Blogi: Tieto käyttöön!

Avustushakemusten yhteismuotoilu ja radikaali avoimuus parantavat kansalaisten ja hallinnon välistä luottamusta

Julia Jousilahti Maija Faehnle Julkaisupäivä 29.6.2020 11.00 Blogit

Demokratian kestävyyttä koetellaan parhaillaan useissa Euroopan maissa, joiden johtajat käyttävät autoritäärisiä keinoja valtansa vahvistamiseksi. Suomalainen demokratia voi kyselyjen mukaan hyvin ja kansalaisten luottamus hallintoon on vahvaa.

Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus -hankkeessa on kuitenkin kuultu myös penseämpiä arvioita hallinnon ja kansalaisten yhteispelin toimivuudesta. Osa kansalaistoimijoista kokee, ettei hallinto luota niihin tai arvosta niiden työtä ja siksi pyytää esimerkiksi raportoimaan, yhdistysten kokemuksen mukaan, liian pikkutarkasti siitä, mihin avustusvaroja on käytetty. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tuntoja mittaavan Järjestöbarometrin (2018) mukaan taas 15% vastanneista järjestöistä kokee, että rahoittaja ymmärrä niiden toimintaa tarpeeksi hyvin (vuonna 2016 tällaisia vastauksia ei tullut juuri lainkaan). 

Yksi kansalaisyhteiskuntaa koskeva muutostrendi on kentän ammattimaistuminen ja keskittyminen. Ammattimaisesti palkatun henkilökunnan voimin pyörivä järjestö osaa hakea rahoitusta ja raportoida siitä vaatimusten mukaan, mutta vaarana on, että pienemmät yhdistykset eivät tähän pysty ja kansalaisyhteiskunta keskittyy entisestään. Jotta Suomen kansalaisyhteiskunta säilyy elinvoimaisena ja moninaisena, pitää huolehtia myös pienempien yhdistysten mahdollisuudesta saada avustuksia. 

Avustushakemusten yhteismuotoilu on keino tukea pienten kansalaistoimijoiden osaamista ja avustuksen hakijoiden ja rahoittajan välistä vuoropuhelua. Radikaali avoimuus hallinnon periaatteena taas vahvistaa kansalaisten luottamusta hallintoon. 

Avustusten yhteismuotoilussa kaikki oppivat

Julkisten avustusten hakeminen vuosittain teettää paljon työtä yhdistyksissä. Perinteisesti avustusten hakeminen hyödyttää lähinnä niitä joiden “hakemus voittaa.” Hakeminen vie kansalaistoimijoiden resursseja, ja jos haettua rahaa ei tule, on tehty turhaa työtä. Avustushakemusten yhteismuotoilu voi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Muun muassa Helsingin kaupunki on menestyksekkäästi hyödyntänyt avustushakemusten yhteismuotoilua avustusten myöntämisessä.

Yhteismuotoilumalliin kuuluu, että ensin rahoittaja jakaa tiedon tarpeista ja ongelmista, joiden ratkaisemiseksi rahoitusta myönnetään tai muuten määrittää avustuksen reunaehdot. Mahdolliset toteuttajat, kuten järjestöt tai yhteisöt kutsutaan mukaan ideoimaan ja kehittämään ratkaisuja yhdessä rahoittajan kanssa.

Rahoittajan ja rahoitusta hakevien välisen keskustelun myötä yhteismuotoilu voi tuottaa perinteistä hakuprosessia tarkempaa tietoa siitä, minkä ongelmien ratkaisuun rahoitusta tarvitaan. Ratkaisuideoista ja hakemuksista tulee laadukkaampia ja toteuttamiskelpoisempia, kun niitä on kehitetty yhdessä. Ennen kaikkea yhteismuotoilu lisää kaikkien oppimista: rahoittajan ymmärrys kentän tarpeista vahvistuu ja toisaalta yhdistysten ymmärrys rahoittajan toiminnan taustoista paranee. Menettely voi auttaa myös aiemmin eristyneemmin toimineita tahoja löytämään yhteistyömahdollisuuksia. Yhteismuotoilu voi parantaa hakemusten laatua, mikä on myös rahoittajan etu.

Radikaali avoimuus tuo hallinnon lähemmäksi kansalaisia

Hallinnon toiminnan läpinäkymättömyys voi lisätä kansalaisten epäluottamusta ja varauksellista suhtautumista hallintoon. Jos hallinnon tuottama tieto rahoitusmahdollisuuksista, päätöksenteon prosesseista ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ei ole saavuttavaa ja saavutettavaa, kansalaistoimijat ovat rahoituksen hakemisessa ja toimintaedellytyksiinsä vaikuttamisessa keskenään eriarvoisessa asemassa, ja rahoitus ja tieto uhkaavat keskittyä voimavaraksi vain kyvykkäimmille. Hallinnolta jää myös saamatta tietoa ja ideoita, joita kansalaisia paremmin tavoittava viestintä tuottaisi. 

Taiwanin valtionhallinnossa on käytössä radikaalin avoimuuden periaate, jota noudattamalla turvataan avointa päätöksentekoa ja hallinnon toimien näkyvyyttä kansalaisyhteiskunnalle. Keskeinen hahmo on hallinnon sektoreita yhdistävä digitaalinen ministeri Audrey Tang, joka on taustaltaan ohjelmoija. Radikaali avoimuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kuka vain voi varata keskusteluajan Tangin kanssa sillä ehdolla, että keskustelu tulee litteroituna avoimesti kenen tahansa saataville. Tang on myös perustanut jokaiseen ministeriöön “osallistumisviranhaltijoiden verkoston” (Participation Officers), joka toimii linkkinä hallinnon yksiköiden ja hallinnon ja kansalaisten välillä. 

Digitaalinen demokratia toimii

Taiwanissa teknologialla on avoimuuden toteutumisessa tärkeä rooli. Maassa toimii ruohonjuuritasolla g0v-liike (gov-zero), joka pyrkii tukemaan kansalaisyhteiskunnan toimintaa sekä tekemään hallinnollisesta tiedosta avoimempaa kehittämällä avoimuuteen kannustavia digitaalisia työkaluja. Liikkeen ensimmäisiä tekoja oli hallinnon budjettitietojen avaaminen kaikkien saataville ymmärrettävään muotoon. Liike ylläpitää vTaiwan (Virtual Taiwan) -alustaa, jossa kuka tahansa voi liittyä keskusteluun, kun päätöksentekijät, asiantuntijat ja muut asianomaiset pohtivat ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. vTaiwan -alustalla on esimerkiksi neuvoteltu lähes 2000 ihmisen voimin ratkaisu siihen, kuinka henkilökuljetuspalvelu Uberin toimintaa tulisi Taiwanissa säädellä. Päätöksentekijöillä ei ole velvoitetta hyödyntää vTaiwanin avulla käytyjen keskustelujen tuloksia, mutta keskustelut ovat usein johtaneet konkreettisiin toimiin.

Valtio puolestaan ylläpitää Join-nimistä alustaa, jossa kuka tahansa voi laatia sähköisen vetoomuksen. Kun vetoomuksella on 5000 allekirjoitusta, asianomaisen ministeriön tulee vastata siihen julkisesti. Join on sitten perustamisensa tavoittanut 10,6 miljoonaa uniikkia kävijää, lähes puolet Taiwanin väestöstä. vTaiwan ja Join ovat yhdessä lisänneet viranhaltijoiden altistumista uusille ideoille ja ajattelutavoille ja tuoneet tietoa kansalaisten tarpeista.
 
Presidentin Hackathon-tilaisuuksissa kansalaiset ja viranhaltijat taas kehittävät yhdessä ratkaisuja julkisten palveluiden kehittämiseen. Palkintona ei ole rahaa vaan hallinnon lupaus käyttää voittajaratkaisun tuloksia - joka hyvin toteutuessaan toimii edelleen luottamuksen rakentajana.

Terveessä demokratiassa kansalaisten kuuluukin suhtautua kriittisesti hallintoon. Avoimuuden ja viestinnän puutteesta johtuvaa luottamuspulaa kannattaa kuitenkin pyrkiä kitkemään. G0v-liikkeen tai vaikkapa suomalaisen Open Knowledge Finlandin kaltaiset toimijat voivat kirittää hallintoa avoimuuteen, mutta suomalainen hallinto voisi myös itse pyrkiä edelläkävijäksi avoimuudessa. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen tavoitteena onkin, että Suomessa on maailman paras julkishallinto. Voisiko se olla radikaalisti avoin? 

Kirjoitus pohjautuu Valtioneuvoston tutkimus- ja selvitystoiminnan alla tehtävään Kansalaisyhteiskunnan tila ja tulevaisuus jälkiteollisen ajan yhteiskunnassa -tutkimushankkeen tutkimustyöhön. Hankkeen loppuraportti julkaistaan lokakuussa 2020.

Kirjoittajat ovat hankkeen vastuullinen vetäjä, ajatushautomo Demos Helsingin vanhempi asiantuntija Julia Jousilahti sekä hankkeen tutkija, erikoistutkija Maija Faehnle Suomen ympäristökeskus SYKEstä

Avoin kansalaiskeskustelu hankkeen ratkaisuehdotuksista kansalaisyhteiskunnan autonomian lisäämiseksi on käynnissä 14.8. asti. 

Kuvituskuva: Maija Faehnle
 

Lisää kommentteja