Kohti biotaloutta: kapeikot ja ohjauskeinojen suuntaus

Tässä hankkeessa arvioidaan biotalouden toimintaympäristöä ja biotalouteen vaikuttavaa sääntelyä sekä sitä, miten niitä kehitetään toimivammiksi. Sääntelykapeikot ovat vain yksi biotaloudellisten tavoitteiden toteutumista hidastavista kapeikoista. Tavoitteiden saavuttamiseksi olisikin panostettava muun muassa asenne- ja osaamiskapeikkojen purkuun. Pitkän aikavälin tavoitteena sääntelyssä on oltava neutraliteettiperiaate, eli että mm. eri toimijoita kohdellaan tasapuolisesti. Sitä vastoin lyhyemmällä aikavälillä tähdätään siihen, että siirtyminen biotaloudelle suotuisaan toimintaympäristöön tapahtuisi luontevasti. Biotaloussääntelyä kehitettäessä on otettava huomioon biotaloudesta saatavien hyötyjen lisäksi sääntelystä aiheutuvat kustannukset.

Kuluttajien käyttäytymisen muutos on keskeinen tekijä biotalouden roolin kasvussa. Kuluttajat arvostavat ympäristöystävällistä tuotantoa, mutta vain osa on valmis näkemään vaivaa, poikkeamaan aiemmista toimintatavoistaan tai maksamaan korkeampia hintoja tehdäkseen arvojensa mukaisia valintoja. Käyttäytymiseen voidaan vaikuttaa mm. helpottamalla arkipäivän valintoja sekä hintoihin ja tuotteiden saatavuuteen vaikuttamalla. Lisäksi olisi vaikutettava ihmisten motivaatioon ja rutiinien muodostumiseen ja siihen, että biotaloustuotteita pidetään normaaleina, ei vain edelläkävijäjoukon erikoisuutena.

Nykyisellä metsä- ja energiateollisuuden tuotevalikoimalla biotaloudesta saatava taloudellinen hyöty jää puunkäytön lisäystä selvästi vähäisemmäksi. Jotta Suomelle ei jää uusien tuotteiden valmistamisessa vain raaka-aineen tuottajan rooli, on tutkimukseen ja tuotekehitykseen suunnattava riittävästi panoksia. Hankkeessa kerättiin aineistoa mm. kuluttajakyselyllä sekä yrityshaastatteluilla. Sääntelyanalyysin lisäksi käytettyjä menetelmiä olivat mm. panos-tuotosanalyysi, erilaiset tilastolliset menetelmät sekä teemahaastattelut.