Vesihuollon tila ja rakennemuutos

Hankkeen perustiedot

Kesto: 2/2018–9/2018

Vesihuollon turvallisuuden ja toimintavarmuuden kannalta tärkeät investoinnit edellyttävät pitkäjänteistä taloudenpitoa sekä tietoa verkoston tilasta ja riskeistä. Vesihuoltopalvelut on Suomessa järjestetty kattavasti, mutta vesihuoltoverkostot ovat ikääntymässä vauhdilla. Kiivain rakentamistahti ajoittui 1960- ja 1970-luvuille, jolloin muun muassa lainsäädännölliset muutokset kiihdyttivät vesihuoltojärjestelmien rakentamista.

Rakennetun omaisuuden tila 2017 (ROTI) -paneelissa asiantuntijat arvioivat, että vesijohtoverkostostamme 6000 kilometriä on erittäin huonossa kunnossa. Käytännössä vesihuoltoverkoston ikääntyminen tarkoittaa, että puhdistetun talousveden hukka on vuositasolla noin 58 milj. m³, mikä keskimääräisellä vedenkäyttöhinnalla laskettuna tarkoittaa noin 100 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi noin kolmannes, eli 160 miljoonaa m³ vuodessa Suomen jätevesien puhdistamoille päätyvästä vedestä on peräisin jätevesiverkostoon vuotavista sade- ja sulamisvesistä. (Vesiviisas kiertotalous, Suomen ympäristökeskuksen raportteja 16/2017). Kattava yhdyskuntatekniikan verkostojen nykytilaa ja saneeraustarvetta koskeva YVES-tutkimus laadittiin vuonna 1992 (Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto, selvitys 4/1992). Selvitys päivitettiin vuonna 2008 maa- ja metsätalousministeriön toimeksiannosta (FCG Planeko).

ROTI-asiantuntijapaneelin arvio verkostojen tilasta on hälyttävä, mutta tieto verkoston tilasta ei ole riittävän kattavaa riskien arvioimiseksi ja toimenpiteiden käynnistämiseksi. Vesihuollon turvallisuuden ja toimintavarmuuden kannalta tärkeät investoinnit edellyttävät pitkäjänteistä taloudenpitoa. Kun verkostojen lukumääräksi arvioidaan 150 000 kilometriä (vesijohtoja 100 000 km ja jätevesiviemäreitä 50 000 km) voidaan vain todeta, että verkostojen ikääntyminen tulee muodostumaan hälyttävän suureksi yhteiskunnalliseksi haasteeksi.

Ominaista Suomen vesihuollolle on lukumääräisesti suuri laitosmäärä, laitoskoon vaihtelu sekä toimintamuodoltaan erilaistuneet vesihuoltolaitokset. Infrastruktuurin ikääntyminen sekä laitosten pirstaleinen sijoittuminen alueellisesti yhdessä kasvattavat vesihuollon riskejä ja vaikuttavat näin vesihuollon turvallisuuteen ja yhteiskunnan toimintavarmuuteen. Vesihuollon kehittämistä ja alan tulevaisuuden suuntaviivoja tarkasteltiin kattavasti edellisen kerran vuonna 2006, minkä jälkeen sektorin toimintaympäristö ja haasteet ovat muuttuneet merkittävästi. Vesihuoltolain ja maankäyttö- ja rakennuslain muutokset tulivat voimaan vuonna 2014. Muutosten keskeisenä tavoitteena on varmistaa turvallisten ja kohtuuhintaisten vesihuoltopalvelujen saatavuus. Lisäksi niillä pyritään parantamaan hulevesien hallintaa sään ja vesialojen ääri-ilmiöiden lisääntyessä sekä rakentamisen tiivistyessä ja teknistyessä. Kiristyvän lainsäädännön vaatimusten lisäksi vesihuollon kehittämiseen vaikuttavat tulevaisuudessa myös mm. aluerakenteen ja väestömäärän sekä väestön ikärakenteen muutokset.

Hankkeen tavoitteena oli kartoittaa vesihuoltoverkostojen tilan keskeiset tietotarpeet ja tilaan liittyvät riskit. Hanke kartoitti, mitkä ovat käyttökelpoisimmat ja kustannustehokkaimmat menetelmät selvittää luotettavasti vesihuoltoverkostojen tilaa. Hankkeessa laadittiin alustava toimintamalli, aikataulu- ja kustannusarvio vesihuoltoverkostojen tilan selvittämiselle ja tiedon ylläpidolle. Lisäksi hankkeessa määritettiin tarvittavat ohjauskeinot vastuutahoineen vesihuollon rakennemuutoksen aikaansaamiseksi Suomessa siten, että tulevaisuudessa vesihuoltolaitosten toimintaedellytykset ovat kestävällä taloudellisella ja ympäristöllisellä pohjalla, ja että realistisesti kyettäisiin luotettavasti selvittämään verkostojen tila ja toteuttamaan verkostosaneeraukset vesihuollon varmuutta ja turvallisuutta priorisoiden.

Tutustu hankkeen loppuraporttiin ja tuloksia koskevaan tiedotteeseen (13.9.2018)

Ota yhteyttä:

Riku Vahala, Aalto-yliopiston insinööritieteiden korkeakoulu, p. 050 588 4237, etunimi.sukunimi(at)aalto.fi