Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta
Tutkimus: Rattijuopumuksesta tyypillisesti 50 päiväsakkoa ja kuusi kuukautta ajokieltoa

Rattijuopumuksesta määrätään suomalaisissa tuomioistuimissa rangaistukseksi tyypillisesti noin 50 päiväsakkoa. Jos päihteenä on alkoholi, sen määrä kuljettajan veressä tai hengitysilmassa on tärkein päiväsakkojen määrää selittävä tekijä. Tämä käy ilmi Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tekemästä tutkimuksesta, jossa käytiin läpi vuoden 2017 käräjä- ja hovioikeuksien ratkaisuja.

Ajokieltojen määrääminen siirtyy 1.6.2019 alkaen kokonaan poliisille, ja samalla rattijuopumukset siirtyvät käsiteltäväksi sakkomenettelyssä. Uudistuksesta seuraa, että poliisi ja syyttäjä ryhtyvät käyttämään tuomio- ja toimivaltaa, joka on aikaisemmin kuulunut yleisille tuomioistuimille. Tutkimuksen tarkoituksena oli toteuttaa rattijuopumusten ja ajokieltojen oikeuskäytäntöä koskeva tutkimus, jota voidaan hyödyntää uudistuksen täytäntöönpanossa eli poliisin ajokielto-ohjeiden ja sakkokäsikirjan päivittämisessä. 

Vankeusrangaistuksen todennäköisyys kasvaa, jos henkilöllä on aiempia rattijuopumuksia 

Alkoholi- ja huumerattijuopumuksissa, joiden yhteydessä ei ole tehty muita rikoksia, tuomitaan tavallisesti päiväsakkoja. Päiväsakkojen keskiarvo alkoholirattijuopumuksissa, joissa oli yksi syyksi luettu rikos, oli 49. Keskeisin päiväsakkojen vaihtelua selittävä tekijä oli veren tai hengitysilman alkoholipitoisuus, joka selitti yksin päiväsakkojen vaihtelusta 74 prosenttia. Vankeusrangaistuksen saaneiden osuus koko aineiston tuomioista oli 8 prosenttia. Kun syyksiluettujen rikosten määrä tuomiossa kasvaa ja kun henkilön saamien aikaisempien rattijuopumustuomioiden määrä kasvaa, nousee vankeusrangaistuksen määräämisen todennäköisyys.  

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös rattijuopumusten, törkeiden rattijuopumusten ja törkeiden liikenneturvallisuuden vaarantamisen yhteydessä määrättyjen ajokieltojen pituutta ja ehdollisia ajokieltoja. Jos ajokortti on ajokieltoon määrättävälle välttämätön ammatin tai muun erityisen painavan syyn vuoksi, ajokielto voidaan joskus määrätä ehdollisena vähintään yhden vuoden koetusajaksi. 

Rattijuopumuksissa ajokiellon mediaanipituus oli 184 päivää, törkeissä rattijuopumuksissa 286 päivää ja törkeissä liikenneturvallisuuden vaarantamisissa 153 päivää. Selvästi paras ajokieltojen pituuden vaihtelua selittävä tekijä oli tuomitun aikaisempien liikennerikosten määrä. Myös eräät olosuhdetekijät kuten ajoneuvon tarve työssä tai työmatkoilla lyhensivät ajokiellon pituutta. Myös ehdollisia ajokieltoja määrättiin tilanteissa, joissa henkilöllä oli esittää pätevä työhön tai toimeentuloon liittyvä syy. 

Lievimmät rangaistukset Itä- ja Pohjois-Suomessa 

Sekä rangaistusten että ajokieltojen määräämisessä näyttävät vaikuttavan pääosin niin sanotut legaaliset, laissa määritellyt seikat, joiden tuleekin vaikuttaa rangaistusten ja ajokieltojen tasoon. Näiden lisäksi havaittiin rangaistusten osalta yksi ulkolegaalinen tekijä: tuomioistuimen alueellinen sijainti. Lievimpiä rangaistuksia määrättiin yleensä Itä- ja Pohjois-Suomen tuomioistuimissa. 

Rattijuopumuksen rangaistuskäytäntö sekä rattijuopumuksen, törkeän rattijuopumuksen ja törkeän liikenneturvallisuuden vaarantamisen ajokieltokäytäntö -raportti on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2018 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. Sen ovat laatineet Juha Kääriäinen, Olli-Pekka Aaltonen ja Laura Kolehmainen Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista. 
 

Lisätietoja: tutkimusjohtaja Juha Kääriäinen, Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, puh. 050 448 9249, juha.kaariainen(at)helsinki.fi