Vuonna 2012 sairauspäivärahajärjestelmään sisällytettiin tarkistuspisteitä, joiden tarkoituksena oli nopeuttaa pitkittyvän työkyvyttömyyden havaitsemista ja edistää työhön paluuta sairauden jälkeen. Tarkastelimme näiden lakimuutosten vaikutusta kuntoutukseen osallistumiseen, sairauspäivärahakauden pituuteen ja sairauspäivärahakausien jälkeisiin työmarkkinatiloihin. Tutkimuksemme mukaan lakimuutos lisäsi kuntoutukseen osallistumista, mutta sillä ei ollut vaikutusta sairauspäivärahakauden pituuteen eikä ansiotyöhön siirtymiseen.
Suomessa alkaa vuosittain hieman yli 300 000 sellaista sairauspoissaoloa, joista Kela maksaa sairauspäivärahaa. Nämä sairauspoissaolot ovat ylittäneet omavastuuajan eli tyypillisesti ne ovat kestäneet vähintään kaksi viikkoa. Omavastuuajan ylittäneistä sairauspoissaolokausista kolmannes kestää yli 30 päivää, viidennes yli 60 päivää ja 15 prosenttia yli 90 päivää. Suunnilleen joka kymmenes kestää koko sairauspäivärahakauden maksimiajan eli noin 300 korvauspäivää kahden työkyvyttömyyden alkamista seuraavan vuoden aikana.
Suurin osa alkavista sairauspäiväkausista päättyy siis suhteellisen nopeasti. Huomattava osa kuitenkin pitkittyy. Koska työhön paluu on sitä harvinaisempaa ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen sitä yleisempää, mitä pidempään sairauspoissaolo on kestänyt, on työhön paluuta tärkeätä tukea sairauspäivärahakauden eri vaiheissa.
Vuonna 2012 sairauspoissaolojen seurantaa vahvistettiin sairausvakuutuslakiin ja työterveyshuoltolakiin tehdyillä muutoksilla. Ensinnäkin työnantajalle tuli velvollisuus ilmoittaa poissaolosta työterveyshuollolle sairauspoissaolon kestettyä kuukauden ajan. Toiseksi sairauspäivärahan hakuaikaa lyhennettiin neljästä kuukaudesta kahteen kuukauteen. Tämän muutoksen tarkoituksena oli tehostaa vuodesta 2004 lähtien voimassa ollutta säännöstä kuntoutustarpeen selvittämisestä viimeistään 60 maksupäivän kohdalla. Kolmanneksi työntekijälle tuli velvollisuus toimittaa Kelalle työterveyslääkärin lausunto jäljellä olevasta työkyvystä ja työssä jatkamisen mahdollisuuksista, jotta päivärahan maksamista voidaan jatkaa 90 maksupäivän jälkeen.
Tutkimme näiden lakimuutosten vaikutusta kuntoutukseen osallistumiseen, sairauspäivärahakauden pituuteen ja sairauspäivärahakausien jälkeisiin työmarkkinatiloihin osana laajempaa sairauspäivärahakauden aikaista kuntoutusta käsitellyttä valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hanketta.
Lakimuutos lisäsi kuntoutukseen osallistumista
Tarkastelimme lakimuutoksen vaikutuksia keskeytetyn aikasarja-analyysin avulla. Menetelmän keskeinen idea on, että lakimuutoksen jälkeistä toteutunutta kehitystä verrataan siihen, mitä aikaisemman kehityksen perusteella olisi voitu odottaa tapahtuvan, jos lakimuutosta ei olisi tehty.
Tutkimme henkilöitä, joilla alkoi uusi sairauspäivärahakausi aikaisintaan kolme vuotta ennen lakimuutosta ja korkeintaan kaksi vuotta lakimuutoksen jälkeen. Kuviossa on esitetty kuntoutukseen osallistuneiden osuus vuoden sisällä tarkistuspisteen ohittamisesta niillä, joiden sairauspäivärahakausi oli kestänyt vähintään 60 maksupäivää. Ympyrät kuvaavat tietyn kuukauden aikana sairauspäivärahakauden aloittaneita, ja lakimuutoksen voimaantulo on merkitty kuvioon pystyviivalla.
Kuvio. Kuntoutukseen osallistuminen vuoden sisällä 60 sairauspäivärahapäivän ylittymisestä niillä, joiden sairauspäivärahakausi alkoi korkeintaan kolme vuotta ennen lakimuutosta tai kaksi vuotta lakimuutoksen jälkeen (säännöllinen kuukausivaihtelu poistettu)
Kuvio osoittaa, että lakimuutoksen voimaantulon jälkeen kuntoutukseen osallistuneiden osuus oli selvästi suurempi kuin lakimuutosta edeltävän kehityksen perusteella olisi voitu odottaa. Kuntoutukseen osallistuminen lisääntyi lakimuutoksen voimaantulon jälkeen noin 7 prosenttia.
Kuntoutuksen lisääntyminen ajoittuu varsin tarkasti juuri lakimuutoksen voimaantulon ajankohtaan, mikä tukee vahvasti sitä, että havaittu kuntoutuksen lisääntyminen liittyy nimenomaan lakimuutokseen eikä kuntoutuksen pidemmän aikavälin lisääntymiseen tai muihin mahdollisiin kuntoutukseen osallistumiseen vaikuttaviin tekijöihin.
Edellä kuntoutukseksi on laskettu kaikki Kelan järjestämisvastuulla oleva kuntoutus ja työeläkelaitosten järjestämä ammatillinen kuntoutus eli työeläkekuntoutus. Tarkastelimme kuntoutukseen osallistumisen muutosta myös kuntoutustyypeittäin. Sekä Kelan järjestämä kuntoutus että työeläkekuntoutus lisääntyivät lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Kuntoutusmuodoittain tarkasteltuna Kelan kuntoutusmuodoista lisääntyivät ammatillinen kuntoutus ja harkinnanvarainen kuntoutus. Sen sijaan lääkinnällisessä kuntoutuksessa ja kuntoutuspsykoterapiassa ei havaittu muutoksia.
Lakimuutoksilla ei ollut merkittävää vaikutusta työllisyyteen
Kuntoutuksen lisäksi tarkastelimme lakimuutoksen vaikutuksia sairauspäivärahakauden pituuteen ja eri työmarkkinatiloissa olemiseen vuoden kuluttua tarkistuspisteen ohittamisesta. Kaiken kaikkiaan vaikutukset olivat vähäisiä. Sairauspäivärahakauden pituudessa tai vuoden kuluttua tarkistuspisteen ohittamisen jälkeen työssä, työttömänä tai työkyvyttömyyseläkkeellä olemisessa ei havaittu merkittäviä muutoksia. Sairauspäivärahalla vuoden kuluttua olleiden osuus sen sijaan jonkin verran lisääntyi.
Tarkastelimme vastaavalla tavalla myös vähintään 30 tai 90 korvauspäivää kestäneitä sairauspäivärahakausia. Sekä kuntoutusta että työmarkkinatiloja koskevat tulokset olivat hyvin samanlaisia kaikkien tarkistuspisteiden kohdalla. Kaikki lakimuutokset tulivat voimaan yhtä aikaa, joten niiden vaikutusten erottaminen toisistaan on lähtökohtaisestikin haasteellista. Eri tarkistuspisteitä ohittaneet henkilöjoukot ovat suurelta osalta päällekkäisiä, joten yhden tarkistuspisteen ohittamiseen liittyvät mahdolliset toimenpiteet ovat voineet vaikuttaa myös muita tarkistuspisteitä ohittaneisiin.
Vuoden 2012 lakimuutoksen tavoitteet toteutuivat vain osittain
Havaitsimme tutkimuksessamme, että vuonna 2012 käyttöön otettujen sairauspäivärahajärjestelmän tarkistuspisteiden jälkeen kuntoutukseen osallistuminen lisääntyi, mutta työhön siirtymisessä ei tapahtunut muutoksia. Uudistus näyttää siten täyttäneen sille asetetut tavoitteet vain osittain.
Tutkimuksemme perusteella ei voida tehdä suoraan päätelmiä kuntoutuksen vaikuttavuudesta, sillä tarkastelimme lakimuutoksen vaikutuksia kuntoutukseen ja myöhempään työssäoloon erillisinä ilmiöinä. Lakimuutosten seurauksena kuntoutukseen osallistuneisiin on saattanut tulla aiempaa enemmän henkilöitä, joiden työllistymismahdollisuudet ovat heikot. Kaikki kuntoutus ei myöskään välttämättä ole työhön paluuseen tähtäävää. Näyttää kuitenkin siltä, että jatkossa työhön paluun mahdollisuuksiin kuntoutuksen jälkeen pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota.
Vuonna 2022 sairauspäivärahajärjestelmään lisättiin uusia tarkistuspisteitä 150 ja 230 sairauspäivärahapäivän kohdalle. Niihinkin liittyy kuntoutustarpeen ja työhön paluun mahdollisuuksien selvittelyä. Jatkossa tarvitaan tutkimustietoa siitä, ovatko nämä uusimmat tarkistuspisteet onnistuneet lyhentämään sairauspäivärahakausia ja lisänneet kuntoutukseen osallistumista ja työhön paluuta pitkään sairauspäivärahalla olleilla.
Tämä blogiteksti on kirjoitettu osana Sairauspäivärahakausien tarkistuspisteet: Kuntoutuksen ja työhön paluun toteutuminen -tutkimushanketta. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuntoutukseen osallistumista ja myöhempiä työmarkkinapolkuja henkilöillä, jotka ylittivät tiettyjä sairauspäivärahakertymiä eli sairauspäivärahajärjestelmän tarkistuspisteitä. Lisäksi tutkittiin, millaisia vaikutuksia oli vuoden 2012 lakimuutoksilla, joiden tarkoitus oli tehostaa kuntoutukseen ohjautumista ja työhön paluuta. Tutkimushanke toteutettiin yhteistyössä Kelan tutkimusyksikön ja Eläketurvakeskuksen tutkimusosaston kanssa ajalla 03/2022–10/2023.
Teksti: Mikko Laaksonen, Jenni Blomgren, Hanna Rinne ja Riku Perhoniemi
Tutustu myös:
