Euroopan unionissa taloudellista tukea jakavat uudella ohjelmakaudella ensisijaisesti aluekehitysrahasto (EAKR) ja koheesiorahasto. Näiden kahden päärahaston lisäksi tukea kanavoidaan alueille myös Euroopan sosiaalirahaston (ESR+), Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) välityksellä. Kaikkien rahastojen päätavoitteena on parantaa merkittävästi unionin eri alueiden asukkaiden elämään.
Edellä mainittujen rahastojen yksi tärkeimmistä tavoitteista on ollut kehityksestä jälkeenjääneiden jäsenvaltioiden talouden ja elintason nostaminen lähemmäksi EU:n keskitasoa. Maaseudun ja muiden alueiden väestön vähenemiseen liittyvät kysymykset ovat kuitenkin jääneet näiden kasvutavoitteiden varjoon. Seurauksena on ollut talous- ja väestökasvun keskittyminen suurimmille kaupunkialueille, eikä päätavoite tasapainoisesta kehityksestä eri alueiden välillä ole toteutunut.
Vuoden 2007 Lissabonin sopimuksen pohjalta laajennettiin EU:n aluepolitiikan toimialaa lisäämällä sopimukseen maininta ”… alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin”. Tästä laajennuksesta huolimatta väestön vähenemiseen liittyvät kysymykset ovat vasta nyt saaneet ansaitsemaansa huomiota EU:n alue- ja maaseutupolitiikasta käytävässä keskustelussa.
Maaseudun väestön vähenemisen teeman esiin nousemisesta ovat esimerkkeinä tänä vuonna ilmestynyt Euroopan komission väestökehitysraportti The impact of demographic change in Europe sekä valmisteilla oleva pitkän aikavälin maaseudun tulevaisuusvisio A long-term vision for the EU’s rural areas, jossa määritellään innovatiivisia, osallistavia ja kestäviä ratkaisuja Euroopan maaseutualueille vuoteen 2040. Samanaikaisesti EU:n alue- ja kaupunkipolitiikasta vastaava direktoraatti (DG REGIO) on aiempaa aktiivisemmin painottanut väestömuutoksiin liittyviä kysymyksiä ja näkökohtia. Virinnyt keskustelu ei kuitenkaan vielä ole täysin edennyt toteutukseen jäsenvaltiotasolla. Yksi syy tähän on se, että eri toimintapolitiikkojen ja jäsenvaltioiden näkemykset väestömuutoksesta ja sen merkityksestä vaihtelevat.
Älykkään sopeutumisen tematiikalla on potentiaalia
Voidaan kuitenkin todeta, että EU-tasolla on tunnistettu väestöltään vähenevien alueiden kehitysongelmien ratkomisen edellyttävän uusien kehittämisotteiden ja lähestymistapojen luomista. Tätä pyrkimystä on osittain siivittänyt vuonna 2014 käyttöönotettu kansalaislähtöisen paikalliskehittämisen malli (CLLD). Tämän mallin tavoitteena oli hahmottaa paikallislähtöistä kehittämistä monirahoitteisesti, mikä kuitenkaan ei toteutunut Suomessa EU:n alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. CLLD pohjaiset Leader-toimintaryhmät ovat olleet paikallisen kehittämisen airuita Suomessa, mutta niille on ollut tunnusomaista lieventää maaseutualueiden ongelmia kasvusuuntautuneilla kehittämisaloitteilla.
Älykkään sopeutumisen käsite (smart shrinking) ja tematiikka eivät ole löytäneet tietään EU-tason keskusteluun, vaikka EU:n aluepoliittiset toimenpiteet perustuvat vahvasti paikkaperustaisuuteen. Syynä tähän voi olla se, että älykäs sopeutuminen viittaa laajemmassa keskustelussa tavoitteeseen sopeuttaa paikallishallinnon talous ja toiminta muuttuneeseen väestöpohjaan ja ikärakenteeseen. Aluekehittämisen instrumentteja ei ole suunnattu suoraan tämän tyyppiseen paikallishallinnon toimintapohjan vahvistamiseen.
Väestöltään vähenevän kunnan tai alueen kehittämisen kannalta ideaalinen ratkaisu olisi hyödyntää EU:n aluekehittämisen instrumentteja eri rahastoista tehokkaammin paikallishallinnossa. Älykkään sopeutumisen lähestymistapa olisi mahdollista liittää läheisemmin EU:n tavoitteleman inklusiivisen kasvun ajatteluun, joka ottaa huomioon alueellisen ja sosiaalisen eriarvoistumisen lieventämisen sekä osallisuuden vahvistamisen. Tämä ei tietenkään vähennä kunnille tärkeiden elinkeinotoiminnan ja työllisyyden kehittämisen merkitystä.
Ihmiset pyrkivät kaikissa EU:n jäsenmaissa turvaamaan tai parantamaan toimeentuloaan, hyvinvointiaan ja elämänlaatuaan. Paikallista julkista hallintoa ja päätöksentekoa tulisi vahvistaa suhteessa EU:n aluepolitiikkaan, sillä paikalliset ratkaisut ovat keskeisessä asemassa alueiden ja kuntien asukkaiden elinolojen parantamisessa. Älykkään sopeutumisen tematiikalla on potentiaalia muuttaa tätä asetelmaa ja vähentää alueellista eriytymistä. Se kuitenkin edellyttää älykkään sopeutumisen strategian syventämistä sekä EU:ssa että aluetasolla eri rahastojen toimenpiteiden toteuttamisessa.
Teksti ja kuvituskuva: Petri Kahila, Itä-Suomen yliopisto
