Yrityksiin kohdistuvan sääntelytaakan keventäminen on muuttunut pienen juristipiirin harrastuksesta koko kansan ”urheilujuhlaksi”. Ei liene sattumaa, että Euroopan unionin säädöspoliittisen ohjelman nimi on Regulatory Fitness and Performance Programme (REFIT). Myös Sipilän hallitus on tarttunut säädöstaakan keventämiseen ja normien purkuun ripein ottein. Hallituskauden alkuvaiheen verryttelyn jälkeen normifloretti on heilunut niin, että Miekkailijaelokuvan Endel Nelisiäkin hirvittäisi.
Kauppojen aukioloaikoja on vapautettu, alkoholilainsäädäntöä on purettu ja taksiliikenteen sääntelyä kevennetty. Tässä on vain murto-osa niistä säädöskokonaisuuksista, joita hallituksen säädössäilä on silpunnut. Vielä on kuitenkin ennen aikaista sanoa, kuka norminpurkutalkoissa selviää voittajaksi ja kenen kohtalona on keskeyttää kisa muuttuneen markkinatilanteen vuoksi.
Kiinnostava sääntelytaakan keventämismalli on ns. yksi yhdestä –periaate. Sen mukaan yrityksille aiheutuvaa uutta sääntelytaakkaa tulee kompensoida keventämällä sääntelyä jollain toisella alueella. Näin sääntelyn aiheuttama kokonaistaakka säilyisi neutraalina tai jopa vähenisi.
Yksi yhdestä pilotti – mitä opittiin?
Työ- ja elinkeinoministeriö käynnisti yhdessä maa- ja metsätalousministeriön kanssa pilottihankkeen yksi yhdestä –mallin käyttöönotosta Suomessa. Hankkeen alkuvaiheessa on kehitetty standardikustannuslaskentaa noudatteleva Excel-työkalu, jonka avulla voidaan laskea uuden säädösesityksen yrityksille aiheuttavaa hallinnollista ja muuta taakkaa. Mallissa huomioidaan sekä kertaluonteiset että toistuvat kustannukset. Mallia on vuoden 2017 aikana testattu mm. uuden kaivoslain, työaikalain, valmismatkoja koskevan lakipaketin sekä elintarvikelain kohdalla. Mitä piloteista opittiin? Katso se alla olevalta videolta, jossa Riikka Sievänen ja Pertti Ahonen kertovat keskeisimmät opit.
Seuraavaksi yksi sisään – kaksi ulos
Kun Suomi ottaa vasta haparoivia lapsenaskeliaan säädösmatolla, niin isot verrokkimaamme Iso-Britannia ja Yhdysvallat ylpeilevät sillä, että heillä sovelletaan jo kaksi yhdestä tai peräti kolme yhdestä –malleja. Siis jokaista uutta säädöstä kohden kaksi tai kolme vanhaa ulos. Kuulostaa raflaavalta, mutta oikeasti kyseessä voi olla tarina hölmöläisten peiton jatkamisesta. Kansansadun mukaan hölmöläiset jatkoivat liian lyhyttä peittoa leikkaamalla sen päästä suikaleen ja ompelemalla sen toiseen päähän. Onko sääntelymallille käymässä myös näin?
Yrityksiin kohdistuvan sääntelyn kokonaistaakkaa on tärkeää seurata esimerkiksi hallitusohjelmakauden tasolla. Silti on sangen vaikeaa osoittaa, että säädöslisäykset ja -vähennykset kohdistuisivat juuri samoihin yrityksiin. Samoin eri hallinnonalojen tuloskunnon vertailu säädösolympialaisissa on monesti täysin harhaista sillä, hallinnonalojen politiikkasisällöt vaikuttavat kovin eri tavoin yrityksiin ja ovat sitä paitsi keskenään riippuvuussuhteessa.
Säädösmuskeleiden mittaamisen ja vertailun sijaan olisi tärkeämpää käydä avointa ja näyttöön perustuvaa keskustelua yritysten säädösympäristön muutoksesta ja sen vaikutuksista yritysten ja kilpailukykyyn ja toimintaedellytyksiin. On sekä yritysten että muun yhteiskunnan kokonaisedun kannalta järkevää, että yrityksiin kohdistuu sääntelyä - mutta vain välttämätöntä sellaista. Uutena, tämän tutkimuksen ulkopuolelta tulevana, ajatuksena voisi olla, että one size fits all –ajattelusta siirryttäisiin entistä painokkaammin kohti itsesääntelyä ja riskiperusteista valvontaa. Tämä kuitenkin edellyttäisi keskinäisen luottamuksen lisäämistä lainsäätäjän ja
yritysten välillä. Lähtökohta on kuitenkin selkeä: kansakunnan vauraus edellyttää menestyviä yrityksiä ja menestyäkseen yritykset tarvitsevat toimivat markkinat ja selkeän säädösympäristön. Tässä mallissa on vain voittajia!
Teksti: Petri Uusikylä, Frisky & Anjoy Oy
