Blogi: Tieto käyttöön!

Energia-alan muuttuessa myös huoltovarmuuden turvaamisen toimenpiteet voivat muuttua

Pääskyjä voimalinjalla, kuva: Eksergia.fi (CC-BY 4.0)Fossiilisten polttoaineiden käytön vähentyminen ja Suomen energiantuotannon siirtyminen yhä voimakkaammin hyödyntämään uusiutuvia energialähteitä luo haasteita huoltovarmuuden kehittämiselle.

Polttoaineverotuksella vaikutetaan polttoaineiden käyttömääriin normaaliajan lämmöntuotannossa ja eri lämmöntuotantoratkaisuiden kilpailukykyyn. Samalla vaikutetaan myös huoltovarmuustilanteissa käytössä oleviin tuotantokapasiteetteihin ja eri energialähteiden saatavuuteen sekä niiden käytettävyyteen.

Laadimme parhaillaan valtioneuvostolle selvitystä lämmityspolttoaineiden energiaveroista ja niiden kytköksistä huoltovarmuuteen. Lämmityspolttoaineiden verotuksesta säädetään Suomessa nestemäisten polttoaineiden verotuksesta annetussa laissa (1472/1994) ja sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta annetussa laissa (1260/1996). Lämmityspolttoaineiden verotusta muutettiin vuoden 2011 energiaverouudistuksen yhteydessä siten, että polttoaineiden yksikköperusteinen valmistevero muutettiin polttoaineen energiasisältöön eli lämpöarvoon perustuvaksi energiasisältöveroksi sekä poltosta syntyvään hiilidioksidin ominaispäästöön perustuvaksi hiilidioksidiveroksi. Sähkön ja lämmön yhdistetyn tuotannon edellytyksiä erilliseen lämmöntuotantoon verrattuna edistetään energiaverotuksessa siten, että lämmöntuotantoon käytetty polttoaine on vapautettu energiasisältöverosta ja verotettava polttoainemäärä lasketaan kertomalla kulutukseen luovutettu lämpö kertoimella 0,9. Turpeen vero ei tällä hetkellä määräydy yleisen energiaveromallin mukaisesti energiasisällön ja ominaishiilidioksidipäästöjen mukaan, kuten kivihiilelle ja maakaasulle, vaan turpeelle on asetettu oma energiavero. Kiinteä biomassan käyttö on verotonta. Koska yhdistetyn tuotannon, turpeen ja kiinteän biomassapolttoaineen verokanta poikkeaa verrokkien verokannasta, voidaan katsoa että ne saavat verotukea.

Osana työtä olemme arvioineet yhdyskuntien ja teollisuuden lämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden ja energiantuotantokapasiteetin kehitystä erilaisilla verokäytännöillä. Alustavan arviomme mukaan turpeen verotuen poisto johtaisi energiaturpeen käytön nopeaan vähentymiseen, ja käytön lopettamiseen seuraavalla vuosikymmenellä. Nykyinen turpeen käyttö energiantuotannossa korvattaisiin todennäköisesti lähinnä metsähakkeen polttoa lisäämällä.  Kotimaasta metsähaketta on toistaiseksi saatavilla lisää, mutta ensi vuosikymmenellä turpeen energiakäytön lopettaminen todennäköisesti lisäisi kiinteän biomassapolttoaineen tuontia ulkomailta.

Yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon verotuen poisto puolestaan heikentäisi maakaasua käyttävien yhteistuotantolaitosten (ns. kombivoimalaitosten) kilpailukykyä lämmöntuotannossa ja arviomme mukaan valtaosa vielä käytössä olevista kombivoimalaitoksista jäisi veromuutoksen myötä pois käytöstä ja niiden lämmöntuotantoa korvattaisiin lämpökattiloilla. Sähköntuotannossa talviaikaan merkittävässä roolissa oleva yhteistuotantokapasiteetti on joka tapauksessa vähenemässä ensi vuosikymmenellä, kun ikääntyviä voimalaitoksia korvataan pelkkää lämpöä tuottavilla laitoksilla, ja kombivoimalaitosten sulkeminen ennen niiden teknisen käyttöiän päättymistä vähentäisi käytössä olevaa yhteistuotantokapasiteettia vielä lisää.

Kaukolämmöntuotannossa käytettävien polttoaineiden verotuksen muutokset heijastuvat kaukolämmön hintaan. Verotukien poistot johtaisivatkin todennäköisesti kaukolämmön hinnan korotuksiin ja kaukolämmön kilpailukyvyn heikkenemiseen vaihtoehtoisiin lämmitystapoihin verrattuna, jolloin erityisesti erilaisiin kiinteistökohtaisiin lämpöpumppuratkaisuihin siirtyminen olisi monelle kiinteistölle nykyistä houkuttelevampaa. Kiinteistökohtaisiin lämpöpumppuihin siirtyminen, varsinkin jos sähkö tuotetaan päästöttömästi, voi olla kokonaispäästöjen kannalta kannatettavaa, mutta lämpöpumppujen aiheuttama sähkön huippukulutuksen kasvu voi aiheuttaa haasteita sähköjärjestelmälle. Toisaalta veronkorotus voisi myös edistää muuhun kuin polttamiseen perustuvien lämmöntuotantoratkaisuiden käyttöönottoa kaukolämmöntuotannossa. Kaukolämpöä tuottavien lämpöpumppujen laajemman yleistymisen haasteena on kuitenkin soveltuvien lämmönlähteiden puute tai epäedullinen sijainti. Uudet suuren kokoluokan ei-polttamiseen perustuvat lämmönlähteet ja tuotantoteknologiat ovat lupaavia (esimerkiksi geolämmön ja datakeskusten hukkalämpöjen hyödyntäminen sekä erilaiset hybridiratkaisut, joissa hyödynnetään joustavasti sähköä, lämpöpumppuja ja bioenergiaa), mutta niiden valtakunnallinen teknistaloudellinen potentiaali on toistaiseksi epäselvä.

Huoltovarmuus tulee ylläpitää myös hiilineutraalissa yhteiskunnassa

Valtioneuvoston päätöksen mukaan Suomen energiahuoltovarmuuden tulee perustua ”monipuolisiin energialähteisiin ja polttoaineisiin, sähkön ja lämmön tuotantojen kannalta luotettavaan ja hajautettuun energian tuotantoon sekä toimintavarmoihin siirto- ja jakelujärjestelmiin”. Selvityksessä tutkituilla verotuksen muutoksilla olisi sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia edellä listattuihin tavoitteisiin.

Turvesuo, kuva flickr.com (CC BY-NC-ND 2.0)

Sekä turpeen energiakäytön mahdollinen loppuminen että ulkomaisen kiinteän biomassapolttoaineen tuonnin kasvu ovat haasteita energiatuotannon toimitusvarmuuden ja huoltovarmuuden kannalta. Turpeen käytön loppumisen myötä menetettäisiin turve myös huoltovarmuuspolttoaineena, sillä jos energiaturpeen normaaliaikainen käyttö loppuu, loppuu myös sen markkinaehtoinen tuotanto, eikä ole mitä varastoida huoltovarmuustilanteita varten. Turpeen tuotantoon ja kuljetukseen käytettävä kalusto ja henkilöstön osaaminen voivat kadota nopeasti. Turpeesta jalostettavat korkeamman jalostusasteen tuotteet voivat osaltaan mahdollistaa elinvoimaisen turpeen tuotantoketjun, mutta toistaiseksi näiden tuotteiden tuotantomäärät ovat vielä pieniä tai ne ovat vasta kehitysasteella. Turpeen toimitus- ja huoltovarmuudelle jättämää aukkoa voidaan suurissa monipolttoainekattiloissa tyypillisesti paikata kivihiilellä, mutta pienemmissä kattiloissa kivihiilen käyttö ei yleensä ole teknisesti mahdollista.

Bioenergian käytön lisääntyminen lisää haasteita energian toimitusvarmuuden ylläpidolle erityisesti, jos turvetta ei ole enää saatavilla varapolttoaineeksi ja kiinteän biomassapolttoaineen tuontimäärä kasvaa merkittävästi. Toistaiseksi ulkomailta tuotavalle kiinteälle biomassapolttoaineelle ei ole asetettu varmuusvarastointivelvoitetta, jolloin häiriöt tuonnissa voisivat johtaa häiriöihin energiantuotannossa. Kiinteää biomassapolttoainetta ei voi varastoida pitkiä ajanjaksoja, joten toimitusketjujen täytyy olla kunnossa polttoaineen saannin varmistamiseksi. Hyvä toimitusvarmuus edistää myös huoltovarmuuden ylläpitoa.

Polttoaineiden varastoinnista järjestelmätason varautumiseen

Energia-ala on muutoksessa ja huoltovarmuuden turvaamisen toimenpiteet muuttuvat samalla. Hiilineutraalisuuteen ohjaaminen merkitsee muutoksia toimitus- ja huoltovarmuustilanteissa käytössä olevaan polttoainevalikoimaan ja tuotantokapasiteettiin. Polttoaineiden varastoinnin lisäksi tuleekin pohtia, miten huoltovarmuus tulevaisuudessa varmistetaan kustannustehokkaasti järjestelmätasolla sähkö- ja lämpösektoreita hyödyntäen. Lämmityksen sähköistyminen, tavalla tai toisella, monipuolistaa lämmöntuotannossa käytettäviä energialähteitä, mutta lisää haasteita sähkön toimitusvarmuuden ylläpidolle, kun sähkönkulutuksen huippukuormat kasvavat samalla, kun säädettävän sähköntuotantokapasiteetin määrä vähenee ja tuontisähkön osuus huippukuormatilanteiden sähkön hankinnasta kasvaa.

Tämän tutkimustyön puitteissa verrataan erilaisia ratkaisuja huoltovarmuuden ylläpitämiseksi. Näitä ratkaisuja voisivat olla ainakin sähkön tehoreservit, tuulivoima ja sitä tukeva säätövoima, velvoitevarastoinnin laajentaminen ulkomailta tuotaviin kiinteisiin biomassapolttoaineisiin sekä energian varastointi ja kysyntäjousto. Näiden ratkaisujen potentiaalia ja kustannustehokkuutta selvitämme hankkeessa, jonka raportti julkaistaan syyskuussa.

Teksti: Blogin kirjoittajat Ville Hankalin, Jarno Kaskela, Johanna Wahlström ja Juhani Riikonen työskentelevät ÅF Pöyryn energiakonsultoinnin osastolla. ÅF Pöyry on kansainvälinen suunnittelu- ja konsultointiyhtiö, jonka asiantuntijat kehittävät kestäviä uuden sukupolven ratkaisuja infra-, teollisuus- ja energiasektoreille.

Kommentit
Ei kommentteja vielä Ole ensimmäinen.
Selaa blogin artikkeleita