Hyppää sisältöön

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Selvitys: Ekologinen kompensaatio tarvitsee tukevan sääntelypohjan

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 14.12.2018 9.13
Tiedote 609/2018

Itä-Suomen yliopiston johtama selvityshanke esittää, että ekologinen kompensaatio otetaan Suomessa vaiheittain käyttöön niiden luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvien haittojen osalta, joita ei voida estää tai lieventää. Ekologisen kompensaation käyttöönotto edellyttäisi lainsäädännöllisiä ratkaisuja. Selvityksen mukaan yksittäistä hanketta koskevan kompensaation sijasta tulisi velvoittaa kokonaisvaltaisempiin ratkaisuihin.

Luontoarvoille aiheutuvia haitallisia vaikutuksia tulee ensisijaisesti välttää, toissijaisesti minimoida ja kolmanneksi ennallistaa kohdealueella. Viimeisenä keinona voidaan ekologisilla kompensaatioilla korvata jäljelle jäänyt haitta eli tuottaa kohdealueen ulkopuolella hyvittävin toimenpitein haittoja vastaavat luontoarvot. Toimintamallissa ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti hankkeen toteuttaja vastaa kustannuksista.

Hanke selvitti, miten kansallisessa lainsäädännössä ja hallintokäytännöissä voidaan velvoittaa ekologiseen kompensaatioon. Ilman maankäyttöhankkeen toteuttajan suostumusta velvoittaminen ei juuri ole mahdollista nykylainsäädännön nojalla. Vastoin oletuksia, ekologiseen kompensaatioon on toistaiseksi velvoitettu äärimmäisen harvoin. Vaikka poikkeuksia luonnonsuojelulain turvaamasta elinympäristösuojelusta myönnetään vuosittain lisääntyvästi, viimeisen 10 vuoden aikana on ekologiseen kompensaatioon velvoitettu vain kolme kertaa.

Kohti luontoarvojen vaihdantaa myös Suomessa

Selvityksessä ehdotettu kompensaatioiden vaihdannan mahdollistava järjestelmä kannustaisi maanomistajia tuottamaan aktiivisin toimenpitein luontoarvoja, kuten parantamalla luontotyypin tai lajien elinympäristön tilaa. Maankäyttöhankkeiden toteuttajat ostaisivat näitä tuotettuja lisäarvoja korvatakseen hankkeen jäännöshaitan vähintään samanarvoisilla, siten että esimerkiksi heikennettävän lajin elinympäristön parantaminen toisaalla korvaa hankkeen toteutuspaikalla aiheutuvan haitan sellaisenaan. Kustannusvastuu myös ekologisista haitoista sisällytetään hankkeen kustannuksiin. Tällöin luonnon monimuotoisuus ei heikkenisi kokonaisuutena arvioiden.

Vaihdantajärjestelmän haastavuuden vuoksi sitä on mielekästä tavoitella useassa vaiheessa ja rakentaa määrätietoisesti. Selvitys esittää kompensaatiomaksujen käyttöönottoa luontevana välivaiheena ja varsinaisen vaihdannan pilotointina.

Velvoitteiden ja korvaavien toimien jäljitettävyys keskeistä

Selvitys nostaa keskeiseen rooliin tiedon avoimuuden. Huoli ”viherpesun” leimasta yhdistää viranomaisia, kansalaisjärjestöjä ja hankkeiden toteuttajia. Avoin tietojärjestelmä vahvistaa ekologisen kompensaatiojärjestelmän hyväksyttävyyttä ja toiminnanharjoittajien sosiaalista toimilupaa, kun asetettavat velvoitteet ja niiden täyttämiseksi toteutettavat korvaavat toimet ovat näkyvissä ja jäljitettävissä.

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi).

Raportti

Lisätietoja: yliopistotutkija Leila Suvantola, Itä-Suomen yliopisto, p. 050 358 1879, leila.suvantola(at)uef.fi ja selvityshankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, ympäristöneuvos Kristiina Niikkonen, ympäristöministeriö, p. 050 301 4721, kristiina.niikkonen(at)ym.fi