Saamelaisten oikeudellinen asema Suomessa on herättänyt keskustelua niin valtiotasolla kuin saamelaistenkin joukossa jo usean hallituskauden ajan. Vuoden 2015 alussa useiden saamelaisten keskuudessa eli vielä toivo siitä, että eduskunta olisi hyväksynyt HE 167/2014 vp mukaisen saamelaiskäräjälain uudistuksen ja ILO-sopimus nro 169 olisi ratifioitu Suomessa. Näin ei kuitenkaan käynyt. HE 264/2014 vp taustalla oli pitkällinen selvitystyön ja neuvotteluiden sarja mutta ILO-sopimusta nro 169, joka nähdään yhtenä merkittävimmistä alkuperäiskansojen oikeudellista asemaa edistävistä sopimuksista, ei ratifioitu.
Vuoden 2015 lopulla päätettiin valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelmaan kuuluvasta hankkeesta, jossa toteutettaisiin kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus siitä, millaisia ratkaisuja muissa valtioissa on tehty alkuperäiskansoihin liittyvissä asioissa. Hankkeen tutkimusryhmäksi valikoitui Arktisen keskuksen vanhemman tutkijan OTT Leena Heinämäen johtama tutkimusryhmä, joka koostuu kansainvälisestä joukosta alkuperäiskansaoikeuksien, oikeustieteiden sekä yhteiskuntatieteiden asiantuntijoita. Hankkeen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, millaisia ratkaisumalleja muut valtiot ovat löytäneet esimerkiksi ILO-sopimuksen ratifioimista koskevien haasteiden voittamiseksi. Kerätyn tiedon pohjalta on tavoitteena löytää ehdotuksia toimivista ratkaisumalleista, joita voitaisiin soveltaa myös Suomen olosuhteissa ja vastata näin oikeusministeriön taholta esitettyyn tiedon tarpeeseen.
Saamelaisalueen moninaiset sidosryhmät
Sidosryhmäyhteistyön merkitys korostuu hankkeessa saamelaisten kotiseutualueen olosuhteiden ja tilanteen ymmärtämiseksi. Pyrkimyksenä on kuulla eri sidosryhmien näkemyksiä resurssien sallimissa puitteissa. Tärkeimpiä sidosryhmiä ovat Saamelaiskäräjät, kunnat, Kolttien kyläkokous ja saamelaisyhdistykset. Tutkimustematiikka koskettaa useita eri sidosryhmiä ja sen vaikutukset ihmisten jokapäiväiseen elämään ovat ilmeiset. Jo muutama kuukausi työtä Saamelaisten oikeuksien toteutuminen: kansainvälinen oikeusvertaileva tutkimus–hankkeessa on takana. Erilaisten materiaalien läpikäymisen lisäksi siihen on mahtunut 2435 km pikitietä, noin 15 tuntia eri sidosryhmien kuulemistilaisuuksia, useiden niin uusien kuin jo entuudestaan tuttujen henkilöiden tapaamisia sekä lukuisia avartavia keskusteluja ympäri Suomen saamelaisten kotiseutualuetta. Matkalla karttunut tieto on todella arvokasta hankkeen tutkimuksen ja kokonaiskuvan paremman hahmottamisen kannalta.
Sidosryhmiltä kuultua
Ensimmäinen sidosryhmäkuuleminen järjestettiin huhtikuussa saamelaisjärjestöille Inarissa. Paikalle tuli edustajia viidestä eri saamelaisjärjestöstä ja keskustelua käytiin vilkkaasti koko kuulemiseen varatun kolmen tunnin ajan. Seuraavat kuulemistilaisuudet järjestettiin 24.5.2016 Sodankylässä, jolloin keskustelua käytiin eri näkemyksistä Sodankylän ja Utsjoen kunnan edustajien kanssa. Samana iltana auton keula käännettiin kohti Inaria ja Ivaloa, joissa seuraavana päivänä olivat vuorossa kunnan ja Saamelaiskäräjien hallituksen kuulemistilaisuudet. Jäljelle jäivät vielä Enontekiön kunnan ja Kolttien kyläkokouksen ja Kolttakulttuurisäätiön kuulemiset, jotka pidettiin kesäkuun puolessa välissä Enontekiön Hetassa ja Sevettijärvellä.
Näiden viiden päivän aikana esille nousseiden eri näkemysten kirjo on laaja ja kysymyksen moninaisuus ja monimutkaisuus näyttäytyvät nyt aiempaa selkeämmin. Vierailut eri kunnissa toivat hyvin konkreettisesti esille kunkin saamelaisalueen kunnan omaleimaiset piirteet sekä erityiset vahvuudet ja haasteet, joita kullakin kunnalla on saamelaisten oikeuksien edistämisessä ja ylläpitämisessä. Toisaalta myös kaikille kuulemillemme tahoille yhteisiä haasteita nousi esille. Näitä olivat usein juurikin maa- ja vesialueiden käyttö- ja omistusoikeuksiin liittyvät kysymykset. Kysymys saamelaismääritelmästä tuli esille kuulemisissa ympäri saamelaisaluetta ja se herättää vahvoja tunteita alueen toimijoiden keskuudessa moneen eri suuntaan.
Tämänhetkisen tilanteen ja haasteiden kartoittamisen lisäksi kuulemistilaisuuksissa nousi esille myös ehdotuksia, miten asioita voitaisiin lähteä edistämään alueellista päätöksentekoa koskien käytännön tasolla. Neuvottelukulttuurin parantaminen nähdään yhtenä tärkeänä elementtinä asioiden käsittelyn edistämisessä. Kasvotusten tapahtuvissa neuvotteluissa ihmisten välinen vuorovaikutus ei jäisi pelkästään asiakirjamuotoisten kannanottojen tasolle. Neuvottelun eri osapuolille tarjoutuisi aito tilaisuus kysyä, vastata ja ennen kaikkea yrittää ymmärtää toisten neuvotteluosapuolten näkemyksien taustoja ja päämääriä. Tällainen neuvottelukulttuuri toisi osapuolet lähemmäksi toisiaan, mikä voisi parhaimmillaan edesauttaa yhteisten poliittisten linjausten löytämistä.
Toisena tärkeänä seikkana nousi esille Saamelaiskäräjien ja saamelaisalueen kuntien sekä muiden paikallisten tahojen välisen yhteistyön kehittäminen. Saamelaiskäräjät on saamelaisten itsehallintoelin, joka edustaa saamelaisia kansallisella tasolla koko Suomessa ja se on merkittävä toimija erityisesti Suomen saamelaisalueella. Myös saamelaisalueen kuntien asema on alueellisessa päätöksenteossa kiistaton, ja kuulemisissa tuotiinkin esille juuri alueellisten toimijoiden välisen yhteistyön kehittämisen mahdolliset positiiviset vaikutukset.
Valtiotason ratkaisujen tueksi myös alueellisia toimia
Kansainvälisten kokemusten ja muiden valtioiden alkuperäiskansapolitiikkaa ja –oikeuksien toteutumista koskevien ratkaisumallien kartoittaminen ja niiden pohjalta muodostettavat ehdotukset tukevat Suomen valtion alkuperäiskansaoikeuksien toteutumista edistävää politiikkaa. Samalla on kuitenkin syytä muistaa myös alueellisten toimintatapojen ja -mekanismien kehittämisen tärkeys, sillä niiden merkitys tosiasiallisten edellytysten luomisessa yhteisymmärryksen löytämiseksi ja saamelaiskulttuurin säilyttämiseksi on suuri. Hankkeemme vastuullista johtajaa lainaten ”kysymys ei ole pelkästään oikeuksista ryhmä- ja yksilötasolla vaan pikemminkin siitä, miten luoda oikeudelliset ja tosiasialliset edellytykset, jotta saamelaiskulttuuri olisi elävä ja kansansa näköinen vielä satojen vuosien päästä”.
Teksti: Laura Olsén
