Blogi: Tieto käyttöön!

Puun ja kuoren välissä – kemikaalit kiertotaloudessa

Topi Turunen Julkaisupäivä 2.5.2019 13.24 Blogit

Kuluttajatuotteet, elektroniikka ja rakennukset pitävät sisällään erilaisia kemikaaleja, jotka ovat välttämättömiä haluttujen ominaisuuksien saavuttamiseksi. Nämä kemikaalit siirtyvät jätevirtoihin kun tuotteet poistuvat käytöstä. Vaikka kemikaalit ovatkin osaltaan välttämättömiä useiden tuotteiden toiminnan kannalta, voivat ne myös olla haitallisia terveydelle ja ympäristölle.

purettu rakennus

Kiertotaloudessa jätteiden sisältämät kemikaalit ovat tuoneet esille uuden kipupisteen: yhtäältä tulisi taata huippuunsa tehostettu materiaalien kierto ja toisaalta hallita materiaaleista johtuvat ympäristö- ja terveysvaikutukset sekä poistaa haitalliset aineet kierroista. Riskinä on, että korostetaan liikaa materiaalin kiertoja ja aiheutetaan näin turhia kemikaaliriskejä, tai että korostetaan haitallisten aineiden riskien hallintaa niin paljon, että suurin osa jäteperäisten materiaalien kierroista pysähtyy.

Lähtökohtaisesti jätteistä ja tuotteista säännellään erikseen. Jos materiaali on jäte, sovelletaan siihen jätelainsäädäntöä. Jos ei, sovelletaan siihen tuote- ja kemikaalilainsäädäntöä. Jätteen hyödyntämiselle asetetaan pääosin raskaampia velvoitteita kuin ei-jätteiden käytölle. Tästä syystä jätteitä tuotteistettaessa on tärkeää, että ne lakkaavat olemasta jätettä. Tätä varten on säädetty kriteerit, joiden täyttyessä materiaali ei olisi enää jätettä ja siihen sovellettaisiin jätesääntelyn sijasta tuote- ja kemikaalisääntelyä.  Kemikaalilainsäädännön REACH- ja CLP-asetuksissa säännellään tarkoista kemikaalin rekisteröinti- ja luokitteluvelvollisuuksista sekä lupa- ja rajoitusmenettelyistä, joiden kautta kemikaalien turvallisuus taataan. Lisäksi kemikaalisääntelyssä velvoitetaan toimijat välittämään riittävät tiedot kemikaalin turvallisesta käytöstä muille toimijoille kemikaalin toimitusketjussa.

Jäte- sekä tuote- ja kemikaalisääntelyn täydellisellä erottamisella on vaikutuksensa jätteiden tuotteistamisen sääntelyyn. Ensinnäkin jätteen käsittelyn velvoitteisiin tottuneiden toimijoiden keskuudessa kemikaalisääntelyn piiriin siirtyminen on koettu vaikeaksi. Asiaa ei helpota, että siirtymää koskeva hallintokäytäntö on ollut epäjohdonmukaista. Ympäristöministeriö valmisteleekin ohjeistusta, jolla puututtaisiin näihin ongelmiin. Lisäksi erottamisesta johtuu, että kemikaalisääntelyn toimitusketjut, joiden sisällä tieto kemikaalien turvallisesta käytöstä siirretään, eivät pidä sisällään jätehuoltoa. Tästä syystä jätteen käsittelijällä ei usein ole mahdollisuutta tietää, mitä kemikaaleja jätevirta pitää sisällään, vaikka tarkka tieto materiaalien kemiallisesta koostumuksesta on ollut olemassa vielä tuotantovaiheessa. Materiaali voi tosin jätehuollossa tulla kosketuksiin haitallisten aineiden kanssa ja ”saastua”, mutta tieto alkuperäisestä kemiallisesta koostumuksesta voisi silti helpottaa sen hyödyntämistä materiaalina.

Ongelmaa korostaa entisestään, etteivät kemikaali- ja jätesääntelyn vaaraluokittelut vastaa täysin toisiaan. Yhteisillä määrittelyillä voitaisiin helpottaa toimijoiden riskinhallintaa. Lisäksi ongelmana ovat kemikaalit, joita on käytetty tuotteissa aiemmin ja joiden käyttö on myöhemmin kielletty. Lähtökohtaisesti tällaisten materiaalien käyttäminen on kielletty. Joissain tapauksissa kokonaishyödyt ympäristölle voisivat kuitenkin olla suuremmat jos tällaiset jätteet saataisiin takaisin kiertoon. Myös EU:n ulkopuolelta tulevien tuotteiden valvonnassa on aukkoja, minkä takia sisämarkkinoille tulevat tuotteet voivat olla kierrätyskelvottomia tai jopa vaarallisia kuluttajille.  

On selvää, että jätteiden ja tuotteiden erilliset sääntelymaailmat asettavat esteitä kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiselle. Tulevaisuudessa tekniikka saattaa mahdollistaa kemiallisten aineiden jäljittämisen niiden jätevaiheeseen asti ja sen yli, esimerkiksi kemikaalitagien tai lohkoketjujärjestelmien kautta. Nykytilanteen riskinä on, että tuotteistetut jätteet eivät välttämättä täytä kemikaalisääntelyn vaatimuksia ja pilaavat jäteperäisten materiaalien maineen. Vaihtoehtoisesti kemikaalisääntelyn vaatimukset voivat vaikeuttaa jäteperäisten materiaalien käyttämistä niin paljon, että neitseellisiin resursseihin perustavasta lineaaritalousmallista ei päästä irti. Jäte- ja kemikaalilainsäädännön rajapinnan ongelmat on tiedostettu Euroopan komissiossa, mutta sääntelyn muuttaminen johdonmukaiseksi muuttamatta sääntelyjärjestelmän isoja rakenteita tulee olemaan erittäin hankalaa. Jos rajanvetoa jäte- ja tuotemaailman välillä halutaan hälventää, tarvitaan suuria systeemisiä muutoksia sääntelyssä.

Teksti: Topi Turunen, Suomen ympäristökeskus
Kuvituskuva: Sari Kauppi, Suomen ympäristökeskus

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita