Hyppää sisältöön

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Perheiden etuudet ja palvelut eivät aina tue lasten vuoroasumista

Sosiaali- ja terveysministeriöValtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
26.11.2020 8.47
Tiedote 740/2020
Kuva: Riitta Supperi

Lasten vuoroasuminen on verraten yleistä Suomessa. Lähes 30 prosenttia erillään asuvien vanhempien lapsista asuu vuorotellen kummankin vanhempansa luona. Perheille tarjolla olevat etuudet ja palvelut eivät aina kuitenkaan tue vuoroasumista. Tulokset käyvät ilmi Lasten vuoroasuminen ja sosiaaliturva -tutkimushankkeen loppuraportista.

Tutkimushankkeessa selvitettiin lasten vuoroasumisen yleisyyttä ja taustatekijöitä Suomessa sekä kartoitettiin kansainvälisiä käytäntöjä vuoroasumisen huomioimisesta sosiaaliturvassa eri maissa. Eroperheiden keskuudessa Suomessa toteutettuun kyselyyn vastasi lähes 3500 vanhempaa. Kysely on ensimmäinen Suomessa toteutettu tutkimus, josta saadaan tietoa vuoroasumisen yleisyydestä kattavasti eri väestöryhmissä.

Tulosten mukaan vuoroasuminen on vahvasti yhteydessä vanhempien sosioekonomiseen asemaan: vuoroasuminen on sitä yleisempää, mitä paremmin toimeentulevia vanhemmat ovat. Pienituloisissa perheissä vuoroasumisen esteeksi voi muodostua esimerkiksi se, ettei vanhemmilla ole mahdollisuutta asua lähellä toisiaan tai hankkia riittävän isoa asuntoa.

Yleisintä vuoroasuminen on 3–12-vuotiaiden lasten kohdalla, mutta myös osa 1-2-vuotiaista lapsista ja teini-ikäisistä nuorista vuoroasuu. Lapsen asuminen kahdessa kodissa tuo perheille usein käytännön hankaluuksia ja lisäkuluja. Välimatkat kotien välillä ja varhaiskasvatukseen tai kouluun kuormittavat perheitä sekä ajallisesti että taloudellisesti. Koska lapsella voi olla nykyään vain yksi virallinen osoite, sosiaali- tai terveyspalvelujen saaminen lapselle voi olla vaikeaa silloin kun vanhempi ei asu samassa kunnassa kuin lapsi, eikä tieto lapsen asioista aina kulje kumpaankin kotiin.

”Vanhempien kokemukset arjen haasteista ja palveluissa kohdatuista ongelmista auttavat jatkossa kiinnittämään huomioita myös siihen, miten erilaisissa palveluissa on mahdollista tukea vuoroasumista silloin kun se on lapsen edun mukaista”, kertoo tutkimushanketta vetänyt tutkija Anneli Miettinen Kelan tutkimusyksiköstä.

Tällä hetkellä vuoroasumisen ja sosiaaliturvan sekä palveluiden yhteensovittamiseen havaittiin selvityksessä liittyvän Suomessa useita ongelmakohtia. Hankkeen tutkijoiden mukaan erityisesti asumistukijärjestelmää tulisi kehittää niin, että lapsen tosiasiallinen kuuluminen kahteen eri ruokakuntaan tulisi huomioitua. Raportissa todetaan lisäksi, että lapsilisän jakamismahdollisuutta sekä koulukuljetuksen järjestämistä vuoroasuvan lapsen toisesta kodista tulisi selvittää.

Hankkeeseen kuului myös kansainvälinen vertailu, jossa selvitettiin vuoroasumisen huomioimista asumistuessa, toimeentulotuessa, lapsilisässä, elatustuessa sekä elatusavun määräytymisessä eri maissa.

”Vuoroasumisen tunnistaminen sosiaalietuuksissa vaihtelee eri maissa. Lapsen vuoroasuminen on voitu ottaa huomioon yksittäisissä etuuksissa ja niitä koskevissa ohjeistuksissa. Kattavimmin vuoroasuminen on huomioitu Ruotsissa, jossa vuoroasumisen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta on kehitetty jo 2000-luvun alusta alkaen” toteaa akatemiatutkija Mia Hakovirta Turun yliopistosta.

Tutkimushanke toteutettiin yhteistyössä Kelan tutkimusyksikön, Turun yliopiston ja Tampereen yliopiston kanssa.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.

Lisätietoja:

Anneli Miettinen, Kela, p. 050-5599984, [email protected] ja Mia Hakovirta, Turun yliopisto, p. 040-7511168 [email protected]
Ohjausryhmän puheenjohtaja: Hallitussihteeri Annika Juurikko, STM, p. 295 163 242, [email protected]

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.