Kuinka paljon vihapuheella on valtaa?
Kaksi kolmesta päättäjästä arvioi julkisessa keskustelussa esiintyvän vihapuheen lisääntyneen viime vuosina. Tulos käy ilmi tuoreesta tutkimuksesta. Mutta mikä on vihapuheen valta meihin? Mikä on sen yhteiskunnallinen merkitys? Entä miten vihapuhetta voi ehkäistä? Hyvä kysymys -podcastin jaksossa on vieraana vihapuhetta esiin nostanut kansanedustaja Veronika Honkasalo (vas.) sekä Jyväskylän yliopiston tutkija Heidi Kosonen.
”Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon” -tutkimuksessa selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia. Kyseessä oli ensimmäinen tutkimus Suomessa, jossa on kartoitettu vihapuheen vaikutuksia yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.
Miten tutkimus otettiin vastaan?
”Vastaanotto oli polarisoitunutta aiheen herkkyyden vuoksi. Osa kiitti aiheen ja sen yleisyyden näkyväksi tekemistä, mutta osa oli sitä mieltä, ettei ilmiö ole varteenotettava tutkimuskohteeksi. Jotkut myös kokivat vihapuheen tutkimista sananvapautta kaventavana”, kertoo Heidi Kosonen.
”Minusta on tärkeää, että tällainen tutkimus tehtiin. Tulokset eivät sinänsä yllättäneet. Hämmästyin hieman kuntapäättäjien kohtaaman vihapuheen yleisyyttä. Monet kuntapolitiikkaan tulleet ovat olleet tosi yllättyneitä ja järkyttyneitä kohdatessaan vihapuhetta ensimmäisen kerran”, toteaa Veronika Honkasalo.
Tutkimuksessa vihapuheella tarkoitetaan halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Vihapuhe siis eroaa kielteisestä palautteesta, jota poliitikot usein saavat.
”Julkisuudessa toimivilla henkilöillä, kuten poliitikoilla, kritiikinsietokynnyksen pitää olla hieman tavanomaista matalampi. Mutta jos poliitikon oikeus olemassaoloon kiistetään, niin siinä ainakin minulla ylittyy raja. On tärkeää muistaa, että eriarvoisuus yhteiskunnallisena ilmiönä suututtaa ja meidän pitää pystyä käsittelemään sellaista keskustelua. Vihainen yhteiskunnallinen keskustelu on kuitenkin ihan eri asia kuin maalittava vihapuhe”, korostaa Honkasalo.
”Vihapuhe kohdistuu enemmän ihmiseen kuin sisältöön, josta pitäisi keskustella. Joitakin ihmisryhmiä pyritään leimaamaan esimerkiksi rasistisella tai seksualisoivalla kielenkäytöllä. Palaute on palautetta ja se voi olla negatiivista, mutta sen ei tule hyökätä yksilöä tai jotain ihmisryhmää vastaan”, jatkaa Kosonen.
Tutkimuksessa todetaan vihapuheen uhan vaikuttavan poliittiseen osallistumiseen. Tilanne on Honkasalon mukaan ongelmallinen demokratian kannalta.
”Kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua poliittiseen päätöksentekoon ja näin ei tällä hetkellä ole. Osallistuminen on polarisoitunut sosioekonomisen taustan mukaan. Tiedämme myös, että maahanmuuttajataustaiset sekä erilaiset vähemmistöt äänestävät vähemmän vaaleissa. Vihapuhetutkimus ja aiemmatkin selvitykset osoittavat, että vihapuhe kohdistuu juuri näihin ryhmiin.”
”Vihapuhe kaventaa erityisessä vaarassa olevien ihmisten mahdollisuuksia, halukkuutta ja resursseja osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Vihapuhetta käsittelevässä keskustelussa usein myös väheksytään vihapuheen vaikutuksia yksilöön”, kertoo Kosonen.
Puolet tutkimukseen osallistuneista kuntapäättäjistä kertoi sen vähentäneen heidän luottamustaan tuntemattomiin ihmisiin, ja neljällä kymmenestä halu osallistua julkiseen keskusteluun oli vähentynyt. Usea tutkimukseen osallistunut kertoi jättäneensä tai jättävänsä politiikan vihapuheen seurauksena tai harkitsevansa sitä.
Mitä vihapuheen torjumiseksi pitäisi tehdä?
Nykyiset vihapuheen vastaiset toimenpiteet ovat tutkimuksen mukaan riittämättömiä. Oikeudellisten toimien lisäksi myös muiden toimenpiteiden avulla voidaan torjua ja ehkäistä vihapuhetta. Tutkimuksen tekijät ehdottavat toimenpiteiksi päättäjien vahvempaa arvojohtajuutta ja vihapuheen tuomitsemista, hyväksytyn puheen rajojen määrittelyä poliittisessa toiminnassa sekä sosiaalisen median alustojen vastuunkantoa. Kyse on Heidi Kososen mukaan myös resursseista.
”Sekä kunnissa että poliittisissa puolueissa pitäisi määrittää vihapuheen torjumisen vastuutahot ja siinä käytettävät keinot. Nykyisin vastataan erityisesti fyysisiin turvallisuusuhkiin, mutta jaksamiseen sekä psyykkiseen terveyteen vaikuttava uhka pitäisi myös ottaa paremmin huomioon.
”Vihapuhetta voi esiintyä myös suoraan poliitikolta toiselle. Politiikka toki on erilaisten mielipiteiden ja konfliktien kanssa toimimista, joten rajanveto voi olla joskus hankalaa. Tavallaan on meidän kaikkien vastuulla puuttua vihapuheeseen myös siten, ettemme ryhdy sen pelossa vaientamaan itseämme yhteiskunnallista keskustelua vaativista teemoista”, korostaa Honkasalo.
Hyvät päätökset perustuvat tutkittuun tietoon. Hyvä kysymys on podcast, joka tuo yhteen tiedon tuottajat ja hyödyntäjät, tutkijat ja päättäjät. Voit tilata ja kuunnella podcastia myös Spotifyssa ja iTunesissa, mistä se löytyy mm. hakusanoilla ”hyvä kysymys”. Twitteristä meidät löytää aihetunnisteella #tietokäyttöön.
