Paperittomien henkilöiden sosiaalisten oikeuksien toteutuminen Suomessa

Hankkeen perustiedot

Kesto: 9/2021–2/2023

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmaan on kirjattu, että paperittomien oikeutta julkisen terveydenhuollon palveluihin laajennetaan kiireellisestä hoidosta välttämättömään hoitoon. Juhannusviikolla 2021 eduskunnassa hyväksytyn sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen mukaisesti sosiaali- ja terveyspalveluja kehitetään kuitenkin kokonaisuutena, joten sosiaali- ja terveysministeriö arvioi tätä hallitusohjelman kirjausta koskevassa lainsäädäntötyössä myös paperittomien sosiaalihuollon muutostarpeet.

Tarpeiden arvioimiseksi sosiaali- ja terveysministeriö halusi tällä tutkimuksella kerätä paikallistasolta lisää tietoa siitä, miten sosiaalihuollon lainsäädäntöä sovelletaan tällä hetkellä, mitkä ovat lainsäädännön konkreettiset ongelmakohdat ja miten paperittomien oikeus viimesijaiseen sosiaalihuoltoon toteutuu.

Ajankohtainen tilannekatsaus paperittomien henkilöiden sosiaalihuollosta ratkaisuehdotuksineen oli tarpeen niin sosiaalihuollossa työskentelevien, palveluita tarvitsevien paperittomien kuin yhteiskunnankin näkökulmasta, sillä paperittomien saamat sosiaalihuollon palvelut eivät ole kentällä valtakunnallisesti yhteneväiset.

Katiskon ja Kalm-Akubardian (2021) mukaan sosiaalialan työntekijät eivät kykene käyttämään omia keskeisiä ammattieettisiä (sosiaalityön tai sosiaaliohjauksen) periaatteita tai omaa harkintavaltaa tehdessään päätöksiä paperittomien palvelemiseksi. Institutionaalinen ja sosiaalialan säänteleviin säädöksiin perustuva työote ja palvelujärjestelmästä käsin lähtevä asiakkaan kohtaaminen eivät enää riitä tilanteissa, joissa asiakkaiden tarpeet ja asema paperittomuuden seurauksena rikkovat totutut tavat tehdä asiakaslähtöistä työtä. Sosiaalialan työntekijät joutuvat tekemään päätöksensä esimerkiksi kunnan ristiriitaisten ohjeistuksien mukaan, ja myös vastoin ihmisoikeuksia ja perustuslakia. On siis ammattieettisesti perusteltua selkeyttää, mihin sosiaalihuoltolain mukaisiin palveluihin paperittomat ovat oikeutettuja asuinpaikastaan riippumatta.

Paperittomat elävät yhteiskunnan turvaverkkojen ulkopuolella eivätkä useinkaan uskalla turvautua viranomaisiin apua tarvitessaan. Heillä on kohonnut riski joutua ihmiskaupan tai muun hyväksikäytön uhreiksi, radikalisoitua tai syrjäytyä. Näin ollen on sekä inhimillisesti että yhteiskunnallisesti perusteltua luoda valtakunnallisesti yhteneväiset käytännöt siitä, mihin sosiaalihuollon palveluihin he ovat oikeutettuja julkisessa palvelujärjestelmässä (Katisko 2018).

Hankkeen päätavoitteena oli selvittää, miten paperittomien sosiaaliset oikeudet toteutuvat tällä hetkellä julkisessa palvelujärjestelmässä alueelliset eroavuudet sekä paperittomien heterogeeniset henkilöryhmät huomioiden ja mitä ratkaisuehdotuksia sosiaalihuollon keskeisiin haasteisiin on löydettävissä tilannekuvan perusteella.

Tuotetun tiedon hyödyntäminen

Tuotettua tietoa tullaan hyödyntämään STM:n hyvinvointialueille antamassa ohjauskirjeessä, jossa tullaan nostamaan erityisesti tarkentamaan sosiaalihuoltolain soveltamiseen liittyviä selvityksen esiin nostamia ongelmakohtia. Selvityksen tuloksia hyödynnetään myös mahdollisesti säädöstyön yhteydessä, mikäli tulevalla hallituskaudella tullaan avaamaan sosiaalihuoltolainsäädäntöä. 
Tuloksia on käsitelty hyvinvointialueiden ja Kelan yhteistyökokouksessa, jossa käsiteltiin paperittomien henkilöiden tilannetta palvelujärjestelmän näkökulmasta. Lisäksi tutkimuksen tuloksia on nostettu esiin muissakin relevanteissa yhteyksissä mm. hyvinvointialueiden ja kuntien kotoutumistyön yhteiskokouksissa sekä kansallisen Lapsistrategian webinaarissa. 

Hankkeen julkaisut:

• Raportti: Paperittomien henkilöiden sosiaaliset oikeudet Suomessa (6.2.2023)
• Tiedote: Tutkimus: Paperittomien sosiaalisten oikeuksien toteutumisessa on valtakunnallisesti suurta vaihtelua (6.2.2023)

Ota yhteyttä:

Hankkeen vastuullinen johtaja, dosentti Marja Katisko, Diakonia-ammattikorkeakoulu, p. 040 509 5799, etunimi.sukunimi(at)diak.fi