Dialogi, työ ja tulevaisuus -hankkeessa olemme käyneet läpi suomalaisen työn tulevaisuutta käsittelevää aineistoa ja tiivistäneet sen pohjalta kuusi muutoskulkua. Kokonaiskuva hahmottui perinteisin menetelmin istumalihaksia säästämättä. Tiivistetysti tämän perinteisen prosessin kulku on tällainen: tutkija istuu pöytänsä ääressä, käy läpi raportteja, kirjaa muistiinpanoja ja tekee merkintöjä. Käytyään raporttipinonsa läpi tutkija kokoontuu yhdessä muiden, eri raportteja läpi kahlanneiden tutkijoiden kanssa keskustelemaan löydöksistä, ja yhdessä tutkijat ryhmittelevät esiin nousevia ilmiöitä ja teemoja ja tiivistävät kaiken kouralliseen keskeisiä teemoja. Nämä hiotaan selkeiksi ja puristetaan raporttipohjaan.

Todellisuudessa prosessissa oli enemmän vuorovaikutusta eri toimijoiden kesken, mutta katsauksen tuottamisen kannalta prosessi oli pääkohdiltaan tuollainen. Koska hankkeen teemana on työn tulevaisuus, herääkin kysymys voisiko tuollainen tilannekatsaus syntyä tulevaisuudessa toisella tavalla? Aineiston pohjalta voi visioida ainakin kolme vaihtoehtoa.

Alustat ja mikrotyö

Omassa prosessissamme jaoimme tehtävät tutkijatiimimme kesken ja muutimme tehtäväjakoa tarpeen mukaan. Mutta mitä jos tehtävä jaettaisiin pieniin selkeästi määriteltyihin osiin ja algoritmi kilpailuttaisi nämä mikrotehtävät eri alustojen kautta? Institute for The Future kokeili tätä ideaa viime vuonna koodaamalla ”projektipäälliköohjelman” nimeltään iCEO, jolle annettiin tehtäväksi koota 124-sivuinen tutkimusraportti grafeenin käyttöpotentiaalista.

Mitä jos olisimme siis pilkkoneet työn tulevaisuuden tilannekatsauksen tekemisen joukolle mikrotyöalustojen kautta työskenteleviä ihmisiä? Olisimme seuranneet, kuinka algoritmi kilpailuttaa tehtävät kansainvälisellä freelancer-poppoolla, miten se ohjaa välituotokset toisen joukon tarkistettavaksi ja ryhmiteltäväksi ja lopulta kokoaa kaiken yhteen siistiksi raportiksi. IFTF:n kokeilussa lopputulos oli laadultaan hyvä ja tuotos valmistui huomattavasti nopeammin kuin perinteisin menetelmin. Olisiko homma toiminut myös suomenkielisellä aineistolla? Ja onko tämä sellainen suunta, johon haluamme mennä?

Oppiva tekoäly

Toisaalta, miksi vaivata ihmisiä ollenkaan tiedon kokoamisessa ja tulkinnassa? Tekoälyn toinen aalto on parantanut roimasti koneiden semanttisia kykyjä ja suuren datamäärän ryhmitteleminen on arkipäivää algoritmeille. Voisimmeko opettaa tekoälyä tunnistamaan useimmiten mainitut tai jollain muulla kriteerille mielenkiintoiset kehityskulut, vaikutuksiltaan merkittävät poikkeukset ja eri tahojen tahtotilat? Algoritmi voisi sitten käydä aineiston läpi ja kirjoittaa raportin, nostaa muutaman tarkoin hiotun noston ja laittaa kanteen tilastollisesti parhaimman otsikon. Tutkijan rooliksi jäisi vain lukea tuotos läpi ja laittaa nimi alle – ainakin niin kauan kuin tutkijaan luotetaan enemmän kuin tekoälyyn.

Merkityksellinen työ

Mutta entäpä sitten se merkityksellinen työ, joka aineistossa useampaan otteeseen mainitaan? Mitä se tarkoittaisi tässä tapauksessa? Koko ajan kun olemme tehneet tilannekatsausta tulevaisuuden työstä, olemme pitäneet mielessä sen miksi sitä teemme:

• jotta saamme paremman kokonaiskuvan jo sanotuista asioista ja jännitteistä eri näkemysten välillä ja
• jotta osaamme paremmin tunnistaa sen, mihin asioihin tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Tilannekatsauksen tekeminen ei ole siis tuntunut merkityksettömältä, vaan se linkittyy selkeästi keskeiseen tulevaisuuden ongelmaan: miten muokata työnteosta kestävää, tasa-arvoista ja hyvinvointia luovaa? Tekoäly olisi voinut olla avuksi joissain kohdin ja eittämättä tulee tehostamaan tällaisten katsausten tekemistä. Mutta itse raportin tekoa oleellisempaa on ollut se vuorovaikutus, jota olemme käyneet ja käymme edelleen eri toimijoiden kanssa. Tämä kuvaa mielestäni hyvin työn muutosta kohti merkityksellisyyttä: kyse ei ole jonkin tehtävän suorittamisesta (esim. raportin kirjoittaminen) vaan asioiden keskustelemisesta ja ratkaisemisesta yhdessä.

Esitetyt muutoskulut ja tilannekatsaus ovat yksi etappi jatkuvassa keskustelussa. Keskustelimme Dialogi, työ ja tulevaisuus hankkeen puitteissa näistä muutoskuluista ja työn tulevaisuudesta yleisemminkin draamatyöpajoissa. Yhteinen, aktiivinen ja rakentava keskustelu on nyt tarpeen, jotta saamme luotua toivomamme työn tulevaisuuden. Keväällä tähän tarjoutuu useita mahdollisuuksia, sillä työn tulevaisuus on nyt todella tapetilla.

Teksti: Mikko Dufva, VTT Oy
Kuva: Mikael Ahlfors, Finland Image Bank