Kansalaistoiminnan rooli yhteiskunnan resilienssin lisääjänä

Tervetuloa yhteiskehittämään tutkimusteemaa, jossa tarkoituksena on selvittää yhteisölähtöisen paikallisen kansalaistoiminnan roolia yhteiskunnan resilienssin lisääjänä ja valmistella selvityksen tulosten pohjalta ehdotuksia kansalaistoimintaa tukeviksi politiikkatoimiksi. Tilaisuus järjesetetään etätilaisuutena MS Teamsissa perjantaina 7. lokakuuta klo 10–11.30.

Kansalaisyhteiskuntaan, paikallisiin yhteisöihin ja niiden osaamiseen perustuva toiminta on merkittävä yhteiskuntamme resurssi ja olennainen muutosvoima kohti kestävämpää ja muutosjoustavaa eli resilienttiä yhteiskuntaa. Paikallista toimintaa tarvitaan sekä yhteiskunnan kriisinkestävyyteen että kestävyyskäänteeseen.

Tilaisuudessa keskustellaan aiheeseen liittyvästä tutkimustarpeesta sekä mahdollisuuksista ja keinoista toteuttaa aiheesta uutta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi.

Tilaisuuden ohjelma:

klo 10:00 Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta, Risto Alatarvas, valtioneuvoston kanslia

klo 10:10 Tutkimusteeman esittely, Laura Jänis, maa- ja metsätalousministeriö. Mukana tutkimusteeman valmisteluun osallistuneita myös muista ministeriöistä.

klo 10:25 Keskustelu tietotarpeesta, tutkimusasetelmasta, menetelmäosaamisesta, rajauksista ja painopisteistä

klo 11:20 Yhteenveto ja jatkotoimenpiteet

Ilmoittautuminen tilaisuuteen 6.10.2022 mennessä osoitteessa: https://link.webropolsurveys.com/EP/022480AFB659C171.  
Voit myös välittää kutsua vapaasti eteenpäin aiheesta kiinnostuneille. Kokouslinkki lähetetään tilaisuuteen ilmoittautuneille.

Taustaa

Alueilla, kunnissa ja kaupungeissa on erilaisia omaa aluettaan ja paikallisyhteisöään kehittäviä toimijoita, kuten yhdistyksiä ja asukkaiden sekä eri alojen ammattilaisten muodostamia verkostoja ja rekisteröimättömiä ryhmiä. Julkisen hallinnon toimintatavat suhteessa paikallisiin toimijoihin vaihtelevat eri alueilla ja paikkakunnilla, samoin kuin kansalaisyhteiskunnan toimintaa tukevat muut rakenteet sekä rahoitusinstrumentit. Eri(laiset) kansalaistoimijat eivät myöskään ole aina tietoisia toisistaan.

Paikallisten yhteisöjen tarpeista eri alueilla ja eri toiminnoissa on tarpeen saada kokonaiskuva, jonka avulla paikallisyhteisöjen toimintakykyä ja paikallisen kehittämisen rakenteita voidaan kehittää pitkäjänteisesti ja suunnata resursseja tasavertaisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Maaseutualueilla maaseuturahaston tuella toimivat Leader-ryhmät, jotka tarjoavat toimintaa, neuvontaa ja rahoitusta oman alueensa paikallisille toimijoille. Tätä Leader-toimintatavan mukaista yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen toimintamallia ei ole Suomessa käytössä kaupungeissa.

Kansalaisyhteiskunnan toiminta lisää merkittävästi yhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen resilienssiä. Suomalainen kansalaisyhteiskunta voi kansainvälisesti vertaillen hyvin. Kansalaisyhteiskunnan elinvoimaa pitää kuitenkin tietoisesti vaalia. Yhteiskunnassa on käynnissä useita samanaikaisia kehityskulkuja, jotka voivat heikentää demokratiaa sekä monimuotoista, aktiivista kansalaistoimintaa sekä pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan uudistumiskykyä ja resilienssiä: mm. väestön ikääntyminen, kaupungistuminen, järjestökentän ammattimaistuminen, digitalisaatio sekä muutokset ihmisten osallistumisen tavoissa.

Yhteiskunnan rakenteelliset muutokset sekä muuttuva ympäristö haastavat julkista hallintoa kehittämään toimintaansa: löytämään erilaisia tapoja tukea kansalaistoimintaa, toteuttaa hyvinvointivaltion periaatteita sekä vahvistaa demokratiaa. Uudenlaisten toimintatapojen ja yhteistyömallien oivaltaminen sekä vapaamuotoisen neljännen sektorin toiminnan parempi tunnistaminen ja ymmärtäminen on keskeistä tulevaisuuden hallinnon ja sen toimintatapojen kehittämisessä.

Alustavat tutkimuskysymykset on hahmoteltu neljän otsikon alle:

1. Hyödyt ja vaikuttavuus

• Minkälaisia yhteiskunnan ja paikallisten yhteisöjen resilienssiä vahvistavia vaikutuksia yhteisölähtöisellä paikallisella toiminnalla on? Ovatko vaikutukset erilaisia erilaisilla alueilla
• Vaikuttavimpien, hyödyllisimpien esimerkkien case-tarkastelua (esim. paikallisyhteisöjen rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sopeutumisessa ja luonnonmonimuotoisuuden edistämisessä, kyläyhteisöjen rooli turvallisuuden kehittämisessä, järjestöjen ja vapaaehtoistoiminnan rooli kulttuuri- ja liikuntatoiminnan järjestämisessä) Mikä julkisen vallan/tuen merkitys on ollut näissä, tai mitä sillä on saatu / voisi saada aikaan esim. skaalaamisen suhteen?

2. Mahdollisuudet erilaisilla alueilla

• Mitkä ovat yhteisölähtöisen paikallisen toiminnan mahdollisuudet ja edellytykset resilienssin näkökulmasta erilaisilla alueilla (esim: kausittain kasvavat kunnat (monipaikkaisuuden näkökulma), väestöltään vähenevät ja supistuvat kunnat, maahanmuutosta kasvavat kaupunkiseudut)?
• Mitä yhteisölähtöinen paikallinen kansalaistoiminta tarkoittaa monipaikkaisen yhteiskunnan näkökulmasta?
• Miten yhteisölähtöinen paikallinen (erityisesti Leader-toimintatapa) voi tukea aluekehitystä, kaupunkikehitystä, maaseudun kehittämistä ja saaristoalueiden kehittämistä (huom. ulko- ja sisäsaaristo)? Millainen väline yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on alue- ja paikkaperustaisessa kehittämistyössä?
• Millä tavalla aluekehittäminen, kaupunkipolitiikka, maaseutupolitiikka ja maaseudun kehittäminen sekä saaristopolitiikka voivat paremmin tukea yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä ja kansalaistoimintaa?

3. Rakenteet, esteet ja haasteet

• Minkälaiset rakenteelliset esteet tai hidasteet vaikuttavat yhteisölähtöiseen paikalliseen kansalaistoimintaan? Suosivatko rakenteet tietyn tyyppisiä (esim. liikuntajärjestöt /kulttuurijärjestöt/ kaupunkiaktivismi / kyläyhdistykset / Leader-ryhmät yms.) toimijoita? Onko rakenteissa ja toimintatavoissa eroa toimijatyyppien välillä? Näkyvätkö nämä erot toiminnan tuloksissa ja vaikuttavuudessa? (vrt. myös viimeinen kysymys)
• Mikä on yhteisölähtöisen paikallisen kansalaistoiminnan rooli rakenteellisissa uudistuksissa (esim. sote-uudistus, TE-palvelut 2024, tulevaisuuden kunta, valtionavustuskäytäntöjen uusi toimintamalli)?

4. Paikallisten yhteisöjen tarpeet ja haasteet

• Mitkä ovat paikallisten yhteisöjen faktuaaliset ja ajankohtaiset tarpeet ja haasteet niiden toiminnassa? Miten näihin tarpeisiin ja haasteisiin vastataan erilaisissa kunnissa / alueilla; millä tavoin tuki on järjestetty? Huomioitava myös monikulttuurisuusnäkökulma, eli miten tarpeet ja haasteet näyttäytyvät mm. eri kieliryhmien ja maahanmuuttajataustaisten yhdistysten toiminnassa? Kirjallisuuskatsaus mahd. ratkaisuista, kansallisesti ja kv-vertailun avulla: millaisilla hyviksi koetuilla rakenteellisilla ym. ratkaisuilla haasteisiin on vastattu?
• Mikä vaikuttavuus yhteisölähtöiseen paikalliseen kansalaistoimintaan on sillä, että yhdistyksiä ja asukkaiden omaehtoisia ryhmiä tuetaan niiden perusosaamisessa? Tällaista tukea tarjoavat mm. maaseutualueilla toimivat Leader-ryhmät. Toteutuuko tällaisen tuen saatavuus yhdenvertaisesti erilaisilla alueilla / kunnissa?
• Mikä on isojen valtakunnallisten liittojen rooli paikallisille yhteisöille ja paikalliselle kansalaistoiminnalle tulevaisuudessa? Kun kansalaistoiminta ammattimaistuu, niin onko vaarana, että julkisista avustuksista entistä isompi osa ohjautuu tällaisille valtakunnallisille toimijoille, ja jos näin, niin onko se pelkästään uhka vai voiko se olla myös mahdollisuus?