Jätevesien fosfori hyötykäyttöön – teknologioita ja ohjauskeinoja

Fosfori on tärkeä ravinne, jonka louhittavat varannot ovat rajalliset. Jätevesien fosforivirrat ovat pienempiä kuin esimerkiksi lannassa, mutta ne ovat keskittyneisyytensä vuoksi kiinnostavia fosforin kierrätyksen näkökulmasta.

Jäteveden sisältämän fosforin kierrättämiseksi on olemassa erilaisia teknisiä ratkaisuja – fosfori kiertää olemassa olevilla lietteenkäsittelymenetelmillä lietteen mukana tai se voidaan ottaa talteen eri osista jätevesi- ja lieteprosessia. Fosforin talteenottomenetelmistä osa sopisi Suomen oloihin kohtuullisilla muutoksilla nykyiseen infrastruktuuriin ja prosesseihin. Osa menetelmistä taas vaatisi suuria muutoksia. Tällä hetkellä mikään menetelmä ei ole vielä täysin kilpailukykyinen kustannuksiltaan, ja meille niistä parhaiten soveltuvat ovat vielä varsin kehittymättömiä.

Jäteveden sisältämän fosforin kierrätykseen kannustavia ohjauskeinoja on eri Euroopan maissa käytössä varsin niukasti. Lainsäädännöllisten ohjauskeinojen nouseva ilmiö on jäteveden sisältämän fosforin talteenottovelvoite, joka on jo käytössä Sveitsissä ja Saksassa.Talteenotetun fosforin käyttö on kuitenkin vielä ratkaisematta. Fosforin kierrätyksen taloudellisia ohjauskeinoja on käytössä hyvin vähän. Informaatio-ohjauksesta hyvä esimerkki on Ruotsin jätevesilietteen sertifiointijärjestelmä. Alankomaiden fosforin arvoketjua koskeva vapaaehtoinen sopimus on kannustava esimerkki alan omasta toiminnasta kierrätetyn fosforin käytön edistämiseksi.

Jäteveden fosforin kierrätyksen edistämiseksi tarvitaan useiden erilaisten ohjauskeinojen yhdistelmää eri tavoitteita ja kehityskaaren eri vaiheita varten. Kansallinen vuoropuhelu luo yhteisymmärrystä suunnasta ja hyväksyntää harkittaville ohjauskeinoille sekä kasvattaa luottamusta eri toimijoiden välillä. Julkishallinnon on syytä neuvotella lannoitevalmistealan kanssa vapaaehtoinen sopimus kierrätysravinteiden käytön edistämiseksi. Uusien ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon tarvitaan julkista rahoitusta, joka kohdennetaan vaikuttavasti. Kierrätyslannoitteille tarvitaan kansallinen laatujärjestelmä takaamaan tuotteiden puhtaus ja turvallisuus. Muiden toimenpiteiden toteuduttua on syytä harkita kierrätysravinteiden sekoitevelvoitetta, joka takaisi lannoitteisiin vaiheittain kasvavan osuuden kierrätysravinteita.
Tietopohjan vahvistaminen ja toimenpiteiden kohdentaminen edellyttävät myös lisää tutkimusta.