Katsaus: Palvelujen saatavuus on keskeistä vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan ehkäisemisessä

Vammaiset ja toimintarajoitteiset henkilöt kokevat enemmän lähisuhdeväkivaltaa verrattuna muuhun väestöön, mutta avun hakemisessa ja saamisessa on vaikeuksia. Lähisuhdeväkivalta voi olla monimuotoista ja pitkäaikaista. Väkivallan tekijänä on suurimmaksi osaksi vammaiselle henkilölle tuttu ihminen. 3. maaliskuuta julkaistu Policy Brief -katsaus esittää, että vammaispalveluissa on parannettava väkivallan tunnistamista ja varmistettava väkivallan ennaltaehkäisy ja avunsaanti.

Vammaisuus ja lähisuhdeväkivalta -kyselytutkimuksen perusteella vammaisuus on riskitekijä väkivallalle. Tutkimushaastatteluihin osallistuneet vammaiset henkilöt olivat kokeneet väkivallan pahenemista, pahoinpitelyitä ja raiskauksia. Vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden kokema väkivalta voi ulottua moneen elämän vaiheeseen, se voi olla pitkäkestoista ja henkilöt voivat altistua väkivallalle eri ympäristöissä.

Lapsuudessa ja nuoruudessa alkanut syrjintä, kaltoinkohtelu ja lähisuhdeväkivalta voi jatkua aikuisuuteen asti tekijöiden vaihtuessa. Lisäksi lapsuudessa ja nuoruudessa koettu kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja väkivalta voivat lisätä alttiutta kokea aikuisena vastaavaa.

Väkivallan tekijänä on suurimmaksi osaksi vammaiselle henkilölle tuttu ihminen. Auttamatta jättäneihin sekä väkivallan tekijöiksi lukeutuu myös ammattihenkilöitä, kuten kotihoidon työntekijöitä ja henkilökohtaisia avustajia.

”Ja minkälaista se väkivalta sit oli, niin se oli nimenomaan... Ei sellasta mitä tehdään, vaan sellasta mitä jätetään tekemättä, eli hän niinkun hyljeksi mua.” (Haastateltu)

Vammaiset henkilöt jäävät usein vaille riittävää apua kohdatessaan väkivaltaa

Enemmistö väkivaltaa kokeneista vammaisista henkilöistä koki avun saannin olevan haastavaa tai vaikeaa. Huolestuttava tulos oli myös se, että toimintarajoitteiset nuoret kaikilla kouluasteilla kokivat saaneensa tarvittaessa apua mieltä painaviin asioihin kaksi kertaa harvemmin kuin muut samanikäiset nuoret. Tämä kielii siitä, että vammaisten ja toimintarajoitteisten henkilöiden avunsaantiin liittyvä eriarvoisuus voi alkaa kehittyä jo nuorena.

Lähisuhdeväkivallalla on seurauksia, kuten masennusta, ahdistusta, pelkoa ja se voi aiheuttaa pitkäaikaista avun, kuten psykoterapian tarvetta.

”…nuorena olisin tarvinnut enemmän apua ja mä luulen, että mun aikuiselämä ois mennyt vähän toisella tavalla, jos oisin saanut sitä apua, kun ois ollut tarpeellista ja jos mä olisin päässyt ammattiavun piiriin jo aikasemmin…” (Haastateltu)

”Kansanterveydellisesti ja eettisesti kestävin ratkaisu olisi lisätä resursseja ennaltaehkäisevään työhön ja tiedottamiseen sekä matalan kynnyksen avunsaannin varmistamiseen”, toteaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) horisontaalitoiminnan johtaja asiantuntija Minna-Liisa Luoma.

Väkivallan tunnistamiseen ja avun saamiseen on oltava riittävästi osaamista ja resursseja

Politiikassa, lainsäädännössä ja toimenpiteitä sekä palveluja suunnitellessa on varmistettava riittävät resurssit väkivallan vastaiseen työhön ja palvelujen saavutettavuuteen.

”Voimavaroja ja resursseja tulee kohdentaa esimerkiksi vammaisiin henkilöihin kohdistuvan kiusaamisen, syrjinnän, kaltoinkohtelun ja väkivallan tunnistamiseen. Niihin liittyvää koulutusta tulee suunnata sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille, varhaiskasvatuksen ja opetuksen ammattilaisille sekä pelastus- ja turvallisuusviranomaisille”, Luoma korostaa.

Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan uhka tulisi ymmärtää myös hyvinvointialueilla erilaisia palveluita ja niiden saavutettavuutta ja esteettömyyttä suunniteltaessa. Hyvinvointialueiden palvelujen tulisi olla vammaiset henkilöt huomioivia – vammaisinklusiivisia.

”Esimerkiksi vammaisneuvostoa voisi hyödyntää vammaisinklusiivisen näkökulman vahvistamisessa palveluissa ja tätä kautta vammaisten henkilöiden osallisuus voisi parantua. Palveluissa vammaiselta henkilöltä itseltään tulisi kysyä hänen elämästään ja kokemuksistaan”, Luoma sanoo.

Policy Brief perustuu laajan kysely- ja haastattelututkimusaineiston määrälliseen ja laadulliseen analyysiin. Tutkimushankkeen toteutti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) yhteistyössä Invalidiliitto ry:n ja Kynnys ry:n kanssa.

Lisätiedot: Horisontaalitoiminnan johtaja asiantuntija, Minna-Liisa Luoma, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 029 524 7260, [email protected]

Policy Brief on valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan artikkelisarja, joka esittelee näkökulmia ajankohtaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja poliittisen päätöksenteon tueksi. Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä.