Selvitys: Vapaaehtoisten hiilimarkkinoiden kehityssuunnat ovat vaikutuksiltaan Suomelle pääosin positiivisia

Vapaaehtoiset hiilimarkkinat ovat merkittävässä murrostilassa. Tuoreessa selvityksessä on tunnistettu kuusi mahdollista vapaaehtoisen hiilimarkkinan kehityssuuntaa ja analysoitu kehityssuuntien vaikutuksia Suomelle.

Selvityksessä käsiteltiin vapaaehtoisten ilmastotoimien roolia ja hiilimarkkinoiden kansainvälistä viitekehystä. Selvityksen mukaan markkinan uusilla kehityssuunnilla on lähinnä positiivisia vaikutuksia Suomen kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamiseen ja globaalien nettopäästöjen vähentämiseen. Kotimaisen hiilimarkkinan kehitys on kuitenkin riippuvainen siitä, että yksiköiden ostajat ja myyjät voivat luottaa markkinoiden yhteisiin, aikaa kestäviin pelisääntöihin liittyen yksiköiden laadunvarmistukseen, yksiköiden käyttöön ja väittämien tekemiseen.

Hiilimarkkinoihin kohdistuva uusi EU-sääntely sekä vapaaehtoiset kansainväliset aloitteet kehittyvät nopeasti. Markkinoilla myytävien ilmastoyksiköiden kysynnän ja tarjonnan kehitys ja kohtaaminen riippuvat ilmastoyksiköihin perustuvien väittämien sekä yksiköiden laadun sääntelyn ja vapaaehtoisten aloitteiden kehityksestä sekä parhaiden käytäntöjen toimeenpanosta markkinoilla. Hiilimarkkinoiden toiminnan kannalta keskeistä olisi, että tiukentuva sääntely loisi edellytykset luotettaville väittämille ja korkealaatuisille sekä läpinäkyvästi tuotetuille ilmastoyksiköille. Ilmastoyksiköiden käyttöön liittyvät väittämät voidaan jakaa kahteen perustyyppiin: kumoutumisväittämiin ja ilmastotukiväittämiin.

Selvityksessä käsiteltiin lainsäädännön ja itsesääntelyn muutosten vaikutuksia vapaaehtoiseen hiilimarkkinaan

Ilmastoyksiköihin perustuvien markkinointiväittämien selkeyttä ja hyviä käytäntöjä on viime vuosina pyritty edistämään EU:n lainsäädännöllä sekä vapaaehtoisilla standardeilla ja ohjeistuksilla. EU-lainsäädännössä on muun muassa keväällä 2024 kokonaan kielletty tuotteita koskevat, ilmastoyksiköihin perustuvat kumoutumisväittämät (esim. ”hiilineutraali tuote”). Vihreiden väittämien direktiivin neuvotteluissa keskustellaan sekä kumoutumis- että ilmastotukiväittämistä ja direktiiviin on tulossa uusia vaatimuksia ilmastoyksiköihin pohjautuville väittämille. EU:n uusi hiilenpoistojen ja hiiliviljelyn sertifiointiviitekehys (CRCF) tarjoaa säännöt ja puitteet EU:ssa tuotettujen hiilenpoistojen sekä tiettyjen maankäyttösektorin päästövähennysten sertifioinnille ilmastoyksiköiksi. Lisäksi kestävyysraportointidirektiivi (CSRD) vaatii yrityksiltä läpinäkyvää raportointia ilmastoyksiköiden käytöstä ja ilmastotavoitteiden yhdenmukaisuudesta Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa.

”Ilmastoyksiköihin liittyviä ilmastoväittämiä aletaan säädellä EU-tasolla yhä enemmän. Yritysten tulee tuntea ilmastoväittämiin ja ilmastoyksiköihin liittyvät raportointivaatimukset jo nyt esimerkiksi EU:n kestävyysraportointidirektiivin vaatimusten myötä”, kertoo Anna Laine, hankkeen projektinjohtaja Gaia Consultingista.

Kansainvälisesti merkittäviä itsesääntelyn aloitteita ovat esimerkiksi Integrity Council for the Voluntary Carbon Market (ICVCM), joka on vuoden 2024 alusta lähtien arvioinut sertifiointiohjelmia ja hankekategorioita kehittämiään ilmastoyksiköiden laatukriteereitä (Core Carbon Principles) vastaan. Väittämäpuolella tärkeitä aloitteita ovat vuonna 2023 julkaistu VCMI-ohjeistus ja 2024 julkaistut SBTi:n sekä Gold Standardin ohjeet, jotka edistävät yritysten vapaaehtoisia ilmastotoimia organisaatioiden arvoketjun ulkopuolella. Näiden toimien ei tarvitse välttämättä perustua ilmastoyksiköihin.

Kuusi mahdollista hiilimarkkinoiden kehityssuuntaa tunnistettiin

Hankkeessa tunnistettiin kuusi mahdollista hiilimarkkinoiden kehityssuuntaa sääntely- ja markkinakehitykseen perustuen. Tunnistettuja kehityssuuntia ovat ilmastotukiväittämien yleistyminen, tuotteiden hiilineutraalisuusväittämien vähentyminen, hyvien käytäntöjen mukaisten organisaatiotason hiilineutraalisuusväittämien yleistyminen, ei-yksikköpohjaisten väittämien suosion yleistyminen, nettonollatavoitteiden yleistyminen sekä ilmastoyksiköiden ominaisuuksien eriytyminen pysyvyyden mukaan. Kehityssuunnat voivat olla osittain rinnakkaisia, eivätkä sulje toisiaan pois.

Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta keskeistä olisi lisätä yritysten arvoketjun sisällä tapahtuvia päästövähennyksiä sekä arvoketjun ulkopuolisia ilmastotekoja yksiköiden hankinnan tai ei-yksikköpohjaisten ilmastotekojen kautta. Suomen kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta paras kehityssuuntien yhdistelmä olisi suomalaisyritysten nettonollatavoitteiden ja kotimaisiin yksiköihin perustuvien ja Suomen tavoitteen hyväksi laskettavien ilmastotukiväittämien lisääntyminen. Globaalien nettopäästöjen vähentämisen kannalta paras yhdistelmä olisi toimijoiden hyvien käytäntöjen mukaisten hiilineutraalius- ja nettonollatavoitteiden ja kumoutumisväittämien lisääntyminen, jotka kuroisivat umpeen kunnianhimokuilua valtioiden tavoitteiden ja Pariisin sopimuksen mukaisen 1,5 asteen päästövähennyspolun välillä. Tätä kehityskulkua kuitenkin jarruttaa valtioiden tarve laskea kansalliset hillintätulokset ensisijaisesti kansallisiin tavoitteisiin.

Suomessa toteutetaan jo tällä hetkellä useita hillintätoimia, joilla pyritään tuottamaan ilmastoyksiköitä vapaaehtoisille hiilimarkkinoille. Käytössä olevat ratkaisut keskittyvät pääasiassa luontopohjaisiin ratkaisuihin, joilla pyritään lisäämään metsien ja maatalousmaiden kykyä sitoa hiilidioksidia ilmakehästä ja varastoida sitä. Luontopohjaisten toimenpiteiden ohella tekniset poistot tarjoavat Suomelle potentiaalisia ratkaisuita hiilenpoistojen tuotantoon. Toisaalta vapaaehtoinen markkina koetaan nykyisellään liian epävarmaksi tavaksi toimijoille toteuttaa teknisten poistojen hankkeiden edellyttämiä suuria investointeja. Valtio voi olla luomassa vakautta markkinaan, esimerkiksi tuomalla helposti lähestyttävää tietoa markkinakehityksestä toimijoille ja tukemalla ilmastotukiväittämän tunnettavuutta.

Julkaisun ovat tuottaneet Swecoon kuuluva Gaia Consulting, Pellervon taloustutkimus PTT, Perspectives Climate Group GmbH ja Laininen Law.

Lisätietoja: Projektinjohtaja Anna Laine, Gaia Consulting Oy, p. 050 513 1260, [email protected], asiantuntija Iris Mäntylä, Gaia Consulting Oy, p. 050 442 9633, [email protected] ja vanhempi metsäekonomisti Jani Laturi, Pellervon Taloustutkimus PTT, 040 547 4354, [email protected]

Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2023 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.