointikustannuksia. Epävarmuudesta tuskin koskaan päästään täysin eroon, mutta parempia välineitä suhdanteen mittaamiseen voidaan kuitenkin kehittää. Mahdollisia keinoja ovat potentiaaliin vaikuttavien relevanttien muuttujien ja rakenteiden täysimääräisempi huomioiminen ja havaittujen taloutta kohdanneiden signaaleiden tehokkaampi tunnistaminen.

Tavoitteet

Hankkeessa kehitettiin potentiaalisen tuotannon mittaamisen metodologiaa sekä arvioitiin Suomen talouden keskipitkän aikavälin kasvuedellytyksiä ennustamalla potentiaalia. 

Tuotantopotentiaali ja -kuiluarvioissa on käytetty monia eri menetelmiä. Hankkeessa laadittiin katsaus erilaisiin vaihtoehtoihin. Koska tiedossa on, että erilaisilla tilastollisilla malleilla saadut tulokset tuotantokuilun suuruudesta voivat poiketa huomattavasti toisistaan, hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomioita menetelmien arviointikriteereihin (tilastollinen uskottavuus, revisioherkkyys, teoreettinen uskottavuus ja vaihtoehtoisten menetelmien tulokset).

Tuotantopotentiaalin mittaamisessa hankkeen lähtökohtana oli ns. tuotantofunktiomenetelmä, jota useimmat instituutiot (OECD, IMF, Euroopan komissio) käyttävät nykyisin potentiaalisen tuotannon laskemisessa. Sen avulla tutkimustietoa tuotantoteknologiasta ja eri tuotannontekijöiden käyttäytymisestä suhdanteiden aikana voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi arvioitaessa talouden suhdannetilaa. 

Erityisesti lähtökohdaksi otettiin Euroopan komission tuotantofunktiomenetelmä sen saaman tärkeän talouspoliittisen roolin takia. Hankkeen tavoitteena oli parantaa tuotantofunktiomenetelmää, jotta se ennustaisi luotettavammin tuotantopotentiaalia ja -kuilua reaaliaikaisesti ja soveltuisi nimenomaisesti Suomen kansantaloudelle. Joissain tapauksissa tämä voi merkitä suuriakin metodologisia muutoksia. Euroopan komission käyttämästä menetelmästä nostetaan esiin useita ongelmia (heikko yhteys inflaatioon, avotalouden ominaispiirteiden huomioimattomuus, pääomakannan mittaamisen ongelmat, tuotantofunktion oletukset, ja vähäinen yhteys finanssimarkkinoiden signaaleihin), joiden korjaamiseen tarvittavia välineitä tämä hanke arvioi ja hyödynsi. 

Hanke tuotti uutta tietoa tuotantofunktion eri komponenteista ja niiden rakenteellisesta kehityksestä hyödyntämällä uusimpia bayesilaisia signaalintunnistusmenetelmiä, joiden avulla havaitsemattomasta potentiaalisen tuotannon tasosta voidaan tehdä mahdollisimman hyvin päätelmiä. Lisäksi hanke nosti esiin muita näkökulmia arvioida tuotantokuilua ja tuotantopotentiaalin kehitystä. Osana hanketta potentiaalisen tuotannon kehitystä arvioitiin monen sektorin kokonaistasapainomallilla. Malli tarjoaa vertailukohdan kuiluperusteisille arvioille ja samalla systemaattisia ennusteita potentiaalin kehityksestä pidemmällä aikavälillä. Vaihtoehtoista tietoa käytetään tuotantokuilumenetelmän rinnalla menetelmän valinnassa ja validisoinnissa.

Välineillä pyritään viimekädessä vähentämään rakenteellisen rahoitusaseman myötäsyklisyyden ongelmaa. Hankkeessa arvioitiin eri menetelmien perusteella Suomen rakenteellisen rahoitusaseman kehitystä suhdanteiden käännepisteissä 1980-luvun lopulta alkaen. 

Tutustu hankkeen loppuraporttiin (englanninkielinen) ja tuloksista kertovaan tiedotteeseen (28.1.2019).

Ota yhteyttä:

FT Tero Kuusi, Elinkeinoelämän tutkimuslaitos, p. 041 444 8144, etunimi.sukunimi(at)etla.fi

Muut tietotarpeet Kansantalouden keskipitkän aikavälin kasvuedellytysten arviointi Yleinen

Yhteyshenkilö ministeriössä