Blogi: Tieto käyttöön!

Nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin hakeutumisen kynnystä madaltavat tekijät

Helena Huhta Teemu Kaskela Julkaisupäivä 5.9.2022 8.57 Blogit

Nuorille suunnatuista palveluista puhuttaessa tunnistetaan tarve madaltaa tuen piiriin pääsyn kynnystä. Palvelujärjestelmä näkee kynnykset erityisesti rakenteellisina. Sen sijaan haastattelemamme nuoret kuvasivat rakenteellisten kynnysten lisäksi monia henkisiä kynnyksiä avun hakemiselle ja avuntarpeista kertomiselle. Kynnyksiä tuleekin arvioida moniulotteisesti ja palvelukohtaisesti.

Matalan kynnyksen määritelmä palvelun järjestäjän näkökulmasta

THL:n sotesanastossa matalan kynnyksen toimintamallin tavoitteena on helpottaa ja nopeuttaa asiakkaan pääsemistä palvelujen piiriin. Tällaista toimintamallia kuvataan sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamisen käsitteistössä

Matalan kynnyksen toimintamallin tarkoituksena voi olla esimerkiksi varhaisen tuen palvelujen antaminen, perustason sosiaali- ja terveyspalveluihin ohjaaminen tai erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien tavoittaminen. Tällä tavalla tuotettuja palveluja on yleensä mahdollista saada ilman ajanvarausta ja lähetettä. Matalan kynnyksen toimintamallia käytettäessä ei välttämättä synny lainkaan asiakkuutta tai asiakkuus syntyy vasta myöhemmin, kun henkilö on ohjattu käyttämään tiettyä sosiaali- tai terveyspalvelua. Matalan kynnyksen toimintamallia voidaan soveltaa myös julkisen sektorin ja kolmannen sektorin yhteistyönä toteutettaviin palveluihin

Sotesanaston määritelmään sisältyy ajatus, että palveluja tulisi saada varhaisessa vaiheessa ennen ongelmien kasaantumista ja vaikeutumista. Määritelmän mukaan merkittävimmiksi kynnyksen madaltajiksi nähdään se, ettei palveluun pääsyyn tarvitse lähetettä tai ajanvarausta. Niin olennaisia kuin nuo tekijät nuoren näkökulmasta ovatkin, poistavat nämä järjestelyt kynnyksistä vain muutaman. Kun palvelun järjestäjä tarkastelee asiaa rakenteelliselta tasolta, niin nuorten näkökulmasta madallettavat kynnykset voivat olla myös henkisiä tai sosiaalisia.

Nuorille kynnykset ovat usein myös henkisiä

Tutkimushankkeissamme on haastateltu 30 nuorta ja analysoitu Sekasin-chatin keskusteluja, joissa nuoret kertovat mielenterveys- ja päihdepalvelujen tarpeistaan sekä esteistä, joita heillä on palveluihin hakeutumiseen tai niihin pääsemiseen. Listattuna kynnyksien määrä muodostaa varsinaisen esteradan tai päällekkäin asetettuina korkeuksiin kohoavan seinämän. Haastatteluissa esteinä nähtiin informaation tai ohjauksen puute, yhteydenoton tai tapaamisen jännittäminen, se ettei oikeanaikaista apua ollut tarjolla, puutteelliset palvelut, lähetteiden odottaminen tai puuttuminen, palveluihin liittyvät kustannukset, joustamattomat vastaanottoajat, auttajien tuttuus tai vieraus, maantieteellinen etäisyys, luotaantyöntävät tilat, epäystävällinen tai ohipuhuva kohtelu, pelot seurauksista, se ettei työntekijä vastannut tai soittanut perään, vanhempien reaktiot tai heidän suojelu, oman ongelman vähättely, pelko ettei nuorta tai hänen ongelmaansa oteta tosissaan, häpeä ja syyllisyys siitä, että vie jonkun muun paikan palveluissa.

Näitä kynnyksiä voi jäsennellä tarkastelemalla, mitä kunkin esteen takana on. Yleisimmin palveluiden kynnykset mielletään esteiksi, jotka asettuvat tielle ensimmäistä kertaa palveluihin hakeuduttaessa. Nämä kynnykset siis vaikuttavat palveluihin (1) hakeutumiseen ja (2) niihin pääsemiseen.

Tässä vaiheessa mielenterveys- ja päihdepalvelujen polkua  kynnyksiä madaltavia tekijöitä ovat erityisesti mahdollisuus ottaa kontaktia anonyymisti, tiedon levittäminen avun kanavista, kannustus avun piiriin hakeutumiseen, monet väylät ottaa yhteyttä ja uskon luominen siihen, että apua on tarjolla. Kaiken taustalla on tietysti edellytys, että palveluja ylipäänsä on tarjolla ja ettei jonoissa odottelu syvennä ongelmia.

Palveluiden ovista kuljetaan myös lukuisia kertoja edestakaisin, asiakkuuksia lopetetaan ja niihin palataan. Vaikka ensimmäiselle tapaamiskerralle olisi päästy, on valitettavasti edessä usein uusia ylitettäviä esteitä. Siksi on tunnistettava kynnyksiä, joita liittyy palveluissa (3) käymiseen, (4) niistä hyötymiseen, (5) niiden vaihtamiseen tai palveluista toiseen siirtymiseen sekä (6) niihin palaamiseen. Palveluissa käymiseen ja niistä hyötymiseen kiinnittyvät tekijät liittyvät nuorten kokemuksissa ennen kaikkea arvostavaan ystävälliseen kohtaamiseen ja kuulluksi tulemiseen. Ne määrittelevät vahvasti nuorten palvelukokemuksia, sitouttavat ja saavat palaamaan seuraavalla kerralla. Oikeiden palveluiden löytäminen ja palveluihin tarvittaessa palaaminen taas ovat toimivan palveluohjauksen ja yhteistyön tulosta.

Kynnykset ja niiden madaltaminen käytännön työntekijöiden kuvaamana

Samassa tutkimushankkeessa haastateltiin myös kahtakymmentä nuorten kanssa päihde- ja mielenterveystyötä sosiaalihuollon kontekstissa tekevää ammattilaista. Työntekijät nostivat esiin samankaltaisia vaikeuksia kuin haastatellut nuoret, kun he kuvasivat hyödyllisten menetelmien tavoitteita sekä yhteistyön onnistumiseen ja haasteisiin liittyviä tekijöitä.

Useimmin työntekijöiden kuvatessa heidän mielestään hyvien työmenetelmien ominaisuuksia esiin nousi asiakkaan parempi kuuleminen.  Työntekijät kokivat, että kuulluksi tulemisen avulla asiakkaalla itsellään oli mahdollisuus määrittää asiakassuhteen tavoitteet.

Yhteistyön osalta terveydenhoidon päihde- ja mielenterveyshoidon resurssipulan nähtiin luovan kynnyksiä hoitojatkumoissa matalan kynnyksen sosiaalihuollon ohjauspalveluiden ja varsinaisten hoitopalveluiden välillä. Käytännön tasolla terveydenhoidon kiire näkyi siinä, etteivät sosiaalihuollon työntekijät saaneet sovittua kokousaikoja liittyen mielenterveysongelmien hoitoon tai saaneet edes hoitotahoa puhelimella kiinni. Vaikka yhteys saatiin, ongelmaksi muodostuivat pitkät jonot tai muut palveluun pääsyn esteet.

Hyvän yhteistyön tekijöinä mainittiin usein yhteistyökumppaneiden fyysinen läheisyys, helppo tavoitettavuus, toistensa työnkuvan tunteminen ja se, että tieto asiakkaan tilanteesta välittyi helposti. Monet näistä asioista toteutuivat monialaisissa nuorten matalan kynnyksen palvelupaikoissa eli Ohjaamoissa. Ohjaamoiden toimintaa kehuttiin paikkakunnilla, joista niiden toiminta oli päättynyt hankerahoituksien loputtua. Erilaisia rakenteita, joiden avulla tieto asiakkaan tilanteesta liikkui – nuoren luvalla – yhteistyökumppaneiden välillä kehuttiin myös useassa haastattelussa.

Kynnysten madaltamista on arvioitava palvelukohtaisesti ja nuorten moninaisuus huomioiden

Jokaisen palvelun kohdalla kynnyksiä on analysoitava tapauskohtaisesti. Voi olla esimerkiksi olennaista, että nuoren ei tarvitse mennä kaupungin keskustassa sijaitsevista paraatiovista päihdekuntoutukseen. Mielenterveyspalveluun hakeutuneista nuorista moni taas tarvitsee vielä pitkään rohkaisua ja vahvistusta siihen, että on tullut oikeaan paikkaan. Nuorilla on keskenään erilaisia haasteita, ja siinä missä yhdelle puhelimessa puhuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä, voi toiselle kasvokkain ongelmien selvittely olla hankalaa. Kolmannelle nuorelle suurin ongelma on päästä aamutunteina auki olevaan päivystykseen. Parhaimmillaan palveluihin on monia reittejä ja nuori kohdataan arvostavasti ja tarkasti kuunnellen, jotta luottamuksellisen suhteen syntyminen voi varmistaa pitkäjänteisestä hoidosta hyötymisen.

Teksti: Helena Huhta, tutkijatohtori, Nuorisotutkimusseura ja Teemu Kaskela, väitöskirjatutkija, A-Klinikkasäätiö.

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.