Työuupumukseen liittyvät käytännöt ja niiden vaikutukset eri maissa

Hankkeen perustiedot

Kesto: 12/2022–8/2024

Mielenterveyssyyt ovat yleistyneet voimakkaasti lyhyt- ja pitkäaikaisen työkyvyttömyyden taustalla. Suomessa mielenterveyden- ja käyttäytymisen häiriöt ovat yleisin sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeen myöntöperuste. Yksi mahdollinen selittävä tekijä saattaa olla työuupumuksen yleistyminen. Viimeisin arvio työuupumuksen esiintyvyydestä Suomen väestössä on yli kymmenen vuoden takaa vuodelta 2011, jolloin arvioitiin, että noin neljännes työikäisestä väestöstä kärsi lievistä työuupumusoireista ja muutama prosentti vakavista oireista.

Vaikka työuupumus (burnout) käsitteenä ja ilmiönä on ihmisille todellinen, yleinen ja merkittävä sekä arkipäivässä että yhteiskunnallisessa keskustelussa, sen tieteellinen määrittely ei ole yhtä suoraviivaista. Työuupumusta voidaan tarkastella monista eri näkökulmista. Työuupumuksen esiintyvyyden arviointi ei siten ole yksiselitteistä, ja siihen vaikuttaa se, katsotaanko ilmiötä lääketieteellisestä (biologisesta) tai kliinisen psykologian (sairauden tai oireyhtymän) näkökulmasta tai työ- ja organisaatiopsykologian psykososiaalisesta perspektiivistä käsin. Nämä määritelmät ovat lisäksi aika ajoin muuttuvia ja näin myös ymmärrys työuupumuksesta ilmiönä, siihen vaikuttavista kehityskuluista, sen seurauksista ja hoitokeinoista sekä toimintatavoista on muutoksessa.

Julkinen ja poliittinen kiinnostus työuupumusta kohtaan on Euroopassa suurta ja kyse on ilmiöstä, josta käydään runsaasti keskustelua. Työuupumusta on tutkittu runsaasti, mutta myös tutkimusalueen heterogeenisuuteen liittyvät haasteet tunnistetaan. Euroopan eri maissa poliittiset ja sosiaaliset toimijat ovat tehneet eri tavoin yhteistyötä ja myös preventiiviset toimet ovat olleet erilaisia eri maissa. Suomessa työuupumus on noussut ajankohtaisen kansallisen mielenterveysstrategian ja Työelämän mielenterveysohjelman myötä yhdeksi sosiaali- ja terveyspoliittisen selvityksen ja päätöksenteon tärkeäksi teemaksi.

Hankkeen tavoitteena on selvittää työuupumuksen diagnosointiin, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä erilaisia käytäntöjä eri maissa. Tavoitteena on selvittää, tiedetäänkö mitään erilaisten käytäntöjen seurauksista toipumiseen ja työhön paluuseen ja työhön osallistumiseen. Lisäksi selvitetään, minkälaisia toimia työpaikoilla tehdään työntekijöiden työuupumustapauksissa. Tulosten perusteella esitetään arvioita siitä, millä tavalla työuupumuksen diagnosointi sairaudeksi muuttaisi yksilön, työpaikan, kuntoutusta tarjoavien tahojen ja muiden toimijoiden toimintaa. Lisäksi tulosten pohjalta tehdään ehdotuksia siitä, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta työuupumusta saataisiin ennaltaehkäistyä ja hoidettua Suomessa mahdollisimman hyvin.

Ota yhteyttä:

erikoistutkija Johanna Kausto, Työterveyslaitos, p. 030 474 2509, etunimi.sukunimi(at)ttl.fi