Monipaikkaisuus on ilmiönä laaja ja monimuotoinen, mutta yleensä sillä tarkoitetaan asumista tai työskentelyä kahdella paikkakunnalla tai esimerkiksi ajoittaista etätyötä. Verotuksen avulla voidaan ohjata ihmisten työperäistä liikkumista ja monipaikkaisuutta.  

Tarkastelimme, miten eri maat huomioivat koti- ja vuokratoimistot, työmatkakulut sekä työasunnot henkilöverotuksessa. Pohjoismaat näyttävät tukevan kaikkein laajimmin työn ja tekijän kohtaamista ja sitä kautta monipaikkaisuutta.

Työhuonevähennykseen liittyy tiukkoja ehtoja, mutta maiden käytännöissä on eroja

Verovähennysten suuruus, ehdot sekä hallinnollinen taakka vaihtelivat tarkastelluissa maissa huomattavasti. Suomen työhuonevähennys on avokätisin etätyön edistämisen näkökulmasta. Siinä missä Suomessa voi vähentää tulonhankkimiskuluina oman asunnon käytöstä työn tekemiseen liittyviä kuluja joko todellisten kulujen mukaan tai kaavamaisesti kotona tehdyn työn määrän perusteella, Tanskassa ja Norjassa saa verovähennystä kotitoimistosta ainoastaan, jos työkäyttöön on varattu erillinen huone. Tanskassa kotitoimiston kuluja voi vähentää ainoastaan noin 850 euron omavastuuosuuden ylittävältä osalta.

Muissa tarkastelussa mukana olleissa maissa kotitoimistoon kohdistuvat verovähennykset ovat rajatumpia ja ne edellyttävät ehdotonta tarvetta etätyöskentelylle. Esimerkiksi Ruotsissa kotitoimiston verovähennysten ehtona on muun muassa, että työnantaja ei tarjoa työtilaa, kotitoimiston on oltava erillään asuintiloista ja sisustettu siten, ettei sitä voida käyttää asumiseen ja että koti on suurempi kuin mitä se olisi ilman tarvetta työhuoneelle. Lisäksi useissa maissa kotitoimiston verovähennysten hallinnollinen taakka on suuri, sillä verotettavan tulee todistaa ja dokumentoida joko kotona tehdyn etätyön määrä tai todellisten kulujen määrä (Australia).

Koronapandemia on vaikuttanut selvästi verovähennysten saatavuuteen joissakin tarkastelluissa maissa. Monin paikoin verovähennysten saatavuuden kriteerejä on madallettu, ja esimerkiksi Isossa-Britanniassa pandemia on lisännyt kotitoimiston verovähennysten saatavuutta hyvin merkittävästi. Toisaalta, esimerkiksi Tanskan veroviranomaiset eivät hyväksy väliaikaista kotitoimistoa pandemian vuoksi etätöitä tekeville. Pohjoismaissa etätöitä varten vuokratun toimiston kuluja korvataan avokätisesti, kun taas Isossa-Britanniassa ja Irlannissa ne eivät ole vähennyskelpoisia lainkaan.  

Työmatkavähennykset perustuvat useammin matkan pituuteen kuin kulkuvälineeseen

Työmatkojen suhteen Suomi, Ruotsi, Irlanti, Tanska, Norja ja Saksa myöntävät kattavia verovähennyksiä. Siinä missä Irlannin työmatkavähennys ohjaa erityisesti julkisen liikenteen käyttöön sekä pyöräilyyn, Tanskassa ja Saksassa verovähennykset ovat samansuuruisia kulkuvälineestä riippumatta.

Suomessa ja Ruotsissa verovähennyksissä on myös selvästi huomioitu toimintaympäristö, jossa välimatkat voivat olla paikoitellen pitkiä ja jossa julkista liikennettä ei ole mahdollista käyttää. Tämä konkretisoituu kilometriperusteisena verovähennyksenä, joka lasketaan toteutuneen matkan mukaan. Suomessa ja Ruotsissa tuetaan pitkiä työmatkoja, kun taas Tanskassa verovähennykset ovat suurimmat keskipitkille työmatkoille. Kaavamainen, etäisyyteen perustuva työmatkakuluvähennys on korkeampi 25–120 km työmatkoille kuin yli 120 km työmatkoille (paitsi reuna-alueilla tai pienillä saarilla asuville). Alle 25 kilometrin työmatkoista ei voi saada Tanskassa verovähennystä.

Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa työmatkavähennyksessä on euromääräinen omavastuu, jonka yli kulut korvataan (Suomessa maksimimäärään saakka). Ruotsin työmatkakulujen verotusta ollaan tosiin muuttamassa yksinkertaisempaan malliin, joka perustuu etäisyyksiin (vähintään 30 kilometriä) ja jossa korvauksen suuruus olisi yhteneväinen kulkuneuvosta riippumatta. Muut tarkasteluun kuuluneet maat (Yhdysvallat, Australia ja Iso-Britannia) eivät myöntäneet henkilöverotuksessa verovähennyksiä työmatkoista lainkaan. Sen sijaan Isossa-Britanniassa työnantajat saavat verovähennyksiä työntekijöilleen palkan osana tarjoamistaan julkisen liikenteen kausilipuista.

Työasuntovähennykset muita vähennyksiä suppeampia

Työasuntoon liittyvien verovähennysten taustalta ovat havaittavissa työn ja tekijän kohtaamiseen kohdistetut tavoitteet. Työasuntoon kohdistuvan verovähennyksen ensisijainen tarkoitus on kannustaa työn vastaanottamista ulkopaikkakunnalta, mikä on työmarkkinoiden toiminnan kannalta tärkeää. On kuitenkin selvää, että työasunnon verovähennykset tukevat välillisesti myös monipaikkaisuutta.

Tarkasteltavista maista tällaisia verovähennyksiä myöntävät Pohjoismaat ja Saksa. Ehdoissa ja verovähennyksen saatavuudessa on kuitenkin eroja. Ruotsissa työpaikan ja vakituisen asunnon välisen matkan tulee olla vähintään 50 kilometriä, Suomessa 100. Ruotsissa ja Tanskassa työasuntovähennyksen voi saada vain väliaikaisesti, mikä Ruotsissa tarkoittaa kahden vuoden määräaikaa ja Tanskassa määräaikaista työsuhdetta. Suomessa työasuntovähennystä voi saada vain vuokratusta asunnosta, kun taas Norjassa vähennystä voi saada myös omistusasunnosta.

Myös perhesuhteet vaikuttavat työasuntovähennyksen saatavuuteen. Kun Suomessa yksin asuva voi saada työasuntovähennystä, Tanskassa sitä voi saada vain naimisissa tai avoliitossa oleva tai yksinhuoltaja. Yleisesti ottaen, kansainvälinen vertailu osoitti, että työasuntovähennykset olivat sekä määrältään suppeimpia että vaatimuksiltaan suurimpia, kun verrataan muihin tarkasteltuihin verovähennyksiin.

Verovähennyksiin kohdistunee jatkossa muutospaineita

Kaiken kaikkiaan tarkastelun kohteena olleet verovähennykset muodostavat kokonaisuuden, josta on havaittavissa yhdenmukaisia tavoitteita. Kuten aiemmin todettiin, Pohjoismaat näyttävät tukevan laajimmin työn ja tekijän kohtaamista. Pohjoismaiden suhteen yhtymäkohtia löytyy myös eurooppalaisiin verrokkimaihin, vaikkakin verovähennykset vaikuttavat olevan tarveharkintaisempia Keski-Euroopassa.

Huomionarvoiseksi tekijäksi esille nousi myös Iso-Britannian ja Irlannin vähennyksiä leimaava pragmaattisuus, joka näyttäytyi tarkasti ja yksityiskohtaisesti määriteltyinä rajauksina koskien vähennyksiä.

Lisäksi tarkasteltuihin verovähennyksiin liittyi eriävä määrä hallinnollista taakkaa, sekä verotettavalle että verottajalle. Hallinnollisen taakan suuruus vaihteli sekä maittain että verovähennystyypeittäin. Suomessa työhuonevähennykseen liittyy vähän hallinnollista taakkaa, kun taas Tanskassa työmatkakulujen vähennys on yksinkertaista. Sen sijaan työasuntovähennys näyttäytyy hallinnollisesti muita tarkasteltua verovähennyksiä raskaampana.

Yleisesti ottaen, mahdollisuudet verovähennyksiin ovat kansainvälisesti melko kattavia, vaikkakin vaihtelevia eri maissa. Verovähennyksiin, erityisesti työhuonevähennykseen ja työmatkavähennykseen, kohdistunee kuitenkin muutospaineita niin etätyön yleistymisen kuin päästövähennystavoitteiden johdosta. 

Teksti: Sari Rannanpää ja Sebastian Hovi, MDI Public Oy
Kuvituskuva: Anssi Kumpula

Blogi on osa keväällä 2020 käynnistynyttä VN TEAS Monipaikkaisuus -hanketta, jonka tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva monipaikkaisuuden kehityksestä sekä tunnistaa keskeiset keinot, joilla voidaan edistää kestävää monipaikkaisuutta. Hanketta toteuttavat MDI Public Oy, Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus.