Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2021–3/2023

Naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan torjunta on ollut keskeisellä sijalla viranomaisten ja järjestöjen ohjelmissa ja toiminnassa kuluvalla vuosituhannella. Ainakin henkirikollisuudessa kehitys on ollut myös positiivinen. Parisuhdeväkivallan uhrina vuosittain kuolleiden naisten keskimääräinen määrä on vähentynyt viimeisten kymmenen vuoden aikana seitsemästätoista kolmeentoista. Parisuhdeväkivallan uhrina vuosittain kuolleiden miesten määrä tosin on samanaikaisesti hienoisesti kasvanut ollen nykyisin keskimäärin viisi.

Sitä, missä määrin kehitys parisuhdetappojen määrässä liittyy törkeän väkivallan yleiskehitykseen ja missä määrin erilaisiin väkivallan ehkäisyyn tähdänneisiin toimenpiteisiin, ei toistaiseksi ole juurikaan tutkittu. Siten on pimennossa esimerkiksi se, minkälaiset toimenpiteet ovat tuottaneet tuloksia, mitkä puolestaan ovat olleet tehottomia.

Myönteisestä kehityksestä huolimatta myös rikosten määrä on edelleen merkittävä: lähes 20 surmattua naista ja miestä vuosittain. Lisäksi rikosten osapuolilla on usein alaikäisiä lapsia, jotka jäävät rikosten yhteydessä tosiasiallisesti orvoiksi, puhumattakaan traumoista ja kärsimyksistä, joita tapaukset heille ja osapuolten muille omaisille ja läheisille aiheuttavat.

Suhteellisesta harvinaisuudestaan huolimatta parisuhdetappojen negatiiviset vaikutukset yhteiskunnassa ovat merkittäviä ja leviävät laajalle. Mikäli yhteiskuntamme väkivaltaiseen yleiskuvaan kehittyneiden läntisten teollisuusmaiden ryhmässä halutaan muutoksia, työtä väkivallan torjunnassa on edelleenkin runsaasti tehtävänä ja erityisesti tehokkaan täsmätorjunnan keinoja tulisi kehittää nykyisestä. Tämä vaatii yksityiskohtaista tietoa väkivallantekoihin johtaneista tapahtumaketjuista, rikososapuolten taustoista ja heidän keskinäisen suhteensa samoin kuin varsinaisen rikostapahtuman dynamiikasta.

Hankkeessa muodostettiin monipuolisen tutkimusaineiston avulla kattava kuva Suomessa 2000-luvulla tapahtuneista naisiin kohdistuneista parisuhdetapoista ja niitä edeltäneistä tapahtumaketjuista sekä viranomais- ja palvelukontakteista.

Suomessa on laadittu aikaisemmin yksi hieman vastaava selvitys perhesurmien taustoista (Sisäasiainministeriö 2012). Hankkeessa aineistona hyödynnettiin viranomaisten rekisteri- ja asiakirja-aineistoja sekä parisuhdetappojen tutkinnanjohtajien haastatteluja, joita analysoitiin sekä kvantitatiivisilla että kvalitatiivisilla tutkimusmenetelmillä. Hankkeen ensisijaisena päämääränä oli tuottaa nykyistä tarkempaa tietoa parisuhdetappoihin liittyvistä, mahdollisesti surmaa ennakoivista tekijöistä, joihin puuttumalla parisuhdetappoja voitaisiin tulevaisuudessa vähentää. 

Tuotetun tiedon hyödyntäminen

Tuloksia voidaan hyödyntää sekä seuraavaa hallitusohjelmaa valmisteltaessa että viranomaisten omaa toimintaa kehitettäessä ja koulutuksia suunniteltaessa.

Hankkeen julkaisut:

• Raportti: Naisiin kohdistuvat parisuhdetapot : Tapahtumaketjut, taustat ja ehkäisy (15.3.2023)
• Tiedote: Tutkimus: Parisuhdetappojen ehkäisyn ongelma on aiemman väkivallan jääminen viranomaisilta piiloon (15.3.2023)

Ota yhteyttä:

tutkimusjohtaja Mikko Aaltonen, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin yliopisto, etunimi.sukunimi(at)helsinki.fi