Ilmastonmuutosrintamalla saatiin pitkästä aikaa hyviä uutisia viime vuoden lopulla, kun Pariisissa päästiin toiveikkaaseen yhteisymmärrykseen. Tavoite rajoittaa keskilämpötilan nousu kahteen asteeseen on kuitenkin erittäin kunnianhimoinen, puhumattakaan 1,5 asteen tähtäimestä. Tavoitteeseen pääseminen vaatii nopeita ja määrätietoisia toimia kaikilla yhteiskunnan aloilla ja niiden lisäksi ehkä myös hyvää tuuria.

Ilmastonmuutosta ei siis missään nimessä ole vielä selätetty. Ilmastonmuutoksen hillinnän rinnalla puhutaankin vuosi vuodelta enemmän muutokseen sopeutumisesta, eli siitä miten muuttuvan ilmaston haitoilta vältytään ja miten aukeavia mahdollisuuksia hyödynnetään.

Puhe ilmastonmuutoksesta pyörii usein lämpötilan keskiarvojen ympärillä, mutta niiden taakse kätkeytyy paikallisia eroja, yllättäviä heilahduksia ja erilaisia suoria ja epäsuoria vuorovaikutusketjuja. Sopeutuminen ei siis ole vain nykyisen toiminnan arviointia uudessa ilmastossa, vaan kykyä ylläpitää ja kehittää toimintaa monimutkaisen muutoksen keskellä ja yllätysten edessä. Ilmastonmuutos vaatii joustavaa riskienhallintaa.

Keräsimme ELASTINEN-hankkeessa yli sadalta eri organisaatioita edustaneelta vastaajalta laajalla kyselyllä tietoa sää- ja ilmastoriskeihin ja niiden hallintaan liittyvistä käsityksistä. Vertailtaessa eri tietolähteiden hyödyllisyyttä arvioitiin kaikissa vastaajaryhmissä selkeästi hyödyllisimmäksi tiedon lähteeksi asiantuntijakontaktit oman organisaation ulkopuolella. Sää- ja ilmastoriskien hallinta oli vastaajien parissa järjestetty hyvin erilaisilla tavoilla. Tarkat vastaukset vastuusta hajaantuivat laajalti, ja hyvin yleinen vastaus oli, ettei näiden riskien hallintaa ole erikseen vastuutettu kenellekään.

Tällaisten tulosten perusteella sää- ja ilmastoriskien hallinta edellyttää toimivia yhteyksiä organisaation sisä- ja ulkopuolelle hyvin monenlaisten toimijoiden välille. Sopeutuminen vaatii näin ollen verkostoja. Tämä käy järkeen: Usein muistetaan mainita, kuinka haavoittuva verkottunut yhteiskuntamme on, mutta yhtä lailla totta lienee sekin, että nimenomaan verkottuneella asiantuntemuksella ja yhteistyöllä voidaan varautua vaikeasti arvioitaviin ja kaikkia koskettaviin laajoihin haasteisiin.

ELASTINEN pyrkii osaltaan edesauttamaan tarpeellisten kontaktien syntymistä, ja porautuu hankkeen edetessä syvemmin konkreettisiin sää- ja ilmastoriskien hallintaa tukeviin keinoihin ja toimenpiteisiin. Verkostojen rakentaminen on silti kaikkien vastuulla: tutkijoiden, virkamiesten ja yritysten ja järjestöjen edustajien on syytä pitää yhteyttä ja jakaa tietoja ja kokemuksia keskenään. Esimerkiksi vain alle puolet kyselyyn vastanneista organisaatioista kerää tietoa sään ja ilmaston vaikutuksista toimintaan, ja vielä harvempi jakaa sitä. Kuitenkin juuri tällainen tieto auttaisi tutkijoita kehittämään parempia malleja ja arvioita päätöksenteon tueksi.

Lisätietoa hankkeesta:

http://ilmatieteenlaitos.fi/elastinen

Hanke visuaalisella TEAS-kartalla

Kuvituskuva: UN Photo/Eskinder Debebe