Blogi: Tieto käyttöön!

Kotimaista kalaa toivotaan lisää ruokapöytiin – miten vähennetään kalankasvatuksen ympäristökuormitusta?

Kuva: Kalankasvatusta Ahvenanmaalla, Wikimedia Commons | CC BY-SA 4.0

Kati Berninger Lauri Niskanen Julkaisupäivä 16.6.2022 12.07 Blogit

Kyselyiden mukaan suomalainen kuluttaja haluaisi syödä kotimaista kalaa, mutta vain reilu kolmannes kulutetusta kalasta on kotimaista samalla kun kalankasvatuksen kauppatase on 350 miljoonaa euroa negatiivinen. Tähän halutaan kotimaisen kalan edistämisohjelman ja biotalousstrategian kautta muutosta. Samalla pitäisi kuitenkin pystyä vähentämään Itämeren rannikkoalueen ravinnekuormitusta.

Kalankasvatuksen fosforikuormitus on kokonaisuudessaan noin kahden prosentin ja typpikuormitus noin prosentin luokkaa Suomen kokonaiskuormituksesta (ks. kuva 1). Paikallisesti kalankasvatus voi olla tätä isompi kuormituslähde. Esimerkiksi kalankasvatuksen fosforikuorman osuus Saaristomeren kuormituksesta on noin 8 %.

Suomen Itämereen päätyvä ravinnekuormitus päästölähteittäin.

Kuva 1. Suomen Itämereen päätyvä ravinnekuormitus päästölähteittäin. (Lähde: SYKE)

Kalankasvatuksen aiheuttama ravinnekuormitus on vähentynyt huomattavasti 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Esimerkiksi vuoden 2021 fosforikuormitus oli alle puolet 1990-luvun alkuvuosien kuormituksesta (kuva 2). Kalankasvatusta vaivaakin mainehaitta, joka ei ole korjaantunut, vaikka alalla on tehty paljon kuormituksen vähentämiseksi. Kalankasvatuselinkeino on Suomessa saavuttanut HELCOM:n toimialakohtaiset tavoitteet, mihin muut toimialat eivät ole pystyneet. Suomalaisen kalankasvatuksen mainetta rasittavat myös väärät uskomukset, kuten ajatus siitä, että kalassa olisi ympäristömyrkkyjä, vaikka kaloille syötetään puhdasta rehua.

Kalankasvatuksen fosforikuorman kehitys Itämeren valuma-alueella vuosina 1990-2021

Kuva 2. Kalankasvatuksen fosforikuorman kehitys Itämeren valuma-alueella vuosina 1990-2021. (Lähde: SYKE)

Kalankasvatuksen kuormitus on vähentynyt, koska rehuteknologia ja rehun sisältö on muuttunut. Myös kalan valintajalostus ja ruokintatekniikka ovat kehittyneet. Oikealla ruokintarytmillä rehu on kalan paremmin hyödynnettävissä. Lisäksi Itämerirehulla eli suomalaisesta kalasta tehdyllä rehulla voidaan mahdollisesti vähentää kuormitusta, koska samalla poistetaan kalastamalla ravinteita merestä. Itämerirehun käyttöön liittyy kuitenkin keskustelu siitä, miten lähellä kalastettu kala vaikuttaa alueen kuormitukseen vähentävästi. Itämerirehulla ruokitulla kirjolohella on oma tuotemerkkinsä, Benella, jota uudet kalanviljelylaitokset käyttävät yleensä.  

Ratkaisuja etsitään sijainnin ohjauksesta ja kiertovesilaitoksista

Kalankasvatuksen kuormituksen vaikutusta voidaan vähentää sijainnin ohjauksella. Laitoksia ollaan siirtämässä entistä enemmän ulkosaaristoon ja jopa ulkomerelle. Osa kalankasvattajista yhdistää olemassa olevia laitoksia yhteen lupaan, samalla siirtäen sen ympäristön kannalta paremmin soveltuville paikalle. Kuitenkin uusien lupien saaminen on ollut vähäistä ja käyvät pitkän ympäristölupaprosessin läpi. Uusia lupia haetaan etenkin ulommas rannikolta mutta ulkomerellä laitoksilta vaaditaan uudenlaisia teknisiä ominaisuuksia, sillä olosuhteet siellä ovat haastavat. Yksi tällainen uusi ratkaisu on upotettava laitos, joka voidaan upottaa myrskyn ajaksi suojaan tai vaikka talven ajaksi, jollain osa kaloista voidaan jättää odottamaan kevättä.

Kiertovesilaitoksia on pidetty yhtenä merkittävänä ratkaisuna kalankasvatuksen aiheuttamaan kuormitukseen Itämerellä. Niiden päästöt ovat viidesosan tai jopa vain kymmenesosan merilaitosten päästöistä. Kiertovesilaitosten teknologia on kuitenkin vielä kehitysvaiheessa, eikä niitä ole saatu toimimaan kannattavasti. Kiertovesilaitosten ilmastopäästöt ovat merilaitoksia suurempia, sillä ne tarvitsevat energiaa esimerkiksi vesi- ja jäähdytyspumppujen käyttämiseen. Kiertovesilaitosten yhteydessä voidaan myös pohtia eläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä, joista ei nyt juurikaan keskustella. Kalat elävät avomerilaitoksilla meriympäristössä, joka lienee suotuisampi kuin suljetut tankit. Voidaanko ajatella, että eri laitostyypit täydentäisivät toisiaan Itämerellä? Voisiko poikastuotanto olla kiertovesilaitoksissa rannan lähellä ja jatkokasvatus merellä?

Alueellisia kuormituskiintiöitä sijainnin ohjauksen tueksi?

Kalan kulutus on lisääntymässä. Kala on terveellinen eläinproteiinin lähde ja kalantuotannon rehun hyötysuhde on korkea verrattuna muuhun eläintuotantoon (kuva 3). Yleisen elinkeinopolitiikan ja kuluttajien toiveiden lisäksi myös huoltovarmuusnäkökohdat puhuvat kotimaisen tuotannon lisäämisen puolesta. Kalankasvatuksen haasteita ovat ulkomaisen kalan tarjonta ja hinta sekä kalankasvattajien vanheneminen ja osaamispääoman rapautuminen.

Kasvatetun kalan rehutehokkuus verrattuna muihin eläinproteiinilähteisiin Kuva 3. Kasvatetun kalan rehutehokkuus verrattuna muihin eläinproteiinilähteisiin. (Lähde: Wageningen, Nolfima)

Onkin tarpeen sovittaa yhteen tavoitteet lisätä kotimaisen kalan tuotantoa ja ennaltaehkäistä kuormituksen lisääntyminen erityisesti herkillä alueilla.

Kalankasvatuksen yksi iso kysymys on lupaprosessien hitaus ja ennakoimattomuus sekä soveltuvien paikkojen löytäminen. Lupaprosessien hitaus johtuu henkilöresurssien puutteesta, mutta toisaalta prosesseja voitaisiin myös sujuvoittaa. Tästä onkin meneillään lupakäytäntöihin pureutuva kehittämishanke. Lisäksi Euroopan Meri- ja Kalatalousrahaston rahoittamassa Kalavaltio-hankkeessa kartoitetaan valtion vesialueelle mahdollisia kalankasvatuspaikkoja. Tarkoituksena on, että Metsähallitus hoitaa valmiiksi ympäristöluvan, joka huutokaupataan. 

Uuden tuotannon sijoittaminen ei ole tällä hetkellä koordinoitua, vaan se perustuu pitkälti toiminnanharjoittajien suunnitelmiin. Yksi ratkaisu voisi olla, että luotaisiin sijainnin ohjauksen tueksi alueellisia kuormituskiintiöitä, joissa määriteltäisiin, paljonko voisi tuottaa kalaa ja missä. Oikean kokoinen laitos oikeassa paikassa voi vähentää huomattavasti paikallisia ympäristövaikutuksia.

Nyt käynnissä oleva KATOT-hanke tuottaa tätä varten tuoretta tietoa olemassa olevista kuormituksista ja miltä kuormituslähteiden tulevaisuudennäkymät ovat. Erityistarkastelussa ovat maatalous, metsätalous ja kalankasvatus.

Kalankasvatuksen yksi avainkysymys on kuitenkin sen sosiaaliset vaikutukset ja hyväksyttävyys. Esimerkiksi kesämökkiläiset pitävät jo laitoksen näkymistä haitallisena vaikutuksena ja kalankasvatusluvista valitetaan herkästi. Siksi onkin tarpeen osallistaa paikallisia ihmisiä vuoropuheluun siitä, missä ja millä ehdoilla voidaan harjoittaa kalankasvatusta. Kun huomioidaan samalla kertaa ympäristö, talous ja sosiaaliset tekijät, voidaan yhdessä etsiä kestäviä ratkaisuja. KATOT-hanke pyrkii osaltaan käymään tätä vuoropuhelua.

Seuraa hankkeen uutisia nettisivuiltamme: https://tyrskyconsulting.fi/katot/

Kirjoittajat: Kati Berninger ja Lauri Niskanen

1 Kommentti

Syötä kommenttisi tähän.
M
Margus 14 päivää sitten - Muokattu

Kiertovesi - merikasvatus on ajatuksena hieno, mutta valitettavasti RAS kasvatuksen kala on liian kallista ja sitä on vaikea saada toimimaan kuin kiertovesi kasvatuksesta pitää saada kalat jatkuvasti pois (lisäkasvun verran pitää siirtää jatkuvasti muualle, muuten tehokkuus kärsi ja tarvitaan paljon varastointi tilaa), mutta meren niitä voi laittaa keväällä tai syksyllä.