Arktisen alueen hallinta ja erityisesti sen luonnonvarat houkuttavat edelleen monia maita, myös arktisen alueen ulkopuolella. Tämä kiinnostus, ja siihen liittyvä osin ilmaston lämpenemisen mahdollistama lisääntyvä toimeliaisuus, luo liiketoimintamahdollisuuksia myös Suomen meriklusterille. Öljyn lisäksi alueella on ainakin kaasua, mineraaleja ja kaloja, joista uusiutuvia luonnonvaroja ovat ainoastaan kalakannat. Toisaalta kaasun käyttäminen polttoaineena on paljon hyödyllisempää ympäristön ja terveyden kannalta kuin öljyn.
Millä keinoin pieni Suomi pärjää koventuvassa kilpailussa?
Suomella on monia vahvuuksia ja paljon tarjottavaa arktiseen liiketoimintaan, koska meillä on vahva meriklusteri, pitkäaikaista käytännön kokemusta ja osaamista kylmässä toimimisesta sekä kokemusta alaan liittyvän koulutuksen tarjoamisesta. Yleisesti ottaen kaikkeen arktiseen toimintaan liittyy merenkulku ja laivanrakennus sekä muu meriteollisuus. Jotta alueen luonnonvaroja voitaisiin hyödyntää, tarvitaan infrastruktuuria ja laivoja. Yksi mielenkiintoinen kehityssuunta Suomen meriklusterin kannalta on myös arktiselle alueelle suuntautuva risteilymatkailu, johon olisi hyvä päästä mukaan ja joka on kestävämmällä pohjalla kuin uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen. Arktisten maiden, joihin Suomikin kuuluu, lisäksi kuitenkin erityisesti Aasian maat ovat kiinnostuneita olemaan mukana alueen hyödyntämisessä ja siihen liittyvässä päätöksenteossa.
Miten Suomi pääsee kehitykseen mukaan?
Mermaid-hankkeessa tunnistettiin neljä toimenpidekokonaisuutta, jotka karkeasti ottaen kulminoituivat strategiseen yhteistyöhön, osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen, koulutuksen lisäämiseen erityisesti offshore- ja subsea-alalle sekä kansainväliseen vaikuttamiseen. Suomen meriklusterilla on jo nyt paljon hyviä tuotteita ja palveluita, mutta myyntiä, strategisesti onnistunutta etukäteisverkostoitumista, rahoitusosaamista, monialaisuutta ja koulutusta sekä omien vahvuuksien tunnistamista tarvitaan lisää. Yksi vahvuus on Suomen vahva osaaminen ICT-alalla ja sen törmäyttäminen meriklusteriin, josta esimerkkinä on MERIT-hanke. Arktisella alueella erityisesti turvallisuuden vuoksi toimintavarmat tietoliikenneyhteydet ovat tärkeitä ja mahdollistavat esimerkiksi moottorien etäkorjauksen. Toisaalta vaikka viesti hätätilanteesta saataisiin välittymään, pitkät etäisyydet ja hankalat olosuhteet tekevät pelastustoiminnan vasteajoista joka tapauksessa pitkiä.
Selvää on, että Suomi ei voi olla vahva kaikessa, mutta jos pääsemme mukaan pienessäkin niche-roolissa suuriin hankkeisiin, se voi olla meille iso asia. Merenkulkualaa vaivaa Suomessa toisaalta monialaisuuden puute, ja kuten juuri saimme lukea niin tämä pätee erityisesti meriklusteria palvelevaan koulutukseen. Sieltä se läpileikkaa koko alan.Tulevaisuudessa kilpailussa pärjäämiseen tarvitaan muutakin kuin insinööriosaamista.
Valtion rooli mielenkiintoinen kysymys
Valtion rooli liiketoiminnan edistämisessä ja liiketoiminnassa on arktisissa asioissakin mielenkiintoinen kysymys. Valtiota kyllä tällaisissa uusissa, monimutkaisia kansainvälisiä ulottuvuuksia sisältävissä avauksissa tarvitaan, varsinkin kansainväliseen vaikuttamiseen ja mahdollistamaan toiminnan alku. Toisaalta valtion rooliin ei pitäisi kuulua kilpailu yksityisten yritysten kanssa ja sen pitäisi osata sopivassa kohtaa irtautua toiminnasta.
Arktisen luonnon suojelu tärkeää
On selvää, että arktinen ympäristö on haavoittuvaa ja vaatii erityistä suojelua. On täysin mahdollista, että jollakin aikavälillä arktisen alueen erityispiirteet tunnustetaan ja se jopa rauhoitetaan suuremmilta toimenpiteiltä, varsinkin koska alueella toimiminen ei ole taloudellisesti kovinkaan kannattavaa ja turvallista muun muassa hankalien olosuhteiden ja pitkien etäisyyksien takia. On myös mahdollista, että jollakin aikavälillä kehitys johtaa siihen, että kiertotalous toteutuu aidosti ja käytämme vain uusiutuvia energialähteitä. Siten on kyseenalaista, kannattaako resursseja yleensäkään hukata esimerkiksi arktisen öljyn poraamiseen.
Venäjällä on tosin omat poliittiset, taloudellisista ja ympäristönäkökulmista riippumattomat syynsä edistää arktista öljynporausta ja muuta resurssijahtia sekä yleensä läsnäoloa alueella. Suomalaiset yleisesti ottaen toimivat vastuullisesti, joten on hyvä, että suomalaisia on mukana näissä, pääosin kuitenkin vielä toteutumattomissa hankkeissa, kunhan ne kokonaisuudessaan tapahtuvat kansainvälisen lainsäädännön puitteissa.
Mikäli öljyn ja kaasun poraus alueella loppuu, jäljelle jäisivät nyt tiedossa olevista arktisista elinkeinoista ainakin kalastus ja turismi, joissa molemmissa tarvitaan myös laivoja sekä toimintaa tukevaa infrastruktuuria. Täysin uudet ja innovatiiviset avaukset ovat myös aina mahdollisia ja niiden kehittämisessä auttaa avoin ja monialainen vuoropuhelu. Tässäkin kehityksessä Suomella pitäisi olla osansa.
Lisälukemista:
Teksti: Sari Repka
Kuvituskuva: Sakari Piippo
Sari Repkan kuva: Turun yliopisto
