Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Joustava hoitoraha lisäsi syrjäytymisvaarassa olevien äitien työssäkäyntiä
Joustava hoitoraha kannusti matalasti koulutettuja äitejä ja yksinhuoltajia osa-aikatyöhön. Näiden ryhmien on katsottu olevan erityisessä vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta lasten kotihoidon seurauksena.
Tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen ja erikoistutkija Juha Tuomala Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta VATT:sta selvittivät joustavan hoitorahan käyttöä ja työllisyysvaikutuksia.
Tutkimustulosten perusteella uudistus lisäsi hoitorahan käyttöä selvästi pienten lasten äitien keskuudessa. Kun vuonna 2013 noin 5 prosenttia alle 3-vuotiaiden äideistä sai osittaista hoitorahaa, vuonna 2016 joustavaa hoitorahaa saavien osuus oli noussut 8 prosenttiin.
Uudistuksen myötä osa-aikatyöstä tuli pienituloisille houkutteleva vaihtoehto kotihoidontuen saamiselle. Vuonna 2013 peräti 74 prosenttia hoitorahaa saaneista alle 3-vuotiaiden lasten äideistä oli korkeakoulutettuja. Uudistuksen myötä osuus laski 68 prosenttiin.
Osa-aikatyöstä houkutteleva vaihtoehto kotihoidontuelle
Uudistuksen työllisyysvaikutukset olivat vähäisiä: alle 3-vuotiaiden äitien vuosittaiset työpäivät lisääntyivät uudistuksen seurauksena vain kahdella työpäivällä.
Työllisyysvaikutukset olivat myös vastakkaisia eri väestöryhmissä. Joustava hoitoraha lisäsi ensisijaisesti pienituloisten äitien työntekoa ja vähensi työntekoa hyvätuloisten joukossa. Koska hoitorahaa hyödyntävät eniten korkeakoulutetut ja hyvässä työmarkkina-asemassa olevat naiset, keskimääräiset työtulot ja tehdyt työtunnit laskivat uudistuksen myötä. Lyhyellä aikavälillä uudistus ei siis tuottanut lisää verotuloja, vaan lisäsi julkisen talouden kustannuksia.
”Keskimääräinen työllisyysvaikutus jäi pieneksi, mutta uudistus lisäsi työllisyyttä ryhmissä, joiden on katsottu olevan vaarassa syrjäytyä työmarkkinoilta lasten kotihoidon seurauksena”, sanoo tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen.
”Jos joustava hoitoraha onnistuu lisäämään näiden äitien työllisyyttä myös pidemmällä aikavälillä, voi se maksaa osan aiheuttamistaan kustannuksista takaisin.”
Suurimmat työpäivien lisäykset kohdistuivat esimerkiksi kotihoidon tukea edellisvuonna saaneisiin ja henkilöihin, joilla oli ollut pirstaleinen työura. Näyttää siis siltä, että uudistus siirsi jonkin verran äitejä kotihoidon tuelta osa-aikaiseen työhön. Myös vaikutukset yksinhuoltajien työllisyyteen olivat keskimääräistä suurempia ja positiivisia. Pääsääntöisesti työpäivät lisääntyivät niillä toimi- ja koulutusaloilla, joilla työskentelee paljon heikommin koulutettuja ja pienituloisia ja joilla ylipäätään on mahdollisuus työskennellä osa-aikaisesti.
Joustavan hoitorahan toivottiin kannustavan myös isiä osa-aikaiseen työntekoon. Ennen vuotta 2014 vain noin puoli prosenttia alle 3-vuotiaiden lasten isistä sai osittaista hoitorahaa. Loppuperiodilla saajia oli prosentti kaikista isistä.
Vuonna 2014 käyttöön otettu joustava hoitoraha on alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmille suunnattu etuus, joka korvasi aiemman, selvästi pienemmän osittaisen hoitorahan. Uudistuksen tavoitteena oli edistää työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja lisätä etenkin kotihoidon tuella pieniä lapsia hoitaneiden asteittaista siirtymistä työelämään osa-aikatyön kautta. Tutkimuksessa verrattiin pienten lasten äitien työllisyyskehitystä niihin vanhempiin, joihin uudistus ei ylettänyt. Verokkiryhmänä käytettiin 1. ja 2. -luokkalaisten lasten vanhempia sekä niitä vanhempia, joiden nuorin lapsi oli juuri täyttänyt kolme vuotta.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lisätietoja:
Tutkimusprofessori Tuomas Pekkarinen, VATT, p. 0295 519 465, tuomas.pekkarinen(at)vatt.fi
Erikoistutkija Juha Tuomala, VATT, p. 0295 519 452, juha.tuomala(at)vatt.fi
