Parin vuoden ajan on osa valtion tutkimusrahoituksesta kanavoitu lyhytkestoisiin, selvitysluontoisiin hankkeisiin, joiden tuloksien odotetaan auttavan poliittista päätöksentekoa konkreettisissa tilanteissa. Tätä valtioneuvoston tutkimus-, ennakointi-, arviointi- ja selvitystoimintaa (ns. TEAS-toimintaa) koordinoi valtioneuvoston kanslia ja mukana ovat kaikki ministeriöt. Laajemmille, monivuotisille ja luonteeltaan strategisille tutkimushankkeille on oma rahoitusväylänsä, jota hallinnoi Suomen Akatemian yhteydessä toimiva erityinen Strategisen tutkimuksen neuvosto (STN).
Ensimmäiset TEAS- selvitykset ovat jo valmistuneet. Talvella 2016 nähtiin myös ensimmäinen julkinen kiista TEAS-hankkeista, kun maahanmuuttoa koskenut selvitys nostatti keskustelua mediassa. Eräiden tutkijoiden esittämässä julkisessa kritiikissä viitattiin erityisesti Tutkimuseettisen neuvottelukunnan (TENK) hyvän tieteellisen käytännön (HTK) periaatteiden loukkaamiseen.
Uskottavuutta avoimuudella ja laadulla
Tutkimustulosten uskottavuus nousee esiin erityisesti silloin, kun asiasta on valmiiksi voimakkaita poliittisia näkemyseroja. Maahanmuuton lisäksi tyypillisiä herkkiä aiheita ovat ympäristökysymykset tai vuonna 2016 ajankohtainen alkoholilainsäädäntö. Kaikista näistä ei teetetä TEAS-selvityksiä, kun muutakin tietopohjaa voi olla jatkuvasti tarjolla. TEAS-selvitysten aiheet ovat tietysti aina yhteydessä ajankohtaisiin poliittisiin kysymyksiin, mutta suurin osa niistä on tähän mennessä herättänyt vain vähän huomiota julkisuudessa.
Selvitysten tuottaman päätöksenteon tietopohjan uskottavuus on monen tekijän summa. Ensimmäisenä on selvitystehtävän muotoilu, jossa tarvitaan valtioneuvoston kanslian ja ministeriöiden tilaajaosaamista. Onko selvitettävä kysymys muotoiltu niin, että se ylipäätään on tutkimusperusteisesti tarkasteltavissa? Sisältääkö kysymys jo itsessään toivotun vastauksen vai mahdollistaako toimeksianto eri lähestymistapojen ja vaihtoehtojen avoimen tarkastelemisen? Uskottavuus saattaisi parantua, jos selvitystoimeksiantojen aiheista ja tavoitteista voitaisiin käydä avointa keskustelua esimerkiksi ennen rahanhakukuulutuksen julkistamista. Tiedon käyttötarkoituksen ja tavoitteiden tarkempi kuvaaminen auttaisi hanketta vastaamaan selvitettävään kysymykseen tarkemmin ja auttaisi myös sisällön laadun arvioinnissa hankkeen aikana ja jälkeen.
Laatu tarkoittaa kritisoitavuutta
Toinen uskottavuustekijä on sitten selvitystoiminnan laatu. TEAS-selvitysten tavoitteena on toimia kevyemmin ja nopeammin kuin perinteinen tutkimustoiminta ja huolehtia siitä, että tieto tulee päätöksenteon valmisteluun käyttökelpoisessa muodossa. TEAS-selvityksissä on tekijöinä erilaisia asiantuntevia tahoja: tutkimuslaitoksia, yliopistoja, konsulttiyrityksiä ja ajatuspajoja. Voidaan edellyttää, että nämä tahot ovat tietoisia tutkimusluontoisen toiminnan yleisistä periaatteista (esimerkiksi hyvästä tieteellisestä käytännöstä, HTK) ja noudattavat niitä.
Mitä laatu voi tarkoittaa TEAS-selvityksien kaltaisissa tuotteissa? Peruslähtökohta on sama kuin kaikissa tietotuotteissa, nimittäin kritisoitavuus. Laadukas selvitys kertoo, miten selvitystehtävää on tulkittu ja täsmennetty, mitä on tehty ja mistä lähtökohdista, millaisin oletuksin ja tavoittein, mitä aineistoja ja menetelmiä käyttäen ja millaista päättelytapaa noudattaen. Näin selvityksen käyttäjällä on mahdollisuus tulosten ja johtopäätösten perusteltuun arvioon ja kritiikkiin.
Avoimuus ja julkisuus avainasemassa
Kolmas uskottavuuden testaamispiste on tulosten julkisuus ja niiden tulkinnasta käytävä keskustelu. Tutkimusmaailmassa tulosten tuottajalla on oikeus ja myös velvollisuus julkistaa tuloksensa avoimesti. Miten voitaisiin toimia niin, että mahdollisuus avoimeen julkiseen keskusteluun tuloksista säilyy eikä synny epäilystä tulkintojen rajoittamisesta? Avoin julkinen keskustelu tarkoittaa myös selvitysten tekijöiden mahdollisuutta – ja velvollisuutta - osallistua keskusteluun ja vastata kritiikkiin. VN-TEAS-järjestelmään voisi liittää keskustelualueen, jonne tällainen keskustelu ohjattaisiin, jonka sisältöä moderoitaisiin tieteen periaatteiden mukaisesti ja jonka tunnistamat virheet korjattaisiin tulosraportteihin.
Ehkä voi heittää keskusteluun vielä neljännenkin testaamispisteen, joka sekin korostaa avoimuutta. Selvitysten pätevyyden arvioinnissa olisi avuksi, jos niissä käytetyt aineistot olisivat julkisesti saatavissa. Tämän tyyppinen avoimen datan jakamisen (data sharing) vaatimus on tutkimusmaailmassa voimistumassa, ja sitä voitaisiin soveltaa myös selvitystoiminnassa. Silloin selvitystoiminta olisi tukemassa Suomen avoimen datan pyrkimyksiä.
Erityyppisiä selvityksiä eri tilanteissa ja eri maissa
Vaikka TEAS-selvityksissä pyritään perinteistä tutkimustoimintaa keveämpiin ja nopeampiin menettelyihin, on niiden uskottavuuden kannalta vaikea ajatella, että keveämmissä selvityksissä kelpaisi myös kevyempi laatu. Mutta selvästikään ei ole välttämätöntä, että kaikki TEAS-selvitykset olisivat alkuperäistiedoista tai –aineistoista käsin eteneviä tutkimusluontoisia raportteja, vaan jotkin niistä voisivat olla katsauksia olemassa olevaan tietopohjaan tai erityyppisiä meta-analyysejä. Näiltäkin vaaditaan tietysti riittävää laatua.
Kysymys päätöksentekoa tukevan tietopohjan laadusta ei ole vain Suomen ongelma. Päätöksenteon valmistelumenettelyt ovat esimerkiksi Pohjoismaissa kehittyneet hieman eri suuntiin: Ruotsissa ja Norjassakin on kehitetty Suomen aikaisempaa komitealaitostoimintaa muistuttavia käytäntöjä (viralliset selvitykset, officiella utredningar: Ruotsin SOU, Norjan NOU), Tanskassa käytetään paljon hallituksen asettamia työryhmiä. Mutta kaikissa näissäkin on aina mukana tutkimusluontoista tietopohjaa ja ajoittain myös kiistelyä tietopohjan laadusta.
Suomen TEAS-järjestelmä on itsessään jo merkittävä yritys päätöksenteon tietopohjan laadun parantamiseksi. Sen jälkeen on eri kysymys, miten vastuulliset päätöksenteon valmistelijat ja päättäjät tietopohjaa käyttävät. Edellä mainitut Pohjoismaiden järjestelmät etenevät pidemmälle päätöksenteon valmistelun suuntaan kuin mihin Suomen TEAS-selvityksillä pyritään. Tämä samalla tarkoittaa, että tieteellinen laadunvarmistus muissa Pohjoismaissa kattaa suuremman osan päätösvalmistelusta kuin Suomessa, vaikka tätäkään ei pidä liioitella. Muissakin maissa on huolta siitä, että päätöksenteko ei perustu tutkittuun tietoon, vaan sen merkitys on ollut vähenemässä. Kokemus kertoo, että kyllä mehukas luulo kuivakkaan tiedon helposti voittaa.
Selvitysten laadunvalvontaa sisäisin keinoin
On lähdettävä siitä, että TEAS-toiminnan laatukriteerit ovat periaatteessa samat kuin muunkin tutkimusluontoisen toiminnan. Selvityshankkeiden aikataulutus ja luonne eivät kuitenkaan mahdollista esimerkiksi vertaisarvioidun julkaisemisen tai ulkoisten arviointiryhmien käyttämistä laadunvarmistukseen. Edellä ideoidut ratkaisut avoimuuden ja kritisoitavuuden lisäämisestä voivat korvata tätä ulkoista puolta osittain. Mutta on myös katsottava, mitä voitaisiin tehdä sisäisen laadunvarmistuksen keinoin.
Keinoihin kuuluu esimerkiksi se, että hankkeiden hakuvaiheessa ja toteutuksessa korostetaan erityisen voimakkaasti sitoutumista hyvän tieteellisen käytännön noudattamiseen. Tästä vastaavat sekä hankkeen tilaaja että hankkeen toteutuspaikan ja toteuttajatahojen vastuullinen ylempi johto. Jälkimmäisten vastuulla on myös huolehtia siitä, että hankkeessa on riittävä keskusteluyhteys sekä hanketyöryhmän sisällä että myös hankkeen tutkijoiden ja heidän työskentely-ympäristöjensä johdon ja kollegoiden välillä.
Sisäisiin toimiin voisi kuulua myös erillisen laatuselosteen laatiminen TEAS-selvityksiin. Tällaiset selosteet ovat rutiinitoimintaa esimerkiksi tilastotuotannossa. Käytännössä myös varsinainen tutkimusraportointi edellyttää laatuun vaikuttavien seikkojen sisällyttämistä tutkimusjulkaisuissa. Tilastoalalta voisi lainata myös toisen hyvän käytännön: TEAS-selvitysten tekijöillä pitäisi olla selkeästi todettu oikeus ja velvollisuus tulostensa julkistamiseen ja niistä tiedottamiseen sekä mielestään virheellisten tulostulkintojen korjaamiseen julkisuudessa.
Paras voi olla hyvän vihollinen: miten vältetään liian raskas selvitystoiminnan laadunvarmistus?
Huonoimmillaan laadunvarmistuksen kehittäminen voi johtaa raskassoutuiseen, viivytyksiä tuottavaan byrokratiaan. Se voi myös lisätä mahdollisuuksia jonkinlaiseen sensuuriin laadunvarmistuksen nimissä. Ehkä voitaisiin myös kuvitella, että liian mekanistiset laadunvarmistuspyrkimykset voivat lisäksi johtaa ristiriitoihin hyvän tieteellisen käytännön kanssa. Kaikki nämä huonot kehityssuunnat ovat varmasti ehkäistävissä, mutta se vaatii kaikilta osapuolilta avoimuutta laadunvarmistuspyrkimyksissä. Palataan siis lähtöruutuun: TEAS-selvitystoiminnan uskottavuus syntyy avoimuudesta, kritisoitavuudesta, kritiikin huomioimisesta ja sisäisestä laadunvarmistuksesta, joita voidaan kehittää rinnakkain.
Vielä tiivistäen: mihin tämän blogitekstin lukija voisi tarttua? Parhaiten tämä käy puuttumalla ajatuksiin, jotka liittyvät TEAS-hankkeiden hakujen valmisteluvaiheeseen ja tilaajaosaamiseen, käsitykseen selvitysten kaltaisten tietotuotteiden laadusta, avoimuuden merkitykseen valmistelun lisäksi myös hankkeiden toteutus- ja valmistumisvaiheessa, kevennettyjen laatukriteerien torjumiseen sekä sisäisen laadunvarmistuksen kehittämismahdollisuuksiin. Ihme on, jos näistä syntyy vain yhteistä hyminää ilman hampaiden kiristelyä!
Keskustelulle on varattu tilaa Otakantaa –sivulla:
https://www.otakantaa.fi/fi/hankkeet/54/
Ja keskustelun yhteenvetoa ja laadunvarmistushankkeen asioiden arkistointia varten avataan Opasnet-sivu:
http://fi.opasnet.org/fi/Laadunvarmistus_VN-TEAS-toiminnassa
Teksti: Jussi Simpura
