Kauniina kesäpäivänä Saksan Elbejoen yläjuoksulla on idyllistä. Joki virtaa verkkaisesti luoteeseen kohti Hampuria eikä se näytä kovin paljon esimerkiksi Kokemäenjokea suuremmalta. Hyvin pidetyt kylät ja kaupungit muodostavat jokea seuraavan helminauhan. Idylli voisi olla täydellinen, mutta monessa kylässä ja kaupungissa taloihin merkityt tulvaveden korkeudet osoittavat, että aina ei ole yhtä auvoista. Viimeisimmät suuret tulvat olivat 2002 ja 2013. Monessa kylässä ja kaupungissa rantakaduilla oli yli kaksi metriä vettä. Vahingot laskettiin miljardeissa ja kymmenet tuhannet ihmiset joutuivat pakenemaan tulvia. Käytännössä on mahdotonta osoittaa, että juuri nämä tulvat olisivat johtuneet ilmastonmuutoksesta, mutta Keski-Euroopan tulvien ennustetaan joka tapauksessa pahenevan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta.
Viivat talojen seinässä kertovat altistuksesta vaaroille ja auttavat hahmottamaan mihin pitää varautua. Siksi Suomessakin on tuotettu tulvakarttoja. Mutta pelkkä tulvakartta ei kerro kaikkea haavoittuvuudesta. Se ei myöskään kerro altistumisen ja haavoittuvuuden tulevasta kehityksestä, johon vaikuttavat niin ilmastonmuutos kuin yhteiskunnan yleinen kehitys. Tätä tarkastellaan Sää- ja ilmastoriskien arviointi ja toimintamallit (SIETO) -hankkeessa.
Haavoittuvuuteen vaikuttaa kyky ennakoida vaaratilanteita sekä suojarakennelmat ja muut ratkaisut, jotka hillitsevät ääri-ilmiöiden vaikutuksia. Viime vuosina on erityisesti selvitetty mahdollisuuksia hyödyntää luontopohjaisia ratkaisuja altistuksen vähentämisessä. Esimerkiksi rakennetut kosteikot voivat auttaa hallitsemaan sadevesitulvia ja puuistutuksilla voidaan hillitä helleaaltojen vaikutuksia kaupungeissa.
Kyky ennakoida ja reagoida on tärkeä, sillä ääri-ilmiötkään eivät yleensä toteudu silmänräpäyksessä. Tehokas ennakkovaroitusjärjestelmä yhdistettynä suunnitelmallisiin varotoimiin, viimeisenä keinona oikea-aikainen evakuointi, vähentää olennaisesti haavoittuvuutta. Heikot ja väkirikkaat yhteiskunnat eroavat tässä suhteessa vakaammista. Ero näkyy erityisesti henkilövahingoissa. Esimerkiksi 2013 Keski-Euroopan tulvissa kuoli 25 mutta 2017 Intian, Bangladeshin ja Nepalin tulvissa arvioilta 1200. Ero on merkittävä, vaikka otetaan huomioon erot altistuneiden ihmisten lukumäärissä. Taloudelliset vahingot ovat sen sijaan teollistuneissa yhteiskunnissa usein suuremmat, koska vahingoittuvaa varallisuutta on enemmän.
Haavoittuvuutta tulee tarkastella yhteiskunnallisena ilmiönä, johon vaikuttavat mm. varallisuus, infrastruktuuri, hallintorakenteet, koulutustaso, ikärakenne ja väestötiheys. Eri tekijöiden merkitys haavoittuvuudelle vaihtelee vaaraa aiheuttavien ilmiöiden mukaan. Pitkään jatkuva hellejakso ja kuivuus ovat haavoittuvuuden ja sen hallinnan kannalta erilaisia ilmiöitä kuin esimerkiksi äkillinen tulva. Lisäksi paikalliset olosuhteet vaikuttavat.
Haavoittuvuuden moninaisuus tarkoittaa käytännössä, että yleiset haavoittuvuusarviot ovat vain suuntaa antavat. On mahdollista koota tilastoja asioista, joiden voidaan olettaa vaikuttavan haavoittuvuuteen, mutta viime kädessä johtopäätökset on vedettävä paikallisesti. Esimerkiksi ilmasto-oppaan kartat ikääntyneiden haavoittuvuudesta ovat tällaisia asiaa havainnollistavia tilastojen yhdistelmiä. Ne eivät ennusta seurauksia, mutta auttavat kiinnittämään huomiota olennaisiin tekijöihin.
Paikallisen kokemuksen pohjalta voi kehittää toimivia ratkaisuja. Elbejoen rannalla se tarkoittaa varautumista siihen, että alakerta voi joskus täyttyä vedellä ja talot kannattaa kunnostaa siltä pohjalta. Suomessa haavoittuvuus tulville ja monille muille ääri-ilmiöille on pienempää, mutta mm. maankäytön suunnittelu, ilmastonmuutoksen vaikutukset huomioiden, on avainasemassa tilanteen pitämisessä hallussa.
Teksti: Mikael Hildén ja Noora Veijalainen, Suomen ympäristökeskus
Kuvat: Mikael Hildén (kuva Elbe-joelta), Sirpa Pellinen (Hildénin kuva) ja Adolfo Vera (Veijalaisen kuva)
