Viranomaisten välinen oma-aloitteinen tietojenvaihto (Virvotieto)

Hankkeen perustiedot:

Kesto: 2/2022–5/2023

Tutkimushankkeen tiedon tarve liittyy viranomaisten väliseen oma-aloitteiseen turvallisuus- ja rikostorjuntaperusteiseen tietojenvaihtoon sekä sen yhteydessä esiintyviin ongelmiin, tulkintoihin ja sääntelyn kehittämistarpeisiin. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden näkökulmasta kyse on rikostorjunnan tehostamisesta ja myös kokonaisturvallisuuden kehittämisestä.

Viranomaisten välisellä tietojenvaihdolla on useita tarkoituksia. Tietojenvaihtoa tapahtuu asioiden käsittelyn yhteydessä osana viranomaiselle säädettyä selvittämis- tai tutkintavelvollisuutta. Viranomaisten välillä tietojenvaihdolla on merkitystä moniviranmaistilanteissa sekä myös tilanteissa, joissa toinen viranomainen tekee toisen viranomaisen tehtäviin ja toimivaltaan kuuluvaan asiaan liittyvän havainnon, jolla voi olla merkitystä esimerkiksi valvontatehtävien hoitamisessa tai rikollisuuden selvittämisessä ja torjunnassa. Viranomaisten välillä tietojen yhdistäminen voi myös paljastaa epäkohtia, jotka edellyttävät toimivaltaiselta viranomaiselta toimenpiteitä. Tietojenvaihdolla on myös viranomaisten toiminnan toiminnalliseen tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä perusteita. Toisaalta viranomaisen tiedonsaantia rajoittavat paitsi salassapitosääntely, mutta myös henkilötietojen suojaan liittyvät syyt.

Viranomaisten välisestä tietojenvaihdosta on säädetty monilla erilaisilla sääntelymalleilla. Laissa voi olla säädettynä viranomaisen tiedonsaantioikeudesta, tietojen luovutusoikeudesta, ilmoitusvelvollisuudesta, omaaloitteisesta tiedonantovelvollisuudesta, oma-aloitteisesta tietojenanto-oikeudesta sekä suostumukseen perustuvasta tietojen antamisesta.

Viranomaisten toimintaympäristön muuttuessa yhä vaativammaksi tiedon merkitys organisaation strategiaa ja siten toimintaa ohjaavana korostuu tulevaisuudessa entisestään. Kyse on yhä useammin tulevaisuuteen kohdistuvasta ja ennakoivasta tiedosta sekä sitä koskevasta osaamisesta. Sujuva ja esteetön tiedonkulku on viranomaistoiminnalle ensisijaisen tärkeää eikä ainoastaan tilannekuvan ja ennalta estävän toiminnan kannalta. Jotta tehdyt ratkaisut ovat mahdollisimman oikeita ja perusteltuja, tarvitaan olennainen ja riittävä tieto päätöksen ja toiminnan tueksi.

Hankkeen tulokset hyödyttävät lainvalmistelua, turvallisuus- ja rikoksentorjuntaviranomaisia sekä muita valtion ja kuntien viranomaisia. Hankkeen tulokset luovat myös edellytyksiä kokonaisturvallisuuden kehittämiselle sekä rikoksentorjunnan tehostamiselle. Hankkeen tuloksia hyödynnetään myös hankkeessa mukana olevien organisaatioiden opetustoiminnassa. Tutkimushanke kytkeytyy Itä-Suomen yliopiston oikeustieteiden laitoksella toimivan julkisen hallinnon oikeuden tutkimusryhmän informaatio-oikeudelliseen tutkimukseen.

Tutkimushankkeen tarkoituksena on selvittää viranomaisten välistä turvallisuusperusteista tietojenvaihtoa ja siihen liittyviä ongelmia sekä lainsäädännön kehittämistarpeita.

Tutkimuksessa tavoitteena on ensinnäkin kartoittaa ja analysoida voimassa oleva tietojenvaihtoa koskeva lainsäädäntö sen selvittämiseksi, missä tilanteissa ja millä perusteilla voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa turvallisuusperusteisen oma-aloitteisen tietojenvaihdon määrättyjen viranomaisten välillä. Tämä mahdollistaa erilaisten erityisesti yksityiselämän ydinalueelle kuuluvien salassa pidettävien ja arkaluonteisten tietojen luovutusten reunaehtojen ja perusteiden tunnistamisen ja systematisoinnin.

Tutkimuksen tarkoituksena on myös arvioida, miten turvallisuus- ja rikoksentorjuntaperusteisten tietoluovutusten reunaehdot ja perusteet ovat muuttuneet 2000-luvulla. Tietojenvaihtoa koskevan sääntelyn systematiikasta analysoidaan oma-aloitteisten tietojenvaihtoon oikeuttavien säännösten suhdetta ja perusteita muihin tietojenvaihtoon oikeuttaviin säännöksiin sekä erityisesti salassapidon edelle menevien hyväksyttävien viranomaisten tiedonsaanti-intressien tunnistamiseen.

Tutkimuksen tavoitteena on niin ikään tunnistaa ne tilanteet, joissa suomalainen viranomainen voi omaaloitteisesti luovuttaa hallussaan olevia tietoja ulkomaan viranomaiselle. EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten välisen tietojenvaihdon lisäksi tutkitaan, missä tilanteessa suomalainen viranomainen voi luovuttaa tietoja ns. kolmansien maiden viranomaisille ja miltä osin tietojen saantia voidaan toteuttaa unionin tietojärjestelmien kautta kansallisten viranomaisten välillä.

Tutkimuksen empiirisessä osiossa selvitetään eri viranomaistahojen kokemuksia oma-aloitteisen ja turvallisuusintressiperusteisen tietojenvaihdon osalta. Hankkeessa muodostetaan yhtäällä yksittäistä viranomaista ja tematiikkaa koskeva laaja ymmärrys. Toisaalta hankkeen edetessä rakentuu myös kattava ja perinpohjainen kuva eri tavoin muotoutuvasta kokonaisuudesta, mikä puolestaan mahdollistaa eri tavoin jäsentyvät sekä kohdistuvat suositukset / toimenpide-ehdotukset käytäntöjen ja lainsäädännön kehittämiseksi.

Oikeusvertailun keinoin selvitetään, miten viranomaisten välinen oma-aloitteinen tietojenvaihto on toteutettu Suomea lainsäädännöllisesti lähellä olevissa maista Ruotsissa, Norjassa, Virossa ja Englannissa. Tarkoituksena on löytää hyviä (ja huonoja) esimerkkejä muualla omaksutuista sääntelyratkaisuista ja oikeudellisista innovaatioista hyödynnettäväksi suomalaisessa lainvalmistelussa.

Tutkimushankkeen päätavoitteena on muodostaa suositukset viranomaisten oma-aloitteisen tietojenvaihdon kehittämiseksi ja tehostamiseksi niin lainsäädäntöä, mahdollisuuksien mukaan tulkintoja kuin toimintatapoja ja osaamista kehittämällä. Tavoitteena on myös muodostaa perustellut suositukset sääntelyvaihtoehdoille perustuslain sallimissa puitteissa.

Ota yhteyttä:

Apulaisprofessori Mika Launiala, Itä-Suomen yliopisto, Oikeustieteiden laitos, p. 0400 377 692, etunimi.sukunimi(at)uef.fi