Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan keskeisenä ajatuksena on ollut slogan Tieto käyttöön. Tämä voidaan tulkita tutkimuksen tarpeellisuutta alleviivaavana ja tutkimustulosten esitystapaa ohjaavana periaatteena. Vähintään yhtä olennainen näkökulma on tunnistaa, että kaikki tutkimuksen kannalta olennainen tieto ei synnykään tutkimusryhmän tuottamana vaan olennaista on saada tietoa käyttöön myös tutkimusryhmän ulkopuolisilta arjen tai tutkittavan kohteen asiantuntijoilta. Näiden ajatusten ohjaamana HALKO-tutkimushankkeeseen on suunniteltu kaksi dialogista työpajaa.
Ensimmäinen kahdesta työpajasta järjestettiin Tampereen Areenalla 24.9.2024. Hankkeen väliraportissa esitettyjen tutkimustulosten mukaan hyvinvointialueiden ja kuntien välisessä suhteessa on jännitteitä. Halusimme päästä tarkastelemaan jännitteistä suhdetta yhdessä tutkimuksen kohderyhmien, eli hyvinvointialueiden ja kuntien edustajien, viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden sekä muiden asiasta kiinnostuneiden kanssa. Näiden ryhmien lisäksi osallistujia saatiin muun muassa Tampereen ja Vaasan yliopistojen tutkijoista. Työpajassa tavoitteenamme oli synnyttää keskustelua ja uusia näkökulmien ympärille ja rikastaa jo tehtyjä havaintoja.
Tilaisuus alkoi tutkimusryhmän tuottamilla syötteillä väliraportin teemoista. Esillä olivat perinpohjainen mylläys julkisessa hallinnossa, jossa jännitteiltä ei ole voinut välttyä, liikkeessä olevat itsehallintotulkinnat joidenka tuloksena on nähtävissä kaksi paikallisen itsehallinnon mallia, hyvinvointialueiden ja kuntien välinen nahkean toimiva yhteistyösuhde ja haastava laji nimeltä keskinäisriippuvuus.
Osallistujat pääsivät pöytäryhmissä keskustelemaan siitä mitkä jännitteet näyttäytyvät keskeisimpinä yhteistyösuhteissa, millä tavoin paikallisten kysymysten kuten esimerkiksi elinvoiman näkymistä voitaisiin edistää hyvinvointialueilla ja missä asioissa yhteistyö hyvinvointialueiden ja kuntien välillä tällä hetkellä toimii. Keskustelujen satoa kerättiin verkkoalustalle, ja tämän pohjalta pääsimme käymään yhteen vetäviä keskusteluja kaikkien osallistujien kesken.
Mitä ryhmissä keskusteltiin?
Oheisessa Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Kaisu Sahamiehen kirjoittamassa muistiinpanokatkelmassa kuvataan entuudestaan toisilleen tuntemattomien eri taustoja edustavien, ja kolmen eri hyvinvointialueen alueella asuvien keskustelijoiden vuoropuhelua, jossa yhteinen nimittäjä löytyy.
Kunnan viranhaltija: - Perhekeskuspalveluissa sujuu hyvin. Yhteinen nimittäjä löytyy helpommin.
Väitöskirjatutkija: - Voisko sillä pitkäjänteisellä LAPE-työllä olla vaikutusta tähän?
Kunnan viranhaltija: - Joo on syntynyt se me-henki siihen
Väitöskirjatutkija: - LAPE pyörii edelleen, vaikka sitä ei tavallaan enää edes ole. Minimoitu institutionaaliset haitat
Aluevaltuutettu: - Läheiset asiakassuhteet
Kunnan viranhaltija: - Tässä on just se, että on löydetty se yhteinen tekijä. Ja siinä on niin iso rooli kunnan sivistys ja vapaa-ajanpalveluissa on niin isossa roolissa, niin on ollut helpompi perhekeskustyössä tunnistaa
Pienessä keskustelunväläyksessä tiivistyy työpajatyöskentelyn tärkein anti tutkijoille. Samaa ilmiötä tarkastelevilla keskustelijoilla on oma tietonsa ja tulkintansa siitä, mihin esimerkiksi onnistunut yhteistyö liittyy ja mitkä näkökulmat ovat olennaisia. Katkelman aloittaa käytännön toimijan havainto työarjestaan eli siitä, missä asioissa yhteistyö sujuu. Tähän väitöskirjatutkija, jonka väitöstutkimus kiinnittyy hyvinvointitutkimukseen, tuottaa vastakysymyksen tai johdatuksen mistä onnistumisessa voisi olla kyse. Käytännön toimija tuottaa oman täsmennyksensä, josta väitöskirjatutkija onnistuu jatkamaan. Vastaavasti aluevaltuutettu tuottaa uuden näkökulman ja tunnistamansa ulottuvuuden, jolloin keskustelu johtaa kohti ajatusta yhteisestä nimittäjästä, johon yhteistyön onnistuminen vaikuttaa kiinnittyvän.
Tiedon hyödyntäminen ja dialogi ovat keskeisiä elementtejä onnistuneessa tutkimustyössä. Tieto ei synny pelkästään tutkimusryhmämme sisällä, vaan myös käytännön toimijoiden ja asiantuntijoiden kokemuksista ja havainnoista. Dialogi eri toimijoiden välillä auttaa meitä tutkijoita tuomaan esiin erilaisia näkökulmia ja syventämään ymmärrystä tutkittavista ilmiöistä. Tiedonkäyttö on tehokkainta, kun se perustuu avoimeen keskusteluun ja yhteisen ymmärryksen rakentamiseen, kuten perhekeskuspalveluiden esimerkissä, jossa pitkäjänteinen yhteistyö on luonut vahvan me-hengen. Tämä korostaa, kuinka tärkeää on etsiä ja arvostaa eri osapuolten panosta tiedon tuottamisessa ja hyödyntämisessä.
Jos ensimmäisen työpajan mainokset eivät tavoittaneet lukijaa, aikatauluissa oli päällekkäisyyttä tai jos tapahtumasta kiirinyt maine aiheuttaa kateutta, niin tilanne ei ole lohduton. Toteutamme HALKO-hankkeen toisen dialogisen työpajan keväällä 2025. Silloin nostamme keskusteltavaksi hankkeen yhden keskeisimmän kysymyksen, minkälainen julkisen hallinnon kokonaisuus hyvinvointialueuudistuksen myötä syntyy. Tapahtuman tarkemmasta aikataulusta ja ilmoittautumisesta tulemme viestimään monissa eri kanavissa.
Teksti: Henna Paananen, Anni Jäntti ja Arto Haveri, Tampereen yliopiston Johtamisen ja talouden tiedekunta
