Syyskuussa järjestetyssä NordArc2016 -symposiumissa keskusteltiin pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä ja mahdollisuuksista päiväpolttavien Arktisten kysymysten ratkaisemisessa. Symposiumissa käydyistä keskusteluista ovat kirjoittaneet omissa blogeissaan Juhani Damski ja Lassi Heininen. Tässä blogissani keskityn etenkin yhteistyön ja koordinaation merkitykseen etsittäessä ratkaisuja Arktisen ympäristön muutosten käännekohtiin, mustan hiilen aiheuttamiin ongelmiin ja kestävään kaivannaisteollisuuteen.
Arktinen ympäristö muuttuu
Arktinen alue muuttuu nopeammin kuin mikään muu alue maapallolla, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttamien jään ja ikiroudan sulamisen todellisia vaikutuksia ei tiedetä. Tarkat mallit ja ennustukset tarvitsevat kattavampia mittauksia laajemmilta maantieteellisiltä alueilta sekä kattaen koko skaalan maanpinnalta satelliittimittauksiin, siten selkeästi yksi tärkeimmistä keskusteluaiheista oli tutkimuksen ja mittaustoiminnan integrointi ja lisääminen. Havaintojen koordinointi, yhteistyö ja -toiminta nousivat keskusteluissa esille ja ovat oleellisia asioita arktisella alueella missä etäisyydet ovat pitkiä ja vaikeapääsyisiä, mittaustoiminta kallista jolloin yhden operaattorin sijaan voimavarojen, sekä taloudellisten että muun kapasiteetin yhdistämisellä pystytään paljon parempaan lopputulokseen.
Musta hiili yhä ratkaisematon ongelma
Mustan hiilen eli noen ja muiden ilmansaasteiden merkitys arktisen alueen ilmastonmuutoksessa ei ehkä ole Suomessa kansalaisten keskuudessa niin tunnettua ja keskustelut kotitalouksien puun polton aiheuttamista nokipäästöistä kuitataan yleensä ylireagoinnilla. Fakta on kuitenkin se, että noki on yksi pahimmista ongelmista arktisella alueella ja mustana laskeutumana absorboi tehokkaasti auringonsäteilyä, lämmittää ja lisää lumen ja jään sulamista. Ongelmaa ei ole ratkaistu, ja mikäli ongelmaan ei saada ratkaisua lähiaikoina, voivat seuraukset olla todella tuhoisia. Ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan yhteistyötä ja keskustelua tutkijoiden, poliitikkojen ja elinkeinoelämän välillä. Yksi pahimmista saastuttajista on öljynjalostusteollisuus etenkin Venäjällä missä teknisiä ratkaisuja öljynporauksessa vapautuvien kaasujen polttamisen sijaan ei ole hyödynnetty. AMAP, Arctic Monitoring Assessment Programme on Arktisen neuvoston alainen työryhmä joka havainnoi ja raportoi mm. koko arktista aluetta koskettavista saasteista. Työ on tärkeää myös poliittiselle päätöksenteolle, sillä pohjoismaat ovat aktiivisia toimijia AMAP:ssa ja työn jatkuminen esimerkiksi pohjoismaisen rahoituksen turvin tulee taata tulevaisuudessakin.
Ihmisten sietokyky ja keinot sopeutua muuttuvaan elinympäristöön
Ilmaston muuttuessa ihmisten sietokyky on jo joutunut koetukselle, mutta suurimmat muutokset tulevat koskemaan tulevia sukupolvia ja tämän päivän lapsia. Miten valmistaa tulevat sukupolvet kohtaamaan tulevaisuuden haasteet heidän jokapäiväisessä elämässään? Miten rakentaa heille tietotaito ja ymmärrys, joilla pärjää muuttuneessa maailmassa, jossa ilmastonmuutoksen lisäksi haasteen tuovat lisääntynyt maankäytön paine muun muassa luonnonvarojen käyttöön kaivannaisteollisuudessa. Kaikki muutokset eivät tietenkään ole pahasta ja moni näkeekin ilmaston lämpenemisen taloudellisena mahdollisuutena kaivannaisteollisuuden lisäämiselle helpomman pääsyn sekä pohjoisen jäämerenreitin avautumisen myötä. Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta ja esimerkiksi uusia investointeja ja kaivoksia luotaessa täytyy ottaa huomioon pitkäjänteinen suunnittelu miettien myös sitä, mitä tapahtuu jos kaivos menee konkurssiin tai kun louhinta päättyy? Miten ympäröivä yhteisö pysyy toimivana jos avolouhos vie poronlaidunalueet tai saastuttaa kalavedet?
Mitä voimme sitten tehdä?
Keskusteluissa nousi yhteistyön, koordinaation ja yhteistoiminnan lisäksi esille median ja koulutuksen merkitys. Ensisijaisen tärkeää on etenkin nuoren ja tulevien sukupolvien kouluttaminen kansalaisiksi, jotka osaavat kohdata tulevaisuuden haasteet. Yhdistämällä voimavarat voidaan tuottaa opinto-ohjelmia myös syrjäseuduille ja toimia yhdessä verkostona, kuten toimii Arktinen yliopisto, jonka yliopistotasoiset opinto-ohjelmat kouluttavat arktisen alueen asiantuntijoita ja tulevaisuuden päätöksentekijöitä. Toinen käyttämätön keino on media. Tutkijat voisivat käyttää mediaa paljon laajemmin tutkimustietojensa julkaisukanavana, popularisoimalla tiedettä tosiasioissa pysymällä. Samalla viestiä menee myös poliittisille päätöksentekijöille ja elinkeinoelämälle. Kansalaisten ymmärryksen ja tiedon lisääminen olisi ensisijaisesti tärkeää, sillä heidän ostopäätöksensä ja muu toiminta kuluttajina ja kansalaisina vaikuttaa lopulta elinkeinoelämään. Yhdessä voimme vaikuttaa parempaan tulevaisuuteen.
Teksti: Kirsi Latola, Oulun yliopiston Thule-instituutti
