Blogi: Tieto käyttöön!

Lappi on puhdas – tehdäänkö dopingtesti?

Jaakko Mannio Julkaisupäivä 25.5.2016 10.53 Blogit

Suomalaisille on itsestään selvää että Lappi edustaa puhtainta luontoa Suomessa, kenties Euroopassa. Näin voitiin todistaakin parikymmentä vuotta sitten, Itä-Lapin metsävaurioprojektin ja ”Rovaniemi-prosessin” alkuvaiheissa, kun Suomen aloitteesta sorvattiin arktisten valtioiden ympäristönsuojelun strategiaa. Huoli globaaleista, kaukokulkeutuvista ympäristömyrkyistä oli silloin suuri – pohjoiset alkuperäiskansat altistuivat kemikaaleille, joita ei koskaan ollut heidän alueellaan edes käytetty.

Vanhoja ja uusia syntejä

Näitä aineita kutsuttiin ” likaiseksi tusinaksi” (mm. PCB, DDT) ja niiden rajoittaminen otti ison askeleen vuosituhannen alussa, kun solmittiin ns. Tukholman POP-sopimus pysyvistä orgaanisista yhdisteistä (Persistent Organic Pollutant). Rajoitusten vaikutukset alkavat selvästi jo näkyä ympäristössä ja eliöiden altistumisessa, hyvä niin! Kemikalisoitumisen nykyinen haaste on, että kiellettyjä ja rajoitettuja aineita korvataan kiihtyvällä tahdilla uusilla, samoja hyviä ja pahoja ominaisuuksia omaavilla aineilla. Lisäksi nykyään suuri sortimentti vaarallisista aineista ei karkaakaan tuotantoprosesseista (pistekuormitus - hallittavissa), vaan omasta kulutuksestamme kuten kuluttajakemikaaleista sekä pintakäsittely- ja palonestoaineista. Valitettavasti nämä ovat sekä kaukokulkeutuvia että kotioloista löytyviä.

Aineen pysyvyys ruokkii kulkeutuvuutta ja kertyvyyttä eliöihin ja tuo ongelman takaisin meidän tai naapurin lautaselle. Naapuriksi pitää nykyään mieltää myös jääkarhu ja aineen lähteeksi Kaukoidän kulutustavara johon ei ylety edes REACH (EUn kemikaalilainsäädäntö). Asennoitumisongelmaa saattaa puolestaan ruokkia se, että ympäristölle (tai ihmiselle) vaarallisten aineiden cocktailkuorma ei näytä miltään sinileväpuuron tai vaikkapa tulvan rinnalla. Tämä on kovin lyhytnäköistä, sillä kemikaaleilla saattaa olla paljon kauaskantoisempia vaikutuksia eliöiden lisääntymiselle. Ongelmat ovat epäilemättä pahemmat Keski-Euroopassa, mutta emme mekään ole Impi vaan mahdollisesti vaarassa.

Todista puhtautesi – silloin voit mainostaakin

Olisi hienoa todistaa että Suomen ja erityisesti Lapin ympäristö on niin puhdas kuin valtaosa meistä uskoo, mutta vallitsevien eurooppalaisten käytäntöjen mukaisesti se pitäisi todentaa mittauksin tai vähintään mallintamalla. Sekä Suomen Arktinen strategia että kemikaalihallinnan strategiat edellyttävät meiltä omia mittauksia ja siten lisääntyvää asiantuntemusta jolla on vaihtoarvoa. Kuitenkaan kymmenistä haitalliseksi arvioiduista uusista aineista meillä ei ole mitään omia mittauksia. Toki hyödymme myös Ruotsin laajamittaisista tiedoista, koska yhteiskuntamme ja luonnonolomme ovat samankaltaisia. Kuitenkin kun direktiivien mukaisia ympäristön tila-arvioita Euroopassa laaditaan, "no data" kartalla kertoo välinpitämättömyydestä tai pahimmillaan tietämättömyydestä, kun sen sijaan hyvää tilaa osoittava sininen piste "below effect level" on vakuuttava todiste puhtaudesta. Tämä on oikeasti kohtuullisen halpaa mainosta – mutta sitä ei voi lainata naapurilta ilmaiseksi!

Mutta onhan tätä kilpeä kirkastettu jokin aika sitten laajemminkin. Tarkastellaan taannoisen maabrändityöryhmän kehittämistavoitteita:

  • Suomalaisten tuotteiden ja palveluiden viennin edistäminen
  • Kansainvälisten investointien edistäminen Suomessa
  • Suomeen kohdistuvan matkailun edistäminen
  • Suomen valtion kansainvälisen aseman edistäminen
  • Suomen houkuttelevuuden edistäminen kansainvälisten ammattilaisten keskuudessa
  • Suomalaisten kansallisen itsetunnon kohottaminen

Mikään näistä ei ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että meillä tulisi olla näyttöä ympäristömme ja elintarvikkeidemme puhtaudesta. Brändiraportissa on otettu kiitettävän paljon ympäristöön liittyviä näkökulmia huomioon. Raportti antaa selvästi positiivisen kuvan Suomen ympäristön tilasta, osin kritiikittömästi ja mahdollisesti johtuen tiedon puutteesta. Ympäristöterveyden parissa työskentelevien tulisi nyt osallistua valistustyöhön esimerkiksi tehtävänannon mukaisesti: julkisen sektorin avoimuudesta aktiivista ja tietovarannot jakoon. Risto Alatarvaan blogissa (24.2.) on osuvasti korostettu näyttöön perustuvaa päätöksentekoa. Tähän pyritään myös parhaillaan käynnissä olevassa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan hankkeessa ”Kaukokulkeutuvat ympäristömyrkyt Suomen pohjoisilla alueilla (LAPCON)".

Olisi selkeä edistysaskel, että keskustelu niin ympäristölle vaarallisten aineiden kuin ihmisen altistumisen merkityksestäkin kehittyisi järkevän ja monisuuntaisen riskikommunikaation suuntaan, ja vieläpä perustuisi mitattuun tietoon.  Sovitaan siis, että tietoyhteiskunnassa "suomalainen ei usko ennen kuin näkee – mustaa valkoisella".          

Lisälukemista:

Teksti: Jaakko Mannio 
Kuva: Riitta Supperi/Keksi/Finland Promotion Board

Lisää kommentteja

Syötä kommenttisi tähän.