Tutkimuksen yhteiskehittäminen on nyt kovasti muodissa. Tämä ei ole mikään ihme. Kokemukseni mukaan yhteiskehittämisen avulla tiedon tuottajat ja hyödyntäjät oppivat aidosti toisiltaan. Tämä mahdollistaa sen, että yhdessä voimme ratkaista yhteiskunnallisesti merkittäviä haasteita.
Yhteiskehittäminen on ollut vahvasti esillä strategisen tutkimuksen ohjelmissa. Ministeriöiden suuntaan tämä näyttäytyy siten, että tutkijat ottavat yhteyttä meihin jo laatiessaan hakemustaan. Parhaimmillaan hanke on voitu kytkeä jo valmisteluvaiheessa ministeriössä käynnissä oleviin prosesseihin. Näin hankkeissa tuotettu tieto on vastannut ministeriön tarpeisiin ja sitä on pystytty hyödyntämään.
Voisiko samaa soveltaa myös valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnassa (VN TEAS), jossa hakutekstit on perinteisesti laadittu ministeriöiden toimesta? Voisiko hakutekstien pohdinnassa hyödyntää yhteiskehittämistä? Kaikki viisaus kun ei taida asua ministeriöissä.
Päätimme kokeilla tätä. Toimme kesäkuun alussa tiedon hyödyntäjät ja tuottajat yhteen hahmottelemaan teema-aihioita ja niihin liittyviä tutkimuskysymyksiä. Yhteiskehittämistilaisuudessa pohdimme muun muassa seuraavia kysymyksiä: Mitä näkökulmia teema-aihioissa tulisi erityisesti huomioida? Ovatko alustavat tutkimuskysymykset relevantteja? Puuttuuko oleellisia näkökulmia?
Yhdessä kehitettäviksi valitut teema-aihiot olivat ’’Vertailulaboratoriotoiminnan yhteiskunnallinen rooli’’ sekä ’’Luontopohjaisten ratkaisujen vaikuttavuus ilmastonmuutokseen sopeutumisessa’’.
Tietokayttoon.fi-sivuilla julkaistiin avoin kutsu tilaisuuksiin. Kutsussa oli kummastakin aihiosta alustava lyhyt kuvaus. Tilaisuuksissa hyödynnettiin modernia Screen.io -työkalua, joka mahdollisti kommentoinnin ja keskustelun myös etäyhteyden kautta. Kumpaakin teema-aihiota oli pohtimassa paikan päällä noin 30 henkilöä ja lisäksi etäosallistujia oli noin kymmenen. Osallistujajoukko edusti monipuolisesti eri tutkimuslaitoksia, yliopistoja, ministeriöitä ja muita keskeisiä tahoja. Tilaisuuden aluksi korostimme, että valtioneuvosto päättää selvitys- ja tutkimussuunnitelman sisällöistä vasta syksyllä. Ei siis ole varmaa päätyvätkö käsitellyt teema-aihiot listoille.
Keskustelu oli erittäin vilkasta ja ainakin ministeriöissä opimme paljon ja saimme erittäin hyödyllistä palautetta jatkosuunnittelua varten. Mitä mieltä osallistujat olivat? Kannattaako tätä tehdä jatkossa? Kysyimme tätä tilaisuuksien lopuksi. Noin 95 % vastaajista piti tämänkaltaista tapaa toimivana.
Saimme paljon myönteisiä kommentteja:
Mahdollistaa usean ihmisen osallistumisen. Säästää työaikaa. Vuorovaikutus toimi hyvin. Hiljaisille ihmisille hyvä tapa vaikuttaa, Kannatan tällaista toimintatapaa ja toimintamuoto myös toimi - keskustelu aktivoi kirjoittamista ja päinvastoin, Anonyymiys kommenteissa hyvä, Oli hyvä, että tilaisuus järjestettiin ja oli etäosallistumismahdollisuus. Toivottavasti näitä myös järjestetään jatkossa!.
Kriittisinä palautteina todettiin, ettei työkalu mahdollistanut kommenttiketjujen muodostamista, ja ettei etänä voinut osallistua keskusteluun. Saimme myös kehittämisehdotuksia, joissa toivottiin alustavaa tietoa etukäteen enemmän. Jatkokeskusteluja tai kommentointimahdollisuutta, joissa saatuja tuloksia voisi jatkojalostaa, toivottiin myös.
Kehittämisehdotuksista on hyvä ottaa oppia. Aineistoa ei tällä kertaa ollut paljoa etukäteen jaossa. Lähdimme rohkeasti yhteiskehittämään suunnittelun alkuvaiheessa. Tämä vaatii heittäytymistä molemmilta osapuolilta. Minusta oli toisaalta ihan hyvä, että paikan päälle ei tultu ’liian valmistautuneina’, vaan uskallettiin aidosti heittäytyä yhteiseen keskusteluun. Yhteiskehittämisen tavoitteena kun pitäisi olla aito tahto kehittää yhdessä parempaa, jotta hankkeiden kautta saisimme ratkaisuja yhteisiin haasteisiimme. Jatkokehittäminen olisi varmasti antoisaa. Tällä kertaa linjasimme, että yhteiskehittämistä tehdään vain näissä tilaisuuksissa. Jatkossa voisi pohtia tulisiko antaa vielä mahdollisuus tuotosten jatkojalostukseen.
Yhteenvetona voi todeta, että tätä menetelmää kannattaa käyttää myös jatkossa. Uusia avoimia toimintatapoja selvästi kaivataan. Kuten yhdessä kommentissa todettiin: ’’’Parempi että tätäkin yritetään kuin että ei...’’
Tilaisuuden esitykset:
Tilaisuus videotallenteena:
Teksti: Laura Höijer, ympäristöministeriö
