Arjen sujuvuutta, energian ja tavaroiden saatavuutta ovat viime vuosina ja kuukausina heilauttaneet nykysukupolville ennennäkemättömät kriisit: koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssodan vaikutukset. Ilmasto- ja luontokriisit eivät kuitenkaan ole hävinneet ja toimistamme riippuu, kuinka murrokset valjastetaan vauhdittamaan muutosta kohti kestävämpää kulutusta ja hiilineutraaliutta.

Kulutusta voidaan sopeuttaa

Pandemia-aika osoitti sopeutumiskykymme ja mahdollisuudet muuttaa kulutustapoja nopeastikin. Koska arkeen vaikuttavat rajoitukset oli tarkoitettu tilapäisiksi, kulutus onkin alkanut palautua monelta osin pandemiaa edeltävälle tasolle. Vielä on kuitenkin liian aikaista sanoa, syntyykö pandemian jälkeen uusi vähähiilisempi normaali. Hintojen nousu, erityisesti energian ja polttoaineiden osalta pakottaa meidät jälleen miettimään arkeamme uudelleen.

Kun katsotaan suomalaisten kulutusta ennen pandemia-aikaa, 2000-luvun ensimmäisen kymmenen vuoden aikana kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki kasvoi, mutta trendi on ollut laskeva vuoden 2010 jälkeen. Myönteiseen kehitykseen on vaikuttanut tuotannon, erityisesti energiasektorin, päästöintensiteetin pieneneminen.

Kulutusmenot ovat kuitenkin kasvaneet 2000-luvulla, ja kulutuksen määrän kasvu onkin syönyt osan päästötehokkuuden ilmastohyödyistä. Kulutuksen ohjausta tarvitaan Suomen tavoitellessa hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä.

Ohjausta on jo olemassa

Nykyinen normaalina ja tavoiteltavana pidetty kulutustaso on muotoutunut monen tekijän, esimerkiksi alhaisen energian hinnan, vaikutuksesta.  Eilisen luksuksista on tullut useimmille suomalaisille itsestään selviä normaalin arjen edellytyksiä. Hintojen noustessa joudumme kuitenkin kyseenalaistamaan totuttua kuten kodin lämpötilaa ja arkisten ajomatkojen tärkeyttä.

Kulutuksesta aiheutuu hyödyn ja huvin ohella haitallisia vaikutuksia sekä itsellemme että koko yhteiskunnalle ja ympäristölle. Kulutukseen kohdistuukin jo nyt monenlaista ohjausta. Esimerkiksi terveydelle haitallisten tuotteiden, kuten tupakan kulutusta pyritään vähentämään hintaa nostamalla ja sallimalla tupakointi vain rajatuissa paikoissa.  Kun olemme sopeutuneet, harva enää haikailee tupakansavua takaisin ravintoloihin.

Myös kulutuksen ympäristövaikutuksiin vaikuttavaa ohjausta on jo olemassa niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Henkilöliikenteen kasvihuonekaasuja pyritään pienentämään esimerkiksi henkilöautojen päästöihin perustuvalla ajoneuvoverolla ja biopolttoaineiden jakeluvelvoitteella. Uudisrakennuksia ja peruskorjauksia koskevilla rakentamismääräyksillä tavoitellaan energiatehokkuuden parannuksia ja valtio tarjoaa kiinteistökohtaisia avustuksia kannustaakseen vähähiilisten energiamuotojen käyttöönottoon. EU-tasolla kehitetään säädöksiä markkinoille tuotavien tavaroiden korjattavuudesta käyttöiän pidentämiseksi osana kiertotalouspakettia.

Ohjauskeinoilla on jo saavutettu positiivista kehitystä. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen edellyttää kuitenkin nykyistä nopeampaa muutosta.

Suomi on sitoutunut olemaan hiilineutraali vuonna 2035. Kulutusperäisesti laskettaviin ilmastopäästöihin ei tällä hetkellä kohdistu lakiin kirjattuja tavoitteita, mutta keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa (KAISU) kuitenkin kannustetaan kuluttajia puolittamaan hiilijalanjälkensä vuoteen 2030 mennessä. Puolittamisen tavoite on kunnianhimoinen, vaikka esimerkiksi energiasektorin päästöjen pieneneminen auttaa muutoksessa.

Delfoi-asiantuntijametodilla tutkitaan uusia ohjauskeinoja

Kuinka ilmastotavoitteisiin voidaan vastata kulutuksen ohjauksella? Onko kotitalouksien kannustaminen lämmitystapamuutoksiin kannatettavaa tarjoamalla valtion takaamaa korotonta lainaa? Entä minkälainen vaikutus olisi uusien polttomoottoriautojen myyntikiellolla tai lyhyiden kotimaan lentojen kieltämisellä vai pidetäänkö näitä keinoja mahdottomina toteuttaa?

Osana KULO-tutkimushankettamme laaja, eri alojen tutkijoista koostuva asiantuntijapaneeli arvioi erilaisia ohjauskeinoja kolmivaiheisessa Delfoi-prosessissa. Prosessin tavoitteena on selvittää, minkälaiset asumisen, liikenteen, ruoan sekä muun kulutuksen ja näitä kaikkia poikkileikkaavat poliittiset ohjauskeinot muodostaisivat vaikuttavan, hyväksyttävän ja toteuttamiskelpoisen kokonaisuuden.

Ohjauskeinoyhdistelmien arvioinnin ensimmäinen vaihe käsitti lähes 50 keinoa ja niiden arviointiin osallistui yhteensä 85 asiantuntijaa. Yksimielisyyttä ilmeni muun muassa joukkoliikenteen palvelutason parantamisessa sekä kevyen liikenteen infrastruktuurin kehittämisessä. Haasteellisimpia ovat kuitenkin keinot, joista samanmielisyyttä panelistien kesken ei vielä ole. Asumisen ohjauksen kysymyksissä vastausten hajontaa on havaittavissa neuvontaan ja rahoituksen tarjoamiseen liittyvissä keinoissa. Liikenteen osalta taas eniten erimielisyyttä esiintyi ohjauskeinoissa, jotka puuttuivat kuluttamiseen rajoituksin tai kielloin.

Toisessa vaiheessa selvitämme, löytyykö asiantuntijoiden välillä yksimielisyyttä kaikkein potentiaalisimmista ohjauskeinoista, sillä eri alojen tutkijoiden näkemykset ohjauskeinojen toteutettavuudesta ja hyväksyttävyydestä voivat vaihdella suuresti.

Uutta ohjausta tarvitaan ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Kulutukseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi tuotteita tai niiden käyttöä koskevilla määräyksillä, uudenlaisilla taloudellisen ohjauksen keinoilla, tukemalla kestävämpien palvelujen tarjonnan ja kysynnän kohtaamista markkinoilla sekä muuttamalla valintaympäristöä tuuppaamaan kohti vähähiilisyyttä.

KULO-hankkeessa tutkimme ja arvioimme ohjauskeinoyhdistelmiä, joilla voidaan vähintään puolittaa suomalaisten kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki vuoteen 2035 mennessä. Erityyppiset ohjauskeinot tukevat toisiaan ja yhdistelmien avulla pyritään vahvistamaan ohjauskeinojen vaikuttavuutta.

Hankkeen tulokset kulutuksen hiilijalanjäljen ohjauskeinoyhdistelmistä ja keinoista puolittaa kulutuksen hiilijalanjälki valmistuvat helmikuussa 2023.

Teksti: Marja Salo, Suomen ympäristökeskus ja Laura Salmivaara, Helsingin yliopiston Kestävyystieteen instituutti HELSUS
Kuvituskuva: Wikimedia Commons, (CC BY-SA 2.0)