Suomen sosiaaliturvauudistaminen ei ole yksinkertainen asia. Se vaatii monimutkaisen järjestelmän selkeyttämistä sekä arvovalintoja kuinka sosiaaliturvaa tulevina vuosikymmeninä tulee toteuttaa. Marinin hallituksen tavoitteena onkin “ihmisen näkökulmasta nykyistä selkeämpi ja toimivampi järjestelmä, joka mahdollistaa työnteon ja sosiaaliturvan yhteensovittamisen muuttuvissa elämäntilanteissa”.
Ei ole yllättävää, että suuressa sosiaalipolitiikan uudistuksessa haetaan ideoita ja ratkaisuja myös Suomen ulkopuolelta.
Suomen sosiaaliturvauudistuksessa on kyse useamman kokonaisuuden selkeyttämisestä, joita alkuvuonna 2020 aloittanut uusi sosiaaliturvakomitea on työssään selvittänyt. Komitea on nimennyt neljä kokonaisuutta, joihin sosiaaliturvan ongelmat liittyvät. Näitä ovat:
- sosiaaliturvan monimutkaisuus,
- työn ja sosiaaliturvan yhdistäminen,
- toimeentulotuki, perusturva ja asuminen sekä
- palvelut ja etuudet.
Oppia ulkomailta voidaan hakea tarkastelemalla, kuinka sosiaaliturvaa on lähtökohtaisesti mahdollista toteuttaa myös muilla tavoin ja tutkimalla, kuinka muut maat ratkaisevat samanlaisia ongelmakohtia kuin mitä Suomessa kohdataan.
Kaikissa näissä kokonaisuuksissa on keskeistä tukea työikäisten ihmisten osallistumista työmarkkinoille selkeyttämällä ja vahvistamalla työllisyyteen johtavia polkuja. Etenkin sosiaaliturvan (toimeentuloturvaetuudet ja palvelut) yhteensovittamisen ongelmakohdat Suomessa kaipaavat uutta näkökulmaa ja ratkaisuja. Tässä katseet kohdistuvat usein muihin Pohjoismaihin, kuten Tanskaan ja Ruotsiin, missä aktiivisella työvoimapolitiikalla on pitkät juuret.
Suomen näkökulmasta mielenkiintoista on, kuinka näissä maissa kohdennetaan erilaisia työllistymistä edistäviä palveluja työikäiselle väestölle, ja miten etuudet kytkeytyvät palveluihin. Omanlaisia mallejaan aktiiviseen sosiaalipolitiikkaan tarjoavat myös Keski-Euroopan maat sekä Iso-Britannia, joissa toimenpiteet ja vastikkeellisuus, esimerkiksi keppien ja porkkanoiden käyttö kannustinpolitiikassa, toteutuu hyvin eri tavoin kuin Pohjoismaissa.
Hyvinvointivaltiotutkimuksessa eri maiden käytäntöjen on yleisesti nähty olevan kytköksissä eri hyvinvointivaltiomalleihin. Anglosaksiselle mallille, johon Iso-Britannia lukeutuu, on ominaista selektiivinen viimesijainen turva (workfare) yhdistettynä sanktioihin ja (veroperusteisiin) kannustimiin, kun taas keskieurooppalainen malli kytkee aktivoinnin vakuutusperiaatteeseen koulutuspolitiikan toimenpiteillä sekä vahvoilla kannusteilla osallistua joko työhön tai sosiaalisen integraation toimenpiteisiin.
Kansainvälisesti katsottuna Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on kuitenkin hyvin ainutlaatuinen.
Suomalainen sosiaaliturvajärjestelmä on monella tapaa ainutlaatuinen. Se yhdistää syyperusteisen sosiaaliturvan universaaliin sosiaaliturvajärjestelmään tasaa kansainvälisesti vertailtuna tehokkaasti hyvinvointieroja. Kattava julkinen palvelujärjestelmä tukee myös osaltaan tätä kokonaisuutta.
Toisaalta Suomen sosiaaliturvajärjestelmän laajamittaiseen uudistukseen on syynsä. Yhtenä Suomen sosiaaliturvan ongelmakohtana pidetään etuuksien päällekkäisyyttä: joka kolmas saa työttömyysetuuden lisäksi toimeentulotukea ja yleistä asumistukea.
Toiseksi, Suomen järjestelmän erikoisuutena on toimeentulotuki, joka on kansalaisuuteen perustuva oikeus. Tämä mahdollistaa kansainvälisesti katsottuna pitkäkestoisen toimeentulon sosiaaliturvajärjestelmässä ilman tiukkoja työnhakuvelvoitteita tai osallistumista määrättyihin palveluihin tai vastikkeellisiin toimintoihin.
Tämän lisäksi tiedetään, että etuuksien saajien tarvitsemat työllisyys-, terveys- ja sosiaalipalvelut Suomessa kytkeytyvät heikosti nykyiseen etuusjärjestelmään, mikä aiheuttaa ongelmia työikäisten työllisyyspoluissa ja johtaa väliinputoamisiin.
Näistä kansallisista lähtökohdista käsin sosiaaliturvauudistuksessa keskeistä on löytää tapoja, joilla lisätä työnteon kannustimia ja ennakoivasti torjua pitkäaikaista riippuvuutta sosiaaliturvasta sekä sovittaa yhteen eri hallinnonalojen etuuksia ja palveluita.
Tähän problematiikkaan pureutuu myös uusi valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanke ”Eri poluilla työllisyyteen: Suomen sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteet ja ongelmakohdat kansainvälisessä vertailussa”. Hankkeessa tuotetaan tutkimukseen perustuvaa tietoa:
- toimeentuloturvaetuuksien ja palveluiden yhteensovittamisen ongelmakohdista Suomessa ja vertailumaissa,
- sosiaaliturvan ongelmakohtien ratkaisuista vertailumaissa,
- vertailumaiden ratkaisujen toimivuudesta sekä
- vertailumaiden sosiaaliturvajärjestelmien piirteistä, jotka voisivat olla hyödynnettävissä sosiaaliturvauudistuksessa.
Tässä Helsingin yliopiston, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Tukholman yliopiston toteuttamassa hankkeessa kartoitetaan ja kuvataan sosiaaliturvan ongelmakohtia ja ratkaisuja Suomessa ja neljässä vertailumaassa (Ruotsi, Tanska, Alankomaat ja Iso-Britannia). Hankkeessa käytetään erilaisia laadullisia ja määrällisiä tutkimusmetodeja, esimerkiksi vinjettitutkimusta, joka kuvaa ammattilaisten näkökulmasta ongelmia ja ratkaisuja työikäisten sosiaaliturvaetuuksien saajien työllistymispoluilla. Mikrosimulaatiolla tuotetaan kokonaiskuvaa muiden mallien vaikutuksesta Suomen sosiaaliturvajärjestelmään.
On selvää, että suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän ominaisuudet rajoittavat suoraa lainaamista ulkomaisista järjestelmistä, jotka ovat kaikki kehittyneet omissa historiallisissa konteksteissaan.
Eri maiden kriittinen tarkastelu antaa uutta tietoa ja näkökulmaa toimeentuloturvaetuuksien ja palvelujen yhteensovittamisesta. Vertaileva tutkimus lisää myös ymmärrystä siitä, millä tavalla suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää voidaan parantaa ja millaiset yhdistelmät toimivat muissa maissa kannustimina ja väliinputoamisen torjujina.
Lähteet:
- Esping-Andersen, Gösta (1990) The three worlds of welfare capitalism. Princeton NJ: Princeton University Press
- Korpela, Tuija (2020) Etuuksien ja palkka- ja yrittäjätulojen yhdistämisen monimutkaisuus on haaste nykyisessä sosiaaliturvassa. Kelan tutkimusblogi 16.12.2020 https://tutkimusblogi.kela.fi/arkisto/5743
- Lødemel, Ivar & Trickey, Heather (Eds.). (2001). 'An offer you can't refuse': workfare in international perspective. Policy Press.
- OECD (2020) How's Life? 2020: Measuring Well-being. Paris: OECD Publishing
- STM (2020) Komitean jäsenten vastaukset sosiaaliturvassa tunnistetuista ongelmista
- Valtioneuvosto (2020) https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/sosiaaliturvan-uudistaminen
- Minna van Gerven (2019). The Dutch Participatory State, Shift from a Welfare System of Collective Solidarity Towards Individual Responsibility in a Participatory Society, in Blum, Sonja, Kuhlmann, Johanna, & Schubert, Klaus (Eds.) Routledge Handbook of European Welfare Systems. Routledge. https://www.routledge.com/Routledge-Handbook-of-European-Welfare-Systems-2nd-Edition/Blum-Kuhlmann-Schubert/p/book/9780367259150
Teksti: professori Minna van Gerven, Helsingin yliopisto, erikoistutkija Merita Jokela, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja erikoistutkija Peppi Saikku, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
