Blogi: Tieto käyttöön!

Mitä yhteistä on jalkapallolla, jääkiekolla ja investointihankkeiden viranomaismenettelyjen määräajoilla?

Satu Räsänen Julkaisupäivä 2.6.2020 13.04 Blogit

Investointien tehokas lupamenettely säädetyn aikarajan puitteissa -hankkeessa selvitettiin sitä, millä edellytyksillä Suomessa on mahdollista ottaa käyttöön lupamenettelyjen viranomaiskäsittelyn määräajat ja mitä vaikutuksia määräajoilla olisi erityisesti investointeihin ja viranomaistoimintaan.

Hankkeen taustalla on valtiosihteeri Martti Hetemäen hallituksen toimeksiannosta laatimat ehdotukset investointien edistämiseksi (2019). Hetemäki ehdotti muun muassa, että investointihankkeiden lupamenettelyjen viranomaistoimet rajataan enintään vuoteen.

Selvityksemme kohdistui ns. ympäristöllisiin lupiin, sillä niiden viranomaiskäsittely on pitkä ja monimutkainen vyyhti. Suomessa ei ole käytössä yleisiä lupaviranomaisia koskevia lupakäsittelyn määräaikoja.

Selvityksen tekijät työskentelevät Suomen ympäristökeskuksessa ja Aalto-yliopistossa.

Minkä pelin peliaikasääntöjä viranomaiskäsittelyn määräaikoihin voisi soveltaa?

Jalkapallossa ja jääkiekossa peliaika alkaa alkuvihellyksestä ja päättyy loppuvihellykseen. Säännöt eroavat niin, että jalkapallossa pelikelloa ei pysäytetä pelikatkojen ajaksi, kun taas jääkiekossa kello pysäytetään.

Mutta mitä tekemistä näillä peliaikasäännöillä on investointilupien viranomaiskäsittelyn määräaikojen kanssa?

Kuten jalkapallossa ja jääkiekossa, niin myös lupakäsittelyssä peli- eli määräajan voidaan ajatella alkavan, kun hakemus tulee vireille ja päättyvän, kun päätös on tehty. Mutta onko määräajasta sallittua ja jopa järkevää vähentää joitain aikoja vai ei? Eli kumman pelin pelikatkoja koskevia sääntöjä lupakäsittelyyn kannattaisi soveltaa?

Jos käytössä on jalkapallon säännöt eli ei vähennetä mitään, vaarana on, etteivät kaikki lupaviranomaiset pysty määräaikoja noudattamaan. Lupamenettelyn kesto riippuu myös luvanhakijan, lausunnon antavien viranomaisten ja eri intressitahojen ajankäytöstä. Liian kiireellä laaditut luvat voivat heikentää ympäristön tilaa ja lisätä valituksia. Jos käytössä on jääkiekon säännöt ja vähennetään liikaa, lupien käsittely ei tosiasiassa nopeudu. Jonkinlainen kultainen keskitie pitäisi siis löytyä tähänkin asiaan?

Päädyimme selvityksessä siihen, että mallia voisi ottaa jääkiekon säännöistä. Mitä aikoja sitten pitäisi vähentää? Selvityksen maavertailu osoittaa, että määräajoista vähennetään säännönmukaisesti ainakin se aika, jolloin hakija täydentää puutteellista hakemustaan.

Yhden vuoden määräaika ei ole valtaosassa lupa-asioita ongelmallinen

Valtaosalle tarkastelemistamme luvista yhden vuoden määräaika on asetettavissa ilman ongelmia. Haasteita vuoden määräajasta koituu AVIen ympäristöluville ja TUKESn kaivosluville.

Olisivatko nämä haasteet kuitenkin selätettävissä, jos käytössä olisi jääkiekon pelikello? Eli että määräajasta vähennettäisiin sellaisia aikoja, joihin lupaviranomainen ei voi vaikuttaa. Ja ilman ns. perälautasäännöstä määräaikasääntelyä ei joka tapauksessa kannata laatia. Määräaikaa pitäisi voida pidentää poikkeuksellisissa tilanteissa.

Millä muilla keinoilla lupamenettelyä voi kehittää?

Pientä parannusta toisi ns. hallintolain malli, jossa viivytyksettömän käsittelyn vaatimus toistettaisiin eri laeissa. Yhden luukun lain mallilla lainsäädäntöä voisi kehittää niin, että viranomainen arvioisi hakemuksen käsittelyn määräajan ja tiedottaisi päätöksen antamisen ajankohdasta. Näilläkin malleilla käsittelyaikoja koskevan lainsäädännön kehittämisen voisi hyvin aloittaa.

Hyötyjä ilman mittavia lisäresursseja?

Määräajat lisäävät lupamenettelyn ennakoitavuutta ja vaikuttavat positiivisesti investointeihin. Tiedosta hyötyvät myös muut asianosaiset ja kansalaiset. Viranomaiset taas joutuvat kehittämään prosessejaan kohtamaan määräajan vaatimukset.

Jos määräajat säädetään, on otettava kantaa siihen, mitä määräajan ylityksestä seuraa. Yksi ratkaisu voisi olla lupamaksun alennus. Muut resurssivaikutukset riippuvat luonnollisesti toteuttavasta mallista, mutta merkittäviä lisäresurssitarpeita ei selvityksessä tunnistettu minkään mallin osalta.

Selvityksen maavertailu osoittaa, että kaikissa tarkastelluissa maissa on käytössä jonkinlaisia säädettyjä määräaikoja. Hollanti on lupamenettelyjen kehittämisessä edelläkävijä. Siellä on käytössä järjestelmä, jossa yhdellä hakemuksella saa monta lupaa. Tällainen ns. yhden luukun lupa on käsiteltävä nopeassa 2-6 kuukauden määräajassa. Hollannin malli ei Suomessa ole mahdollinen ilman mittavaa lainsäädännön remonttia.

Teksti: tohtorikoulutettava Satu Räsänen, Aalto-yliopisto

Lisää kommentteja