Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen - muutokset ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksissa

Hankkeen perustiedot

Kesto: 4/2016–10/2018

Kalansyönti on osa ravitsemuksellista hyvinvointia: kala on erinomainen proteiininlähde ja se sisältää D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja. Suomalaisista kuluttajista 94 prosenttia syö kalaa ja arvostaa erityisesti kotimaista kalaa. Kotimaisen kalan tuotanto ei kuitenkaan nykymuodossaan yksin riitä kattamaan kysyntää. Parantamalla kotimaisen kalan kilpailukykyä voimme luoda menestymisedellytyksiä sekä paikallisille että kansallisille elinkeinoille, sillä kalan arvo moninkertaistuu alkutuotannosta vähittäiskauppaan ja tarjoiluun.

Vaikka Itämeren ekologinen tila aiheuttaa paljon huolta, meillä on edelleen useita kalalajeja, joita voitaisiin käyttää selvästi nykyistä enemmän sekä elintarvikkeena että rehuna. Tutkimustulosten avulla voitaisiin osoittaa, että Itämeressä on paljon kalaa, jonka haitta-ainepitoisuudet eivät aiheuta huolta terveysriskien suhteen ja jonka käyttö on kansantaloudellisesti kannattavaa. Mikäli Itämeren kalamassoja voitaisiin hyödyntää nykyistä laajemmin rehuteollisuuden raaka-aineena, parantaisi se merkittävästi kotimaisen kalan ja kalastuksen sekä kalankasvatuksen kilpailukykyä sekä kansallisilla että kansainvälisillä markkinoilla. Tällainen uudenlainen toiminta paitsi parantaa Suomen proteiiniomavaraisuutta myös tukee Suomen biotalousstrategian tavoitteita.

Kalojen dioksiini- ja PCB-pitoisuuksien ja muiden ympäristömyrkkyjen riskinhallinnan pohjaksi tarvitaan jatkossakin luotettavaa tutkimusta. Liian suuret dioksiini- ja PCB-pitoisuudet tekevät Itämeren silakasta ja lohikaloista kansainvälisille elintarvike- ja rehumarkkinoille kelpaamatonta. Elintarvikelainsäädännössä Suomelle on kuitenkin asetettu pysyvä poikkeus sallia omilla markkinoillaan kalalajeja, joissa EU-lainsäädännön mukaiset dioksiinien suurimmat sallitut pitoisuudet ylittyvät. Suomen on kuitenkin osoitettava EU:lle uusin ja säännöllisin tutkimuksin poikkeusluvan jatkuminen. Tämän lisäksi Suomen on meriympäristön tilan jatkuvaa arvioimista varten laadittava ja pantava täytäntöön seurantaohjelmia sisältyen Merenhoidon toimenpideohjelmaan.

Tutkimuksen tavoitteet:

Tutkimushankkeen tavoitteena oli saada lisää tietoa dioksiini- ja PCB-yhdisteiden sekä polybromattujen difenyylieettereiden (PBDE), perfluorattujen alkyyliyhdisteiden (PFAS) ja raskasmetallien pitoisuuksista niissä kotimaisissa Itämeren kalalajeissa, jotka ovat kaupallisesti merkittäviä ja joita suomalaiset pääsääntöisesti käyttävät ravinnokseen ja joiden käytön kasvattamiseen elintarvikkeena ja potentiaalisena raaka-aineena rehuteollisuudelle kohdistuu odotuksia tulevaisuudessa. Myös ammattikalastuksen ja kalansyönnin kannalta tärkeimpien järvialueiden kalojen haitta-ainepitoisuuksia tutkittiin.

Tutkimuksessa selvitettiin alueittain Itämerellä sekä järvialueilla:

• miten eri-ikäiset/kokoiset silakat (jaoteltuna kuuteen kokoluokkaan) sekä lohet ja muut poikkeusluvassa mainitut kalalajit ovat keränneet dioksiini- ja PCB-yhdisteitä;
• kuinka paljon näiden yhdisteiden pitoisuudet ovat muuttuneet 2000-luvun kuluessa;
• onko mahdollisesti muuttuneilla pitoisuuksilla merkitystä kalojen hyötykäytön kannalta kotimaisessa kulutuksessa, rehuteollisuudessa sekä kotimaan ja ulkomaan markkinoinnissa;
• miten muiden kalalajien dioksiini- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ovat muuttuneet;
• miten bromatut palonestoaineet, perfluoratut alkyyliyhdisteet ja raskasmetallit ovat kertyneet eri kalalajeihin ja onko niissä havaittavissa muutoksia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin sekä tuloksia koskevaan tiedotteeseen (5.10.2018).

Ota yhteyttä:

ylitarkastaja Marika Jestoi, Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, p. 040 487 7798, marika.jestoi(at)evira.fi, dosentti Hannu Kiviranta, THL, p. 029 524 6361, hannu.kiviranta(at)thl.fi