Kuntaitsehallintohanke – Valtiosääntöoikeudellinen tarkastelu kunnallisen itsehallinnon laajuudesta

Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2021–12/2022

Suomen perustuslain (1999/731) 121§:n mukaan kuntien hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Tämä säännös korostaa nimenomaisesti kuntalaisdemokratiaa kunnissa tapahtuvan päätöksenteon perustana, mikä ilmenee konkreettisimmin kuntalaisten oikeutena valita kunnan ylintä päätösvaltaa käyttävä valtuusto.

Perustuslaki tukee laajalti kuntien organisatorista ja toiminnallista vapautta asettamalla 121 §:n 2 momentissa velvoitteen, jonka mukaan kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä tulee säätää aina lailla. Säännös turvaa näin ollen kuntien itsehallinnollista asemaa ja kuntien toimielinten riippumattomuutta suhteessa valtioon asettamalla lainsäätäjälle merkittävän rajoitteen, jonka mukaan kunnille ei voida siirtää uusia tehtäviä muutoin kuin lailla. Lisäksi säännös tukee vahvasti kuntien taloudellista itsenäisyyttä ja oikeutta omiin rahoituslähteisiin turvaamalla kunnan verotusoikeuden, sekä sitomalla itsehallinnon kuntia suuremmilla hallintoalueilla lakipohjavaatimukseen.

Tämän hankkeen lähtökohtaisena tarkoituksena oli tuottaa soveltamiskelpoista tietoa näiden keskeisten kunnallisen itsehallinnon perusfundamenttien sisällöstä, alasta ja rajoista erityisesti voimakkaassa muutoksessa olevien yhteiskunnallisten ja sosio-ekonomisten tekijöiden (kuten maamme alhainen syntyvyys ja voimakkaasti ikääntyvä väestö sekä huoltosuhde- ja syrjäytymiskehityshaasteet) olosuhteissa. Merkittäviä tutkimustiedon hyödyntäjiä ovat varsinkin ministeriöt ja säädösvalmistelu sekä poliittinen päätöksenteko niin paikallis-, alue- kuin valtakunnankin tasolla.

Suomessa perustuslain ja Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan ohella kunnallisen itsehallinnon kulmakivenä toimii kuntalaki (410/2015). Uudistuneen kuntalain sääntely kohdentuu nykyisin erityisesti myös kunnan tehtävien järjestämisvastuun ja kuntapalvelujen tuottamisvastuun alaan kuuluvien kysymysten määrittelyyn. Tällä sääntelyllä on luonnollisesti merkitystä kunnan laajojen lakisääteisten tehtäväkokonaisuuksien toteuttamisen kannalta, sillä sääntelyllä (erit. KuntaL 8 ja 9 §:t) ohjataan kuntia nimenomaisesti kiinnittämään huomiota perusoikeudellisessa mielessä keskeisiin kunnallisten (lakisääteisten) tehtävien järjestämisen laatu- ja sisältökysymyksiin.

Samalla ollaan kuitenkin monien vakavien oikeuskysymysten äärellä, jotka pakottavat kysymään (yhteis)kunnallisten rakenteiden ja toimintatapojen perään, joiden avulla kunnallisten tehtävien järjestämisvastuukysymykset kyetään hoitamaan niin perustuslaillista asukkaiden itsehallintoa – ennen muuta paikallista osallistumista ja vaikuttamista – kunnioittavin sisällöin ja toimintamuodoin kuin myös jokaisen kansalaisen ja kuntalaisen perustuslaillisia oikeuksia turvaavin ja edistävin tehtävä- ja toimenpidelinjauksin. Juuri tähän tematiikkaan kytkeytyi tutkimushankkeen keskeinen tiedonintressi.

Tutkimuksen ensisijaisena tavoitteena oli muodostaa lainvalmistelua palveleva, lainopillisesti tulkittu ja systematisoitu sekä taloustutkimuksellisesti analysoitu tulkittu kokonaiskuva kunnallisen itsehallinnon laajuuden problematiikasta. 

Tutkimusteemat, ja samalla tutkimushankeen osatehtävät, olivat:

• Kuntien eriytymiskehitys kunta- ja erityislainsäädännön kehittämisproblematiikan näkökulmasta; 
• Kuntaitsehallinnon laajuus kuntalaisten ja kansalaisten perusoikeuksien, etenkin TSS-oikeuksien, toteutumisen kannalta; 
• Kunnan ja kuntalaisten tarpeiden ennakointi itsehallinto- ja perusoikeusnäkökulmista sekä; 
• Kuntalaisten palvelujen saatavuuden vaarantuminen ja kunnan valtiosääntöoikeudellisen suojan rajat.

Tuotetun tiedon hyödyntäminen

Hankkeessa tuotettua tietoa tullaan hyödyntämään kuntapolitiikan linjauksia valmistelevassa työssä sekä kuntia koskevassa lainsäädäntövalmistelussa. Hanke oli osa kuntien tulevaisuustyötä, jonka taustalla on paitsi sote-uudistuksen jälkeinen tilanne kunnissa, niin erityisesti kuntien yhä vahvistuva eriytyminen toisistaan niin väestöpohjan kuin resurssienkin suhteen. Tulevina vuosina on pystyttävä ratkaisemaan jatketaanko kuntien tehtävistä ja velvoitteista säätämistä edelleen ns. yhtenäiskuntamallilla vai ollaanko menossa suuntaan, jossa kuntien tehtävät alkavat myös lainsäädännössä eriytyä toisistaan nykyistä vahvemmin. 

Hankkeen julkaisut:

• Raportti: Suomen kunnallisen itsehallinnon laajuus erityisesti julkisten palvelujen näkökulmasta (9.12.2022)
• Tiedote: Tutkimus: Kuntien itsehallinnon asema on vahva, mutta ei selvärajainen (9.12.2022)

Ota yhteyttä:

professori Asko Uoti, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 478 0666, etunimi.sukunimi(at)uef.fi