Katsaus: Lainsäädännön jälkiarviointi lisää avoimuutta
Suomessa tarvitaan systemaattista lainsäädännön jälkiarviointia. Kokemukset muista OECD- ja EU-maista osoittavat, että lainsäädännön jälkiarviointi lisää avoimuutta, antaa hyvät lähtökohdat päätöksentekijöiden ja kansalaisten väliselle vuoropuhelulle ja siten vahvistaa demokratiaa. Näin todetaan 23. lokakuuta julkaistussa Policy Brief-katsauksessa.
"Lainsäädännön jälkiarviointi ja sen merkitys: nykytilan analyysistä kehittämisehdotuksiin" -hankkeessa analysoitiin lainsäädännön jälkiarviointia pitkälle kehittäneiden maiden kuten Itävalta, Saksa, Alankomaat, Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Australia sekä Euroopan komissio, jälkiarviointimalleja ja -käytäntöjä. Vertailussa tarkasteltiin
- jälkiarviointien toteuttamisen hallinnollista organisointia,
- asiakohtaista sisältöä,
- jälkiarvioinnin sääntelyä ja ohjeistusta sekä
- jälkiarvioinnin toimivuutta.
Tutkimuksessa esitellään vertailun tuloksia ja pohditaan, miten muualla kehitettyjä lainsäädännön jälkiarviointikäytäntöjä voitaisiin hyödyntää Suomessa.
Tutkimus osoittaa, että toiminta on vertailumaissa kehittynyt pitkäjänteisen kehittämistyön tuloksena. Keskeistä on ollut kokonaisvaltainen pyrkimys lain vaikutusten osoittamiseen ja noita vaikutuksia koskevien näyttöjen kytkeminen viralliseen päätöksentekoon ja laajempaan kansanvaltaiseen keskusteluun. Kansainväliset esimerkit osoittavat myös sen, että lainsäädännön vaikutusten jälkiarviointitoiminnalla tulee olla selkeät vastuutahot. Niiden tehtävänä on huolehtia arviointitoiminnan ohjeistamisesta, tarvittavasta neuvonnasta ja tuesta sekä aineiston kokoamisesta ja raportoinnista. Ilman selkeitä toimintaperiaatteita ja vastuunottoa toiminta muodostuu sekavaksi, ja samalla tulosten luotettavuus ja käyttöarvo jäävät vähäisiksi.
Euroopan komissiota voidaan monella tavoin pitää esimerkkinä säädösten jälkiarviointien laajasta hyödyntämisestä. Australian erityispiirteinä korostuvat huomion kiinnittäminen riskien hallintaan sekä siihen, että politiikkatoimet ja niiden toteutuskeinot saataisiin mahdollisimman hyvin sovitettua yhteen. Alankomaissa tähdennetään säännellyn toiminnan jatkuvuuden ja vakauden kriteerejä, oppimista politiikkatointen perusteella, innovointia sekä säännösten ja niiden vaikutusten koordinointia. Isossa-Britanniassa metodologisina kriteereinä korostuvat arvioitavalle lainsäädännölle perustuvan toiminnan ajantasaisuus sekä vaikutuksia koskevien näyttöjen tasokkuus. Myös Saksassa ja Itävallassa jälkiarvioitien toteuttaminen on selkeästi vastuutettu ja organisoitu.
Suomessa lainsäädännön jälkiarviointimallin luominen edellyttää koko säädösprosessin kriittistä uudelleenarviointia ja kehittämistä. Osana tätä työtä voidaan toteuttaa myös lainsäädännön jälkiarviointia tärkeiksi katsottujen lakien kohdalla.
Julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston vuoden 2019 selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa.
Lisätietoja: Professori Pertti Ahonen, [email protected] ja VTT Petri Uusikylä, [email protected]
