Ympäristöministeriön Pankkisali oli elokuun 24. iltapäivällä viimeistä paikkaa myöten täynnä. Ympäristötiedon foorumin organisoimassa seminaarissa esiteltiin ja keskusteltiin kolmen VN TEAS -hankkeen muodostamasta kiertotaloutta ja materiaalitehokkuutta edistävästä kokonaisuudesta (KIMAT). Hankkeiden niputtamisella on tavoiteltu synergiaetuja niin ohjauksen ja hankkeiden välisen tiedonvälityksen kuin tulosten viestinnän ja hyödyntämisenkin kannalta.
Rajapintoja ja synergiaetuja etsimässä
Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan piirissä käynnistyy runsaasti hankkeita, esimerkiksi tänä vuonna on käynnistynyt jo yli 60 selvitys- ja tutkimushanketta. Haasteena on hankeviidakko. Usein hankkeet ovat rajauksiltaan melko kapeita ja rajapinnat muiden kanssa jäävät huomioimatta. Miten kannustetaan yhteistyöhön niin ohjauksessa kuin toteuttamisessa ja välitetään tietoa hankkeiden välillä? Yhtenä ratkaisuna päätettiin kokeilla kokonaisuuksien muodostamista. KIMAT -kokonaisuus kuului tämän kokeilun piiriin. Hankkeilla oli omat valvojat Ympäristöministeriöstä (YM) ja Työ- ja elinkeinoministeriöstä (TEM). Kokonaisuuden yhteistä ohjausryhmää puheenjohti YM.
Mitä yhteistä näillä kolmella hankkeella on? Kaksi hankkeista keskittyy ratkaisujen etsimiseen varsin rajattuihin kiertotalouden edistämisen ongelmiin: materiaalitehokkuuden edistämiseen ja fosforin talteenottoon ja kierrätyksen ohjauskeinoineen. Kolmas hanke puolestaan kattaa laajan kirjon kiertotalouden arvoketjuja, mutta keskittyy ohjauskeinoista taloudellisen ohjauksen mahdollisuuksiin ja vaikutuksiin. Hankkeiden rajapintoja löytyy etenkin materiaalitehokkuuden ja dematerialisaation edistämisestä sekä toisaalta taloudellisten ohjauskeinojen mahdollisuuksista fosforin kierrätyksessä. Kaikkiin hankkeisiin liittyvää pohdintaa seminaarissa käytiin muun muassa siitä, miten aihepiirin eri käsitteet kuten kiertotalous, materiaalitehokkuus, dematerialisaatio ja resurssiviisaus suhteutuvat toisiinsa.
Materiaalitehokkuutta ja dematerialisaatiota edistämässä
Materiaalitehokkuusohjelman toteutusta arvioineen hankkeen tulosten mukaan ohjelmaan kuuluneita hankkeita on viety eteenpäin onnistuneesti. Vaikuttavuutta heikensi kuitenkin se, että vain noin puolet hankkeista on kytkeytynyt vahvasti materiaalitehokkuuteen. Muissa ohjelman alla toteutetuissa hankkeissa vaikutukset materiaalitehokkuuteen ovat olleet välillisiä, esim. resurssiviisauden ja kiertotalouden edistämisen kautta. Hankkeen johtopäätöksissä ja suosituksissa nousi keskeiseksi aiheeksi dematerialisaatio eli materiaalien mahdollisimman vähäinen ja tehokas käyttö. Kiertotalouden taloudelliset ohjauskeinot -hankkeessa puolestaan selvitetään, miten toimintaa voitaisiin ohjata dematerialisaation suuntaan.
Seminaariesitykset: Materiaalitehokkuusohjelma, tausta, tavoitteet, sisältö ja toteutus sekä tulevaisuuden näkymät, Mika Honkanen, TEM; Arviointimenetelmät ja keskeiset tulokset, Riina Känkänen, Ramboll ja Materiaalitehokkuus globaalisti ja tulevaisuuden jatkotoimet, Hannu Ilvesniemi, LUKE
Fosforin talteenoton ja kierrätyksen ohjauskeinoja selvitetty
Jäteveden sisältämän fosforin talteenottoon ja kierrätykseen keskittyneessä hankkeessa on selvitetty kattavasti eri maissa käytössä olevia ohjauskeinoja. Vaikka fosforia on jätevesissä vähän suhteessa esimerkiksi lannassa olevaan määrään, on sen talteenotto kiinnostavaa. Yhtäältä siksi, että jätevedenpuhdistamot ovat suuria yksiköitä ja toisaalta siksi, että prosessissa fosfori on paikoin korkeissa pitoisuuksissa. Muun muassa Saksassa ja Sveitsissä on käytössä fosforin talteenottovelvoite ja Ruotsissa jätevesilietteen sertifiointijärjestelmä. Taloudellisia ohjauskeinoja ei sen sijaan ole juurikaan käytössä maailmalla. Hankkeen johtopäätöksenä onkin, että esimerkiksi mineraalilannoitteiden neitseelliseen fosforiin kohdistuva vero on poliittisesti liian vaikea pala toteutettavaksi. Sen sijaan tarvitaan eri ohjauskeinojen yhdistelmää. Tämä voisi sisältää mm. lannoitevalmistealan vapaaehtoisen sopimuksen kierrätysravinteiden käytön edistämiseksi; kansallisen laatujärjestelmän takaamaan tuotteiden puhtaus ja turvallisuus; sekä mahdollisesti myöhemmin myös fosforin talteenottovelvoitteen ja kierrätysravinteiden sekoitevelvoitteen yhdistelmän.
Seminaariesitykset: Teknologiavaihtoehdot, Tanja Pihl ja Anna Mikola, Aalto-yliopisto sekä Ohjauskeinojen soveltuvuus ja vaikuttavuus Suomessa, Kati Berninger, Tyrsky-konsultointi Oy; Tulosten hyödynnettävyys, Ari Kangas, YM
Keppejä ja porkkanoita kiertotalouden arvoketjujen edistämiseen
Kolmantena esittäytyneessä Kiertotalouden taloudelliset ohjauskeinot -hankkeessa tunnistetaan ja arvioidaan mahdollisia taloudellisia ohjauskeinoja, joilla voitaisiin vaikuttaa arvoketjun eri vaiheisiin: tuotesuunnittelusta tuotantoon ja kulutukseen, palveluun perustuvien uusien liiketoimintamallien tarjontaan sekä kierrätykseen ja kierrätettyjen materiaalien markkinoiden vauhdittamiseen. Hanke kestää kesäkuuhun 2018 saakka ja jakautuu neljään työpakettiin: keskeisten arvoketjujen tunnistamiseen; mahdollisten taloudellisten ohjauskeinojen kartoittamiseen ja valintaan; keinojen vaikutusten arviointiin ja mallintamiseen; sekä synteesiin ja politiikkasuosituksiin.
Mahdollisten taloudellisten ohjauskeinojen kirjo on laaja: keppejä ja porkkanoita eli veroja, maksuja, tukia sekä päästökauppaa ja palautus-panttijärjestelmiä. Valitettavasti ei ole kaiken kattavaa kiertotalousveroa tai -tukea, jolla voitaisiin edistää yleisellä tasolla kiertotaloutta. Sen sijaan pitää ensin tarkasti tunnistaa, mitä toimintoja ja mihin suuntaan halutaan ohjata ja sitten räätälöidä niihin sopivat keinot. Usein kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseen riittäisi uusien ohjauskeinojen käyttöönoton sijaan olemassa olevien ohjauskeinojen uudelleen suuntaaminen. Esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriön tuoreen selvityksen mukaan vain reilu 10 prosenttia maksetusta neljän miljardin tukipotista uudistaa yrityssektoria. Erityisesti verotukia tulisi suunnata lineaarisen talouden ja status quo’n säilyttämisestä kiertotalouden vauhdittamiseen. Kokonaisvaltaisena ohjauskeinona kiertotalouden edistämisessä toimisi myös verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta kohti luonnonvarojen käytön ja haitallisten ympäristövaikutusten verotusta. Tähän liittyvät käsitteet ekologinen verouudistus ja sitä laajempi vihreä budjettiuudistus.
Seminaariesitykset: Kiertotaloustoimet erilaisissa arvoketjuissa, Ilkka Hippinen, Motiva; Katsaus kiertotalouden taloudelliseen ohjaukseen, Sarianne Tikkanen, SYKE; Kiertotalouden taloudellinen potentiaali, Juha Honkatukia, VTT; Tulosten hyödynnettävyys, Merja Saarnilehto, YM
Byrokratia minimiin ja sisällöt kunniaan
Kolmen hankkeen KIMAT -kokonaisuuden hyvistä ja huonoista puolista on vilkkaasti keskusteltu hankkeiden yhteisessä ohjausryhmässä. Osa mukana olleista on kokenut, että kokonaisuus on ollut oikein hyvä asia, ja lisännyt ohjaavien tahojen ja toteuttajien välistä yhteistyötä. Erityisesti osa toteuttajista koki, että oli oppinut muilta todella paljon, ja että yhteistyö jatkuu vaikka osa hankkeista päättyy. Toisaalta byrokratia on kasvanut, kun ohjausryhmän lisäksi on ollut myös hankeryhmiä. Hankkeiden yhteistä aikaa kaivattiin etenkin substanssista keskusteluun. Jatkossa ratkaisu voisi olla, että hankkeilla olisi erilliset ohjausryhmät, mutta hankkeiden välistä sisältökeskustelua edistettäisiin tämänkaltaisten seminaarien ja muiden tilaisuuksien avulla. Lisäksi todettiin että vuoropuhelua tarvitaan lisää erityisesti yritysten suuntaan, seminaarissakin yritysten edustajia oli harmillisen vähän.
Teksti: Sarianne Tikkanen, Suomen ympäristökeskus ja Laura Höijer, ympäristöministeriö
